Eduskuntavaalit 1948

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eduskuntavaalit 1948
Suomi
1945 ←
1.–2. heinäkuuta 1948 → 1951

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
101 paikkaa tarvitaan enemmistöön
Äänestysprosentti 78,2 % Nousua 3,3 %-yks.
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
 
Johtaja V. J. Sukselainen Emil Skog Kusti Kulo
Puolue Maalaisliitto Sosiaalidemokraatit SKDL
Saadut paikat 56 54 38
Paikkojen muutos Nousua 7 Nousua 4 Laskua 11
Äänet 455 635 494 719 375 538
Kannatus 24,24 % 26,32 % 19,98 %
Muutos Nousua 2,9 %-yks. Nousua 1,2 %-yks. Laskua 3,5 %-yks.

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
 
Johtaja Arvo Salminen Ralf Törngren Akseli Nikula
Puolue Kokoomuspuolue Ruotsalainen kansanpuolue Edistyspuolue
Saadut paikat 33 13 5
Paikkojen muutos Nousua 5 Laskua 1 Laskua 4
Äänet 320 366 137 981 73 444
Kannatus 17,04 % 7,34 % 3,91 %
Muutos Nousua 2,0 %-yks. Laskua 0,6 %-yks. Laskua 1,3 %-yks.

  Seitsemäs puolue
 
Puolue Åländsk Samling
Saadut paikat 1
Paikkojen muutos Uusi puolue
Äänet 6 567
Kannatus 0,35 %
Muutos  

Pääministeri ennen vaaleja

Mauno Pekkala
SKDL

Uusi pääministeri

K.-A. Fagerholm
Sosiaalidemokraatit

Suomen 19. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. heinäkuuta 1948. Vaaleissa oli silmiinpistävää erityisesti SDP:nJo riittää” -kampanja, joka oli suunnattu SKDL:ää ja SKP:tä vastaan[1]. Kampanja onnistuikin, sillä SKDL menetti 11 paikkaa SDP:n voittaessa neljä. SKDL oli ryvettynyt vaaran vuosien aikaan muun muassa punaisen Valpon ylilyöntien ja laittomuuksien vuoksi sekä etenkin Leinon vankien tapauksen vuoksi. Aikalaistodistajien mukaan vaaleissa purkautuivat kaikki menneiden vuosien katkerat kokemukset, mutta tunnelma oli toinen kuin vuoden 1945 vaaleissa, joissa hämärä pelko oli kannustanut joukkoja vaaliuurnille.[2]

Suurin vaalivoittaja oli Maalaisliitto, joka lisäsi paikkalukuaan seitsemällä nousten myös eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1929. Hyvin menestyi myös Kokoomus, jonka edustajanpaikat lisääntyivät viidellä. Sen sijaan RKP menetti yhden paikan ja Edistyspuolue neljä paikkaa. Uuden eduskunnan voimasuhteet olivat 108–92 porvarien hyväksi.[2] Tunnetuksi tuli myös Maalaisliiton vaalijuliste Näihin nojaa Maalaisliitto. Julisteessa oli kuvattuna Raamattuun ja lakikirjaan nojaava talonpojan käsi. Juliste oli käytössä seuraavien kymmenen vuoden ajan.[3]

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Gunnar Henriksson, Meeri Kalavainen, Tyyne Leivo-Larsson, Rafael Paasio ja Vilho Väyrynen, Keskustan Atte Pakkanen, Niilo Ryhtä, Tahvo Rönkkö, Vihtori Sarjala, Kerttu Saalasti, Vieno Simonen ja V. J. Sukselainen, SKDL:n Toivo Friman, Yrjö Murto ja Niilo Nieminen, Kokoomuksen Margit Borg-Sundman ja Toivo Wiherheimo, RKP:n Arthur Larson, josta tuli ensimmäinen Ahvenanmaan edustaja, ja Verner Korsbäck, sekä Kansanpuolueen Irma Karvikko.

Eduskunnan jättivät muun muassa SDP:n Yrjö Kallinen, Väinö Leskinen, Miina Sillanpää, joka oli ikäpuhemies ja yksi ensimmäisistä 19 naiskansanedustajasta, ja Samuli Tervo, SKDL:n Eino Pekkala, RKP:n Emil Hästbacka, sekä Edistyspuolueen Bruno Sarlin. Eduskunnasta putosivat muun muassa SKDL:n Kaisu-Mirjami Rydberg ja Hella Wuolijoki. Eduskuntaan palasivat mm. SDP:n Väinö Hakkila ja Hilma Koivulahti-Lehto, Maalaisliiton Viljami Kalliokoski ja Janne Koivuranta, sekä Kokoomuksen Oskari Lehtonen.

Irma Torven kuoltua vuonna 2006 ja Meeri Kalavaisen 2010 oli näissä vaaleissa valituista elossa enää vain Toivo Pyörtänö. Pyörtänö kuoli kesäkuussa 2012. Nuorimmat eduskuntaan valitut olivat 30-vuotiaat Kalavainen ja Pyörtänö.

Äänestysaktiivisuus 78,2 %[4][5] +3,3
Puolue Edustajat Äänet[6]
Osuus Lukumäärä
  Maalaisliitto 56 +7 24,24 % +2,9 455 635 +92 973
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 54 +4 26,32 % +1,2 494 719 +68 771
  Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 38 −11 19,98 % −3,5 375 538 −23 080
  Kansallinen Kokoomuspuolue 33 +5 17,04 % +2,0 320 366 +64 972
  Ruotsalainen kansanpuolue 13 −1 7,34 % −0,6 137 981 +3 875
Kansallinen Edistyspuolue 5 −4 3,91 % −1,3 73 444 −14 424
  Åländsk Samling 1 0,35 % –  6 567 – 
Pienviljelijäin puolue 0,29 % −0,9 5 378 −14 683
Radikaalinen Kansanpuolue 0,27 % +0,2 5 162 +3 539
Muut 0,28 % +0,1 5 178 +1 274
Yhteensä 200 100 %  1 879 968  +181 592
  1. Zetterberg & Tiitta: Suomi kautta aikojen
  2. a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 800. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987.
  3. Zetterberg (toim.), s. 796.
  4. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003. (Tilastokeskus 1.6.2005.)
  5. Eduskuntavaalit 1907–2003. (Oikeusministeriö.)
  6. Suomen tilastollinen vuosikirja 2004, s. 562–563. Helsinki: Tilastokeskus, 2004. ISBN 952-467-350-9 ISSN 0081-5063 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2018).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]