Kiekonheitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiekonheitto
Robert Harting on vuoden 2012 olympiavoittaja.
Robert Harting on vuoden 2012 olympiavoittaja.
Miesten ennätykset
Maailmanennätys Liettua Mykolas Alekna
74,35 m (2024)
Olympiaennätys Jamaika Roje Stona
70,00 m (2024)
Naisten ennätykset
Maailmanennätys Itä-Saksa Gabriele Reinsch
76,80 m (1988)
Olympiaennätys Itä-Saksa Martina Hellmann
72,30 m (1988)

Kiekonheitto on yleisurheilulaji, jossa heitetään kiekkoa ringistä.

Kiekonheitto on erittäin vanha urheilulaji. 500-luvulla eaa. kuvanveistäjä Myron valmisti patsaan kiekonheittäjästä (Diskobolos), joka on nykyaikana maailmankuulu. Myös eräät antiikin kreikkalaiset jumaltarut kuvasivat kiekonheittoa. Kreikkalaisen tarun mukaan Apollon-jumala kilpaili rakastajansa, Spartan prinssi Hyakinthoksen kanssa kiekonheitossa. Tehdäkseen vaikutuksen Hyakinthokseen Apollon heitti kiekon kaikella voimallaan. Hyakinthos halusi puolestaan tehdä vaikutuksen Apolloniin ja yritti ottaa kiekon kiinni. Kiekko osui kuitenkin häneen ja Hyakinthos sai surmansa. Toisen tarun mukaan kateellinen länsituulen jumala Zephyrus puhalsi kiekon Hyakinthosta päin surmatakseen hänet.[1] Apollon teki Hyakinthoksen verestä hyasintti-kukan.

Heittoväline

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kahden kilon kiekko.

Kiekko voi olla umpinainen tai ontto. Sen materiaali on puuta tai muuta sopivaa materaalia. Pinnan tulee olla sileä. Kiekkoa ympäröi metallikehä, jossa on pyöreä reuna. Myös kiekon keskustassa voi olla metallilevyt. Kiekko paksunee tasaisesti reunoista keskustaa kohti. Miesten kiekko painaa 2000 grammaa ja on halkaisijaltaan 219–221 millimetriä. Naisten kiekko painaa 1000 grammaa ja on halkaisijaltaan 180–182 millimetriä.[2]

Heitto suoritetaan betoniringistä, joka on halkaisijaltaan 2,5 metriä. Kiekon on laskeuduttava kentälle piirretyn sektorin (40°-60°) sisäpuolelle. Heittoringistä ei saa poistua ennen kuin kiekko on laskeutunut maahan. Heiton pituus saadaan kun mitataan matka ringin etureunasta paikkaan johon kiekko on laskeutunut. Kilpailijoiden suoritettua tietyn määrän heittoja (yleensä 6), pisimmän laillisen heiton suorittanut urheilija julistetaan voittajaksi.

Heittosuoritus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiekonheittäjä pyörähtää ringissä yli puolitoista kertaa.

Heittäjä seisoo aluksi ringin takareunalla selkä heittosuuntaan päin. Hän pitää kiekosta kiinni sormenpäillään, peukalo kiekon kylkeä vasten. Kiekko pysyy pyörähtävän heittäjän kädessä keskipakoisvoiman ansiosta.[3]

Heittäjä vetää heittokätensä selkänsä taakse, koukistaa polvensa ja pyörähtää päkiöidensä varassa kehollaan 1 3/4 kierrosta, kääntyen heittosuuntaan päin. Tämän jälkeen hänen heittokätensä on tehnyt kaksi täyttä kierrosta. Näin kiekko saa mahdollisimman suuren lähtönopeuden. Useammalla pyörähdyksellä ei ole onnistuttu saamaan kiekolle lisää lähtönopeutta. Lopuksi heittäjä oikaisee jalkansa ja suoristaa lantionsa päästäessään kiekosta irti.[3]

Kiekon kiertoliike tekee sen lennosta vakaan. Vastatuuli antaa kiekolle nostovoimaa ja heitolle lisää pituutta. Ihanteellinen vastatuuli on 15–25 km/h. Kaikenlaisissa tuuliolosuhteissa tehdyt tulokset hyväksytään.[3]

Heiton pituuteen vaikuttaa heittäjän voimakkuus, nopeus ja ketteryys, mutta myös kiekon lentorata ja se miten aerodynaamisesti kiekko lentää. Huippuheittäjät ovat hyvin pitkiä, ja heidän sylivälinsä on suuri. Tämän ansiosta vipuvarsi, jonka avulla kiekko lähtee, on hyvin suuri, ja kiekolle on mahdollista saada paljon suurempi lähtönopeus. Kiekonheiton tekniikkaa on kuitenkin erittäin vaikea hallita hyvin, ja pitkien heittojen suorittamiseen vaaditaan paljon kokemusta, siksi useimmat huippuheittäjät ovatkin yli 30-vuotiaita.

Kiekonheitto arvokilpailuissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Robert Garrett heittää kiekkoa Ateenassa vuoden 1896 kesäolympialaisissa.

Kiekonheitto on kuulunut olympialaisten lajivalikoimaan ensimmäisistä nykyaikaisista olympialaisista lähtien. Naisten kiekonheitto tuli olympialaisten ohjelmaan vuonna 1928. Menestyneimpiä kiekonheittomaita ovat Yhdysvallat ja Saksa.[4][5][6][7]

Maailmanennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miesten ennätys:

Mykolas Alekna 74,35 m, Ramona, Oklahoma, Yhdysvallat 14.4.2024

Naisten ennätys:

Gabriele Reinsch 76,80 m, Neubrandenburg, DDR 9.7.1988[8]
  1. http://www.brossco.fi/janne/janne35v/apollo.html
  2. Yleisurheilun kansainväliset säännöt 2022, s. 213–214. Suomen Urheiluliitto. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.12.2022).
  3. a b c Carr, Gerry: Fundamentals of Track and Field, s. 217–219. Human Kinetics, 1999. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  4. Athletics Men's Discus Throw Medalists sports-reference.com. Arkistoitu 6.12.2008. Viitattu 17.9.2015. (englanniksi)
  5. Athletics Women's Discus Throw Medalists sports-reference.com. Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 17.9.2015. (englanniksi)
  6. Men Discus Throw olympics.sporting99.com. Viitattu 17.9.2015. (englanniksi)
  7. Women Discus Throw olympics.sporting99.com. Viitattu 17.9.2015. (englanniksi)
  8. Kiekonheiton ennätyksiä – IAAF (englanniksi), viitattu 18.6.2008