Kaarle (Valois)
Kaarle de Valois (ransk. Charles de Valois) ; (1270 – 16. joulukuuta 1325) oli nimellisesti Aragonian kuningas ja Latinalaisen keisarikunnan keisari, todellisuudessa Valois’n kreivi vuosina 1286–1325; Alençonin, Chartres’n, Anjoun kreivi vuosina 1290–1325 ja Mainen kreivi vuosina 1290–1325.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarlen vanhemmat olivat Ranskan kuningas Filip III Rohkea ja prinsessa Isabel de Aragon (1247–1271), joka oli Aragonian kuningas Jaakko I:n ja tämän toisen puolison Yolanda Unkarilaisen tytär. Charles oli heidän nuorin poikansa, hän menetti äitinsä vuoden ikäsenä tämän jouduttua ratsastustapaturmaan. Hänellä oli kolme veljeä ja kolme sisarustapuolta. Hänelle kuuluivat alun perin Valois’n ja Alençonin kreivikunnat sekä isältään saama apanaasi, mutta hän oli myös erittäin kunnianhimoinen ja yritti saada hallintaansa lukuisia ruhtinaskuntia, joita hän olisi tarvinnut kustantaakseen ylellistä elämäntapaansa.
Kaarle oli kyvykäs sotapäällikkö, mutta lukuisista yrityksistään huolimatta hän ei koskaan saavuttanut monarkin asemaa. Sen sijaan hänen pojastaan tuli Valois-suvun ensimmäinen Ranskan kuningas Filip VI. Sanottiin, että Kaarle de Valois oli kuninkaan poika, veli, setä ja isä, mutta ei koskaan kuningas.
Valtakuntaa etsimässä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisilia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle tavoitteli valtaa koko ikänsä. Vuonna 1280 paavi tunnusti hänet Aragonian kuninkaaksi enonsa Pietari III:n sijaan, jonka paavi oli julistanut kirkonkiroukseen. Näin hän kilpaili samasta kruunusta enonsa kanssa, joka Sisilian saaren valloituksellaan oli päätynyt paavin viholliseksi.
Kaarle avioitui 16. elokuuta 1290 Anjoun kreivitär Margueriten kanssa, sillä hänellä oli tarkoituksenaan vahvistaa asemiaan Sisiliassa ja tässä tavoitteessaan hän sai tukea paavilta. Avioliittonsa kautta Kaarlesta tuli Anjoun, Mainen ja Perchen kreivi. Hän tavoitteli eräässä vaiheessamilloin? asemansa perusteella Sisilian kruunua. Kaarle yritti saada Aragonian sotatoimin, mutta aragonialaiset eivät suostuneet syrjäyttämään Pietaria paavin vaatimuksista ja kirkonkirouksesta huolimatta. Kaarlelle jäi vain kardinaalin hatulla suoritettu kruunaus vuonna 1285, minkä takia häntä myöhemmin kutsuttiin ”hattukuninkaaksi”. Myöhemminmilloin? hän luopui koko Aragonian tittelistä.
Valois’n Kaarle oli kyvykäs sotilas ja sotapäällikkö. Hän johti menestyksellä joukkoja Flanderissa vuonna 1297. Filip IV antoi siksi Kaarlen johtaa joukkoja Italian retkellä,milloin? jossa vastassa oli Sisilian Fredrik. Tapahtumat päättyivät Caltabellottan häpeärauhaan vuonna 1302.
Valloittamalla useita kaupunkeja Kaarle myötävaikutti Ranskan ja Englannin välisen rauhan aikaansaamiseen, joka solmittiin Ranskan kuninkaan Filip IV:n ja heidän sisarensa Isabellan, Englannin kuningattaren neuvotteluilla.milloin?
Konstantinopoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen avioliittonsa Kaarle solmi vuonna 1301 Catherine de Courtenayn kanssa, joka oli nimellinen Latinalaisen keisarikunnan keisarin tittelin haltija ja keisari Baudouin II Porfyrogennetosin pojantytär. Uuden puolisonsa Kaarle valitsi siinä toivossa, että hän voisi tämän avulla päästä itse keisariksi. Pariskunta käytti Ranskassa itsestään nimitystä Konstantinopolin keisari ja keisarinna.
Saadakseen paavin siunauksen Kaarle teki sotaretken Italiaan,milloin? jossa hän avusti Charles II d'Anjouta taistelussa serkkuaan, Sisilian kuningas Fredrik III:tta vastaan. Paavi nimesi hänet vikaarikseen, mutta Kaarlen epäonninen sekaantuminen Italian politiikkaan pilasi hänen maineensa myös Ranskassa vuosina 1301–1302.
Kaarlen vanhempi veli Filip IV Kaunis vastusti isänsä uutta avioliittoa ja tuki sen vuoksi Kaarlen vallantavoittelua. Kaarle sai uuden tilaisuuden tavoitella kruunua vuonna 1308, kun keisari Albert Habsburgilainen kuoli. Filip IV rohkaisi häntä, koska ei halunnut itse ottaa sitä riskiä, että ei olisi tullut valituksi. Toisaalta hän ajatteli, että oma veli olisi keisarina Ranskan kannalta myönteinen asia. Kaarlen ehdokkuus ei tuottanut tulosta, ja roomalaisten keisariksi valittiin luxemburgilainen kreivi Henrik VII. Kaarle hautoi kuitenkin edelleen ajatusta Courtenaylle kuuluvasta itäisen keisarikunnan kruunusta. Samana vuonna Kaarle myös solmi kolmannen avioliittonsa, tällä kertaa Saint-Polin kreivi Guy III de Châtillonin tyttären Mahaut de Saint-Polin kanssa.
Myöhempi sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1311 Filip nimitti Kaarlen johtamaan valtuuskuntaa Tournain rauhanneuvotteluihin, jossa oli tarkoitus neuvotella flaamien kanssa. Neuvottelujen aikana Kaarle kuitenkin riitautui kuninkaan neuvonantajan Enguerrand de Marignyn kanssa, minkä jälkeen he olivat verivihollisia. Kiista päättyi Marignyyn teloitukseen vuonna 1315.
Kuningas Ludvig X:n ennenaikainen kuolema vuonna 1316 sai Kaarlen tavoittelemaan merkittävää poliittista roolia, mutta hän ei voinut estää veljenpoikaansa Philippe de Poitiers'tä tulemasta sijaishallitsijaksi ja pian sen jälkeen kuninkaaksi nimellä Filip V.
Vuonna 1324 vuotta ennen kuolemaansa Kaarle johti menestyksekkäästi viimeisen veljenpoikansa Ranskan kuningas Kaarle IV Kauniin joukkoja, joiden tarkoituksena oli valloittaa Flanderi ja Englannin kuningas Edvard II:n hallussa olevat alueet Guyennessä Etelä-Ranskassa.
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle kuoli 16. joulukuuta 1325 Nogent le Roissa. Kolme vuotta Kaarlen kuoleman jälkeen vuonna 1328 hänen vanhimmasta pojastaan tuli Ranskan kuningas Filip VI.
Avioliitot ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle de Valois avioitui kolme kertaa ja sai puolisoittensa kanssa yhteensä 14 lasta, joista kolme kuoli jo lapsina.
Ensimmäinen avioliitto solmittiin 16. elokuuta 1290 Corbeil’ssa Anjoun ja Mainen kreivitär Margueriten (1273–1299) kanssa, joka oli Napolin kuningas Kaarle II:n ja Unkarin prinsessa Marian tytär. Avioliitosta syntyi kuusi lasta:
- Isabelle (1292–1309), avioitui vuonna 1297 Bretagnen herttua Jean III:n (1286–1341) kanssa
- Philippe (1293–1350), Valois’n kreivi, Ranskan kuningas Filip VI, joka perusti Valois-dynastian
- Jeanne (1294–1342), avioitui vuonna 1305 Hainaut’n kreivi Guillaume I d'Avesnes’n (1286–1337) kanssa
- Marguerite (1295–1342), avioitui vuonna 1310 Blois’n kreivi Guy de Châtillonin (k. 1342) kanssa
- Charles II (1297–1346), Alençonin kreivi
- Catherine (1299–1300), kuoli sylilapsensa
Toisen kerran Kaarle avioitui vuonna 1301 Saint-Cloud’issa Latinalaisen keisarikunnan nimellisen keisarinnan Catherine de Courtenay’n (1274–1307) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi neljä lasta:
- Jean (1302–1308), kuoli 6-vuotiaana
- Catherine (1303–1346), Latinalaisen keisarikunnan nimellinen keisarinna, avioitui Taranton ja Akhaian ruhtinas Philippe I de Tarenten (1278–1332) kanssa
- Jeanne (1304–1363), avioitui vuonna 1318 Beaumont-le-Roger’n kreivin Robert III d'Artois'n (1278–1342) kanssa
- Isabelle (1306–1349), Fontevrault’n luostarin abbedissa
Kolmannen kerran Kaarle avioitui vuonna 1308 Poitiers’ssa Mahaut de Saint-Polin (1293–1358) kanssa, joka oli Saint-Polin kreivi Guy III de Châtillonin tytär. Avioliitosta syntyi neljä lasta:
- Marie (1309–1328), avioitui 1324 Napolin kuningaskunnan perillisen, Calabrian herttua Charlesin (1298–1328) kanssa
- Isabelle (1313–1383), avioitui 1336 Bourbonin herttua Pierre I:n (1311–1356) kanssa
- Blanche (1317–1348), avioitui 1328 Saksan keisari Kaarle IV:n (1316–1378) kanssa
- Louis (1318–1328), Chartres'n kreivi, kuoli 10-vuotiaana
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.