Eduskuntavaalit 1979

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen eduskuntavaalit 1979
Suomi
1975 ←
 18.–19. maaliskuuta 1979 → 1983
edelliset kansanedustajat ← → valitut kansanedustajat
Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
101 paikkaa tarvitaan enemmistöön
Äänestysprosentti 81,2 % Nousua 1,5 %-yks.
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Kalevi Sorsa Harri Holkeri Johannes Virolainen
Johtaja Kalevi Sorsa Harri Holkeri Johannes Virolainen
Puolue Sosiaalidemokraatit Kokoomus Keskustapuolue
Johtaja alkaen 1975 1971 1964
Viime vaalit 54 paikkaa, 24,86 % 35 paikkaa, 18,37 % 39 paikkaa, 17,63 %
Saadut paikat 52 47 36
Paikkojen muutos Laskua2 Nousua12 Laskua3
Äänet 691 512 626 764 500 478
Kannatus 23,89 % 21,65 % 17,29 %
Muutos Laskua1,0 %-yks. Nousua3,3 %-yks. Laskua0,3 %-yks.
  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  Ele Alenius Raino Westerholm Veikko Vennamo
Johtaja Ele Alenius Raino Westerholm Veikko Vennamo
Puolue SKDL Suomen Kristillinen Liitto SMP
Johtaja alkaen 1967 1973 1959
Viime vaalit 40 paikkaa, 18,89 % 9 paikkaa, 3,29 % 2 paikkaa, 3,59 %
Saadut paikat 35 9 7
Paikkojen muutos Laskua5 Muuttumaton Nousua5
Äänet 518 045 138 244 132 457
Kannatus 17,90 % 4,78 % 4,58 %
Muutos Laskua1,0 %-yks. Nousua1,5 %-yks. Nousua1,0 %-yks.
  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue
  Pär Stenbäck Jaakko Itälä
Johtaja Pär Stenbäck Jaakko Itälä
Puolue Ruotsalainen kansanpuolue Liberaalit
Johtaja alkaen 1977 1978
Viime vaalit 9 paikkaa, 4,66 % 9 paikkaa, 4,35 %
Saadut paikat 9 4
Paikkojen muutos Muuttumaton Laskua5
Äänet 122 418 106 560
Kannatus 4,23 % 3,68 %
Muutos Laskua0,4 %-yks. Laskua0,7 %-yks.
Pääministeri ennen vaaleja

Kalevi Sorsa
Sosiaalidemokraatit

Uusi pääministeri

Kalevi Sorsa
Sosiaalidemokraatit

Suomen 28. eduskuntavaalit järjestettiin 18.–19. maaliskuuta 1979. Vaalien suurin puolue oli sosiaalidemokraatit, suurin nousija kokoomus. Myös kristilliset ja SMP menestyivät. Jokainen Sorsan II hallitukseen kuulunut puolue menetti kannatustaan, mihin lienee osaltaan vaikuttanut ennen vaaleja julkisuuteen tullut, eräitä johtavia poliitikkoja koskenut Salora-juttu.

Vaalien jälkeen aloitti Koiviston II hallitus ja sitä seurasi vuoden 1982 presidentinvaalin jälkeen muodostettu Sorsan III hallitus. Molemmat hallitukset rakentuivat ns. kansanrintamapohjalle, kunnes SKDL:n ministerit joutuivat jättämään hallituksen vuoden 1982 lopussa. Kalevi Sorsasta tuli keväällä 1982 Suomen pitkäaikaisin pääministeri hänen ohitettuaan viittä hallitusta 1950-luvulla johtaneen Urho Kekkosen.

Vaalikamppailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa alkoi 1970-luvun lopulla näkyä toimintaympäristön muutos. Hallituspuolueiden välisen konsensuspolitiikan mukaisesti lakeja, virkanimityksiä ja muita ratkaisuja alettiin koota suuremmiksi paketeiksi, mikä mahdollisti entistä johdonmukaisemman suurten linjojen vetämisen, mutta myös lisäsi suppeiden päättäjäpiirien vaikutusvaltaa. Puolueet rankaisivat häpeilemättä yhteisistä päätöksistä poikenneita kansanedustajiaan, vaikka tällainen menettely oli valtiopäiväjärjestyksen vastaista. Näissä oloissa hallituksen ulkopuolelle jääminen merkitsi yhä selvemmin poliittisen vaikutusvallan heikkenemistä ja eduskunnan täysistunnot alkoivat kiinnostaa yhä harvempia. Konsensuksen menetelmiin turhautuneet pienet protestipuolueet, varsinkin Suomen Maaseudun Puolue, tehtailivat tuhansittain lakialoitteita, vaikka niitä ei ehditty käsitellä juuri nimeksikään. Samaa intoa osoitti SKP:n vähemmistö eli ns. taistolaiset, joista muodostui protestiryhmä emäpuolueen sisälle. Puolueiden kasvava vaikutusvalta synnytti yhä voimakkaampia vaatimuksia puoluetuen lakkauttamisesta. Samaan aikaan puolueiden vaalirahoitus alkoi kiinnostaa veroviranomaisia, mistä avautui 1980-luvun puoliväliin saakka enemmän tai vähemmän sensaatiomaisia paljastuksia kattanut tutkimuskenttä.[1]

Kansanedustajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaan valittiin uusina edustajina mm. Pirjo Ala-Kapee, Mikko Elo, Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari ja Saara-Maria Paakkinen (SDP), Eeva Kuuskoski-Vikatmaa, Helena Pesola ja Ben Zyskowicz (Kok.), Kauko Juhantalo, Markku Kauppinen, Mauri Pekkarinen ja Hannele Pokka (Kesk.), Mikko Kuoppa (SKDL), Ole Norrback ja Elisabeth Rehn (RKP), Jaakko Itälä (LKP) sekä Anssi Joutsenlahti ja Urpo Leppänen (SMP). Eeva Kuuskoski-Vikatmaa loikkasi Keskustaan kesällä 1980.

Keskustapuolueen Ahti Karjalainen ja V. J. Sukselainen, SDP:n Lyyli Aalto, Pirkko Aro, Meeri Kalavainen, Paavo Tiilikainen ja Erkki Tuomioja, Kokoomuksen Anna-Liisa Linkola, SKDL:n Kuuno Honkonen ja Mirjam Vire-Tuominen, RKP:n Kristian Gestrin ja Ragnar Granvik, sekä LKP:n Osmo Wiio jättivät eduskunnan.

Eduskunnasta putosivat mm. Arvo Ahonen, Ralf Friberg, Riitta Järvisalo, Matti Louekoski ja Pertti Paasio (SDP), Mikko Asunta ja Tuure Junnila (Kok.), Reino Karpola (Kesk.), Raino Westerholm (SKL), sekä Georg C. Ehrnrooth ja Kullervo Rainio (POP). SKDL:n vähemmistön Taisto Sinisalo teki henkilökohtaisen ääniennätyksensä, mutta hän hävisi puolue-enemmistön tukemalle Terho Pursiaiselle. Eduskuntaan palasivat myös muun muassa SMP:n Eino Poutiainen ja Pekka Vennamo.

SMP ja SKL tekivät vaaliliiton kaikissa manner-Suomen vaalipiireissä. Kahdessatoista piirissä kyseiseen liittoumaan kuului myös POP ja yhdessä LKP.[2]

Suomen kansan yhtenäisyyden puolue oli menettänyt ainoan kansanedustajansa, kun Matti Asunmaa siirtyi Keskustapuolueeseen keväällä 1977. Näissä vaaleissa puolue ei saanut enää yhtään ehdokastaan läpi. Puoluerekisteristä poistettiin vaalien jälkeen Sosialistinen Työväenpuolue (STP) ja Suomen yksityisyrittäjäin puoluejärjestö (SYP).

Muutoksia eduskunnan kokoonpanossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaan palannut SMP:n entinen puoluesihteeri Eino Poutiainen kuoli syyskuussa 1979. Samalla SMP menetti yhden eduskuntapaikan vaaliliittokumppanilleen SKL:lle, kun Poutiaisen tilalle tuli rehtori Erkki Korhonen.[3]

SDP:n kansanedustaja Salme Myyryläinen kuoli syyskuussa 1980 ja Kokoomuksen Irma Rihtniemi-Koski tammikuussa 1981. Myyryläisen tilalle uudeksi kansanedustajaksi tuli oikeustieteen kandidaatti Jouko Skinnari ja Rihtniemi-Kosken tilalle arkkitehti Jouni J. Särkijärvi. SKDL:n kansanedustaja Anna-Liisa Hyvönen siirtyi syysistuntokauden 1980 alussa Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja uudeksi kansanedustajaksi tuli aiemminkin varasijalta eduskuntaan noussut valtiotieteen kandidaatti Kati Peltola.[4]

SDP:n kansanedustaja Tellervo M. Koivisto kuoli tapaturmaisesti maaliskuussa 1982 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli ekonomi Riitta Järvisalo. SDP:n kansanedustaja, sosiaali- ja terveysministeri Jacob Söderman siirtyi Uudenmaan läänin maaherraksi ja hänen tilalleen tuli varasijalta valtiotieteen maisteri Pertti Paasio. Pohjoismaiden neuvoston pääsihteeriksi valitun, SKDL:n enemmistösiipeen kuuluneen Ilkka-Christian Björklundin tilalle tuli puolueen vähemmistöön kuulunut piirisihteeri Markus Kainulainen. [5]

SDP:n kansanedustaja Bror Lillqvist kuoli helmikuussa 1983 ja hänen tilalleen tuli sosionomi Kari Urpilainen.[6]

Kampanjatunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: Suomi nousuun
  • Kansallinen Kokoomus: Pää pystyyn suomalainen! Kokoomus − rakentava vaihtoehto
  • Keskustapuolue − turvallinen suomalainen
  • Suomen Kansan Demokraattinen Liitto: Lamaan ei ole pakko alistua
  • Ruotsalainen kansanpuolue: Gemenskap, frihet, framtidstro
  • Liberaalinen kansanpuolue: Aja asiaasi keskiluokka − äänestä liberaaleja
  • Suomen Kristillinen Liitto: Perusarvot kunniaan − kristillistä liittoa tarvitaan
  • Suomen Maaseudun Puolue: Sisulla ja sydämellä − työtä kansan puolesta

[7]

Tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänestysaktiivisuus 81,2 %[8][9] +1,5
Puolue Edustajat Äänet
Osuus Lukumäärä
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 52 −2 23,89 % −1,0 691 512 +7 922
  Kansallinen Kokoomus 47 +12 21,65 % +3,3 626 764 +121 619
  Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 35 −5 17,90 % −1,0 518 045 −1 438
  Keskustapuolue 36 −3 17,29 % −0,3 500 478 +15 706
  Suomen Kristillinen Liitto 9 -- 4,78 % +1,5 138 244 +47 645
  Suomen Maaseudun Puolue 7 +5 4,58 % +1,0 132 457 +33 642
  Ruotsalainen kansanpuolue 9 -- 4,23 % −0,4 122 418 −5 793
Liberaalinen Kansanpuolue 4 −5 3,68 % −0,7 106 560 −12 974
Suomen perustuslaillinen kansanpuolue −1 1,21 % −0,4 34 958 −8 386
Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue −1 0,32 % −1,3 9 316 −36 086
  Åländsk Samling 1 -- 0,32 % −0,0 9 286 −196
Sosialistinen Työväenpuolue 0,10 % −0,2 2 955 −6 502
Suomen Yksityisyrittäjäin Puolue 0,04 % −0,4 1 233 −10 242
Muut 0,01 % −0,0 220 −289
Yhteensä 200 100 % 2 894 446 +144 628
Lähde: Tilastokeskus 2004[10]

Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Ehdokas Puolue Vaalipiiri Äänet
1 Pertti Salolainen Kok. Helsingin kaupungin vaalipiiri 26 562
2 Kalevi Sorsa SDP Helsingin kaupungin vaalipiiri 18 336
3 Elsi Hetemäki-Olander Kok. Uudenmaan läänin vaalipiiri 15 275
4 Pirkko Työläjärvi SDP Turun läänin pohjoinen vaalipiiri 14 720
5 Juhani Kortesalmi SMP Oulun läänin vaalipiiri 14 386
6 Ulla-Leena Alppi SKDL Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri 13 936
7 Veikko Vennamo SMP Kuopion läänin vaalipiiri 12 715
8 Kaarina Suonio SDP Helsingin kaupungin vaalipiiri 12 488
9 Matti Ahde SDP Oulun läänin vaalipiiri 11 993
10 Lea Savolainen SDP Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri 11 752
Lähde: Tilastokeskus[11]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 898. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987.
  2. ↑ Kari Räisänen: Unohdetun kansan puolesta. osa 2 1979–1989, s. 5. Suomen Maaseudun Puolue, 1989.
  3. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1981, s. 140. Helsinki: Otava, 1980.
  4. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1982, s. 165. Helsinki: Otava, 1981.
  5. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1983, s. 184. Helsinki: Otava, 1982.
  6. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1984, s. 159. Helsinki: Otava, 1983.
  7. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 148−152. Helsinki: Otava, 1979.
  8. ↑ Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  9. ↑ Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  10. ↑ Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2004, s. 562–563. Helsinki: Tilastokeskus, 2004. ISBN 952–467–350–9. ISSN 0081–5063. Verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2018).
  11. ↑ Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1979 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eduskuntavaalit_1979&oldid=22160778”