Kaarle IV (Ranska)
Kaarle IV Kaunis (ransk. Charles IV le Bel); (n. 1294 – 1. helmikuuta 1328 Vincennesin linna, Ranskan kuningaskunta) oli viidestoista ja viimeinen niin sanottuun suoraan kapetingidynastiaan kuulunut Ranskan kuningas, joka hallitsi vuosina 1322–1328.[1] Hän oli myös Navarran kuningas nimellä Kaarle I ja ennen valtaan tuloaan Marchen kreivi.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarlen vanhemmat olivat Filip IV Hyvä sekä Ranskan ja Navarran kuningatar Johanna Navarralainen. Hän oli heidän kolmanneksi vanhin poikansa ja neljäs lapsensa, joten hänellä oli vain hyvin pienet mahdollisuudet nousta kuninkaaksi, koska niin moni veli oli vallanperimysjärjestyksessä ennen häntä. Hänen sisarensa Isabelle de France oli Englannin kuningas Edvard II:n puoliso.[1]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle IV Kaunis voideltiin kuninkaaksi 11. helmikuuta 1322 veljensä Filip V Pitkän jälkeen.[1] Hän lisäsi Ranskan kuninkaan titteliin myös Navarran kuninkaan tittelin, vaikka toisaalla Ludvig X:n tytär oli virallisesti jo aiemmin saanut Navarran kuningaskunnan haltuunsa nimellä Johanna II. Navarran kruununperimysjärjestys salli myös naispuoliset hallitsijat.
Hallituskausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle IV:n hallituskautena valtion kassa ammotti tyhjyyttään. Pääsyynä tyhjenemiseen olivat edellisten hallitsijoiden aikaiset vääränkäytökset. Koko Kaarlen hallitusajan valtiontalouden ongelmat olivat ongelmista keskeisimpiä. Rahan arvon muuttaminen, verot kauppatavaroille, lisävero, joka tehtiin paavin suostumuksella ja jonka syynä oli vuoden 1323 ristiretkelle lähteminen, italialaisten omaisuuden takavarikointi sekä kunnallisten vapauskirjeiden myöntäminen olivat osa yrityksiä parantaa talouden tilannetta.
Kaarle IV sai osakseen flaamien kapinan vuonna 1323, joka päättyi Arqesin rauhaan vuonna 1326. Koska Englannin kuningas Edvard II Plantagênet oli kieltäytynyt vannomasta uskollisuudenvalaa Kaarlelle, tämä ilmoitti vuonna 1324 takavarikoivansa kyseisen alueen eli Guyennen. Takavarikoinnin suoritti Kaarlen setä Charles de Valois, kuningas Filip IV Kauniin nuorin veli. Tämän jälkeen alue oli rauhaton ja Lounais-Ranskassa sodat ja rauhanneuvottelut seurasivat toisiaan.
Vuonna 1324 Kaarle IV teki laajan kiertomatkan Guyennen alueen läheisyydessä Languedocin alueella. Matka oli suuri menestys ja kuninkaalliset juhlat seurasivat toistaan. Tämä matka teki hänestä alueella hyvin suositun. Hänen piti veljiensä tavoin jatkaa ja tukea uudistuksia, joita aatelisto ja papisto oli häneltä edellyttänyt ennen valtaan tulemista.
Vuonna 1327 Kaarle IV Kaunis päätti käyttää hyväkseen englantilaisten heikkoutta, koska kuningas Edvard II kuollut erikoisissa olosuhteissa. Kaarle IV tarjosi julmaa ja ankaraa rauhaa: 50 000 hopeamarkkaa korvausta sotakuluista, 60 000 puntaa (livreä) vahinkojen korvausta sekä alueen miehittäminen, kunnes koko summa olisi maksettu.[1]
Uudistukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle IV oli häntä edeltäneiden veljiensä tavoin lupautunut moniin uudistuksiin, joita kirkolliset ja maalliset ruhtinaat olivat vaatineet.
- Hänen hallitusaikanaan luotiin oikeudellisten ja taloudellisten virkojen ilmaisjärjestelmä; enää ei tarvinnut maksaa virasta, joskin viran saaminen oli edelleen sidoksissa yhteiskuntaluokkaan.
- Tilintarkastusviranomiaset, parlamentti, anomusosasto, oikeusviranomaiset ja Châtelet alistettiin entistä tiukempaan valvontaan.
Uudistajien toimet eivät kuitenkaan onnistuneet vähentämään byrokratiaa, eikä Pariisin porvareiden ja maakunnan lääninherrojen sekä ennen kaikkea italialaisten kauppakomppanioiden valtakunnan kassan kuluttamista.
Avioliitot ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaarle IV Kaunis avioitui kolme kertaa:
Vuonna 1308 Kaarle avioitui Blanche de Bourgognen (n. 1296 – n. 1326) kanssa, joka oli Burgundin kreivi Otto IV:n ja Artoisin kreivitär Mahaut'n tytär. Hänen vanhempi sisarensa Jeanne II de Bourgogne oli Filip V Pitkän puoliso. Blanchen aviorikos vuonna 1314 nk. Neslen tornin skandaalissa aiheutti avioliiton mitätöinnin vuonna 1322. Sisar oli myös syytettynä ja tuomittiin kotiarestiin. Käly Marguerite de Bourgogne tuomittiin vankeuteen. Mitätöinnin syyksi ei ilmoitettu aviorikosta vaan liian läheinen sukulaisuussuhde aviopuolisoiden kesken. Blanche tuomittiin vankeuteen Normandian rannikolle Château Gaillardin linnoituksen maanalaiseen selliin, jossa hän vietti kahdeksan vuotta. Hän kuoli nunnana vuosi vapauttamisensa jälkeen.
Heille syntyivät lapset:
- Philippe (1314–1322), kuoli 8-vuotiaana
- Jeanne de La Marche (1315–1321), kuoli 6-vuotiaana
Toisen puolisonsa Marie de Luxembourgin (1304 – 26. maaliskuuta 1324) kanssa Kaarle avioitui vuonna 1322. Marie oli Luxembourgin kreivin, myöhemmän keisari Henrik VII:n ja Marguerite de Brabantin tytär. Marie kuoli lapsivuoteeseen eli synnytyksen jälkeiseen infektioon vuonna 1324, joten avioliitto jäi hyvin lyhytaikaiseksi.
Heille syntyi kaksi lasta:
- Marie, syntyi ja kuoli 1323
- Louis, kuoli synnytyksessä maaliskuussa 1324
Kaarlen kolmas puoliso oli serkku Jeanne d’Évreux (1310–1371), joka oli Évreux'n kreivi Louis'n ja Marguerite d'Artois'n nuorin tytär. Avioliitto solmittiin 5. heinäkuuta 1325.
Heille syntyivät lapset:
- Jeanne (1326–1327), kuoli vuoden ikäisenä
- Marie (1327–1341), kuoli 14-vuotiaana
- Blanche (1. huhtikuuta 1328 – 8. helmikuuta 1345), syntyi postuumina eli isänsä kuoleman jälkeen, kuoli 17-vuotiaana
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle IV:n kuolema vain 33-vuotiaana jätti koko valtakunnan epävarmuuden tilaan. Kuningatar Jeanne oli viimeisillään raskaana, ja hän synnytti tyttären 1. huhtikuuta 1328. Oli järjestettävä sijaishallitsija, ja Pariisiin kokoontuneet valtakunnan ylimykset valitsivat edesmenneen serkun Charles de Valoisin pojan Philippe de Valoisin.
Kaarle IV haudattiin perinteisen menoin Saint-Denis’n basilikaan, jossa hänen edeltäjänsä lepäävät. Louvren kokoelmassa on säilynyt Kaarle IV Kauniin ja Jeanne d’Évreux’in hautamuistomerkki.
Perintö - Kuka hallitsee Ranskaa?
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olipa kysymyksessä sitten temppeliherrojen suurmestarin Jacques de Molayn suorittama Filip IV:n kiroaminen tai vain tavallisten yhteensattumien summa, niin Kaarle IV:n kauniin jälkeen esille tuli kysymys: Kuka Ranskaa hallitsee? Tämä kysymys askarrutti yhteiskuntaa jo ennen kuin leskikuningatar Jeanne d’Évreux oli synnyttänyt tyttären edesmenneelle kuninkaalle. Hallitsijan kruunusta kilpailivat (tummennettuina):
Philippe III le Hardi †1285
_____________________|________________________
| |
Isabelle d'Aragon †1271 Marie de Brabant †1322
____________|______________________ _____|________
| | | |
Philippe IV le Bel †1314 Charles de Valois †1328 Marguerite Louis d'Évreux †1319
__________|_____________________ | †1318 |
| | | | | |
Louis X Philippe V Isabelle Charles IV Philippe de Philippe III
†1316 †1322 | †1328 Valois de Navarre
__|_____ |
| | |
Jeanne Jean I Edvard III
†1316
- Évreux’n kreivi Philippe, joka oli myös Navarran kuningas. Hän oli Filip III Rohkean pojanpoika ja siten Filip IV oli hänen setänsä, ja kuollut Kaarle IV hänen serkkunsa. Philippe oli avioitunut serkkunsa Ludvig X:n tyttären Jeannen kanssa ja saanut avioliiton myötä Navarran kuninkaan tittelin. Jeanne oli aikoinaan syrjäytetty Ranskan vallanperimyksestä syynä epäily hänen mahdollisesta syntymisestään avioliiton ulkopuolisena tuotoksena eli ei laillisena perijänä, olihan hänen äitinsä ollut osallisena myös ns. Neslen tornin skandaalin tapahtumiin. 1360-luvulla käyttöön otettu saalilainen laki kuitenkin poisti lopullisesti Philippe Évreux’n mahdollisuudet vallanperimykseen.
- Englannin Edvard III oli Edvard II:n ja Isabelle de Francen poika. Prinsessa Isabelle oli itse Filip IV Kauniin tytär. Edvard III perusteli vaatimuksiaan sillä, että hän oli edesmenneen kuninkaan läheisin miespuolinen sukulainen, tosin äitinsä Isabellen kautta. Ranskan ylimykset osoittivat melkoista patriotismia, sillä he kieltäytyivät valitsemasta englantilaista hallitsijaa, vaikka koko Englannin aristokratia oli kielellisesti ja kulttuuriltaan ranskalaista, jota se oli ollut jo Vilhelm Valloittajan ajoista lähtien.
- Philippe Valoisin kreivi, joka oli Filip III:n pojan, kreivi Charles de Valois'n vanhin lapsi ja edesmenneiden kuninkaiden serkku. Seuraten isänsä jalanjälkiä Philippe oli merkittävien läänitysruhtinaiden johtaja ja Ranskan pääri. Hänet oli nimetty heti Kaarle IV:n kuoleman jälkeen sijaishallitsijaksi ja siksi hänellä oli etulyöntiasema kilpailussa Ranskan kruunusta.
Kaarle IV:ään päättyy ns. suoran Kapetingien dynastian historia. Hän oli sukunsa viimeinen. Valta siirtyi hänen serkulleen, josta tuli kuningas Filip VI. Samalla hän sai kuolemallaan aikaiseksi lopullisen syyn satavuotiselle sodalle, joka tosin juontaa alkunsa jo paljon varhaisemmista vaiheista.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l’Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.
|
Edeltäjä: Filip V Pitkä |
Ranskan kuningas 1322–1328 |
Seuraaja: Filip VI |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
- ↑ a b c d Charles IV | Holy Roman Emperor, Capetian Dynasty, Reformer | Britannica www.britannica.com. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)