Dino Zoff
.jpg)
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Syntymäaika | 28. helmikuuta 1942 | |
| Syntymäpaikka | Mariano del Friuli, Italia | |
| Pituus | 182 cm | |
| Seura | ||
| Seura | – | |
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1961–1963 1963–1967 1967–1972 1972–1983 |
 Udinese Calcio AC Mantova SSC Napoli Juventus FC
|
38 (0) 131 (0) 143 (0) 330 (0) |
| Maajoukkue | ||
| 1968–1983 | Italia
|
112 (0) |
| Valmennusura | ||
| 1988–1990 1990–1994 1996–1997 1998–2000 2001 2005 |
Juventus FC SS Lazio SS Lazio Italian maajoukkue SS Lazio ACF Fiorentina
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Dino Zoff (s. 28. helmikuuta 1942) on italialainen pelaajauransa lopettanut jalkapallomaalivahti, ja myöhemmin valmentaja.
Zoff on yksi kaikkien aikojen parhaista maalivahdeista, ja hänet on valittu 1900-luvun kolmanneksi parhaimmaksi maalivahdiksi maailmassa Lev Jashinin ja Gordon Banksin jälkeen.[1]
Ura pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zoff aloitti huippu-uransa 19-vuotiaana Serie A:ssa Udinesen joukkueessa. Seria A -urallaan hän pelasi 570 peliä ja oli Italian pääsarjassa eniten pelejä pelannut maalivahti syyskuuhun 2006 saakka, jolloin hänen edelleen tilastoissa meni Gianluca Pagliuca.
Zoff voitti pitkän seurajoukkueuransa aikana kaikkiaan kuusi Italian mestaruutta ja kaksi cupia. Eurokentillä Zoffin ainoaksi pokaaliksi jäi UEFA Cupin voitto 1976–77 Juventuksen tolppien välissä.
Italian maajoukkueessa Zoff pelasi kaikkiaan 112 A-maaottelua.[2] Hän oli mukana neljissä MM-kisoissa, joista tuli maailmanmestaruus 1982 ja hopeaa 1970. Zoff oli myös mukana Italian Euroopan mestaruuden 1968 voittaneessa joukkueessa. 1982 40-vuotiaasta Zoffista tuli kaikkien aikojen vanhin maailmanmestaruuden voittanut pelaaja. Zoff on ainoa italialainen sekä Euroopan-mestaruuden että maailmanmestaruuden voittanut pelaaja. Hän on myös maanmiehensä Gianpiero Combin ohella ainoa maalivahti, joka on toiminut maajoukkueensa kapteenina MM-kultaa voittaneessa joukkueessa. Lisäksi Zoff on 1142 minuutillaan pisimpään maalinsa puhtaana maajoukkuetasolla pitänyt maalivahti.[1]
Meriitit pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian-mestaruus (6): 1973, 1975, 1977, 1978, 1981, 1982
- Coppa Italia (2): 1979, 1983
- UEFA Cup: 1977
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajauransa jälkeen Zoff on kokeillut siipiään myös valmentajana, mutta huomattavasti vaisummalla menestyksellä. Zoff aloitti huipulla korvaten Rino Marchesin Juventuksen peräsimessä 1988. Zoffin johdolla Vanha Rouva voitti kaudella 1989–1990 Italian cupin sekä UEFA Cupin mestaruuden.
Menestyskausi poiki Zoffin valmennusuralle jatkoa SS Laziossa. Menestystä roomalaisseurassa ei kuitenkaan tullut toivotulla tavalla ja Zoff sai lähteä kauden 1993–94 jälkeen. Hän oli sivussa valmennustyöstä kolmisen vuotta, kunnes korvasi erotetun Zdeněk Zemanin Lazio-luotsina tammikuussa 1997. Hän toimi päävalmentajana kauden loppuun tehden kesällä tilaa ruotsalaiselle Sven-Göran Erikssonille.
1998 Zoff nousi Italian maajoukkueen päävalmentajaksi kokeneen Cesare Maldinin seuraajaksi. Zoffin johdolla Italia eteni EM-kisoihin 2000. Belgian ja Hollannin viheriöillä Zoffin epäitalialainen hyökkäävä pelityyli tuotti tulosta ja Italia eteni aina loppuotteluun saakka. Zoffin ja Italian suuri unelma kariutui kuitenkin dramaattisesti, kun Sylvain Wiltord toi Ranskan tasoihin aivan ottelun loppuhetkillä. Jatkoajalla David Trézéguet upotti maalillaan Zoffin haaveet Euroopan mestaruudesta. Maalivahtilegenda erosi kisojen jälkeen saatuaan kovaa kritiikkiä muun muassa AC Milanin presidentti Silvio Berlusconiilta.
Zoff palasi kolmannen kerran Lazioon keväällä 2001, kun hän korvasi Englannin maajoukkueluotsiksi siirtyneen Sven-Göran Erikssonin seuran peräsimessä. Kehnosti alkaneen kauden 2001–02 takia Zoff erosi tehtävistään vuodenvaihteessa.
Kolmisen vuotta Lazio-pestinsä jälkeen Zoff yritti vielä palata valmentajaksi ACF Fiorentinassa. Hän pelasti seuran putoamiselta, mutta sai lähteä kauden jälkeen.
Meriitit valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- EM-hopeaa: 2000
- UEFA Cup: 1990
- Coppa Italia: 1990
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b http://www.rsssf.com/miscellaneous/iffhs-century.html
- ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dino Zoff Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Rino Marchesi |
Juventuksen päävalmentaja 1988–1990 |
Seuraaja: Luigi Maifredi |
| Edeltäjä: Giuseppe Materazzi Zdeněk Zeman Sven-Göran Eriksson |
SS Lazion päävalmentaja 1990–1994 1997 2001–2002 |
Seuraaja: Zdeněk Zeman Sven-Göran Eriksson Alberto Zaccheroni |
| Edeltäjä: Cesare Maldini |
Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 1998–2000 |
Seuraaja: Giovanni Trapattoni |
| Edeltäjä: Sergio Buso |
ACF Fiorentinan päävalmentaja 2005 |
Seuraaja: Cesare Prandelli |
1930 
José Nasazzi | 1934 
Gianpiero Combi | 1938 Giuseppe Meazza | 1950 Obdulio Varela | 1954 
Fritz Walter | 1958 
Hilderaldo Bellini | 1962 Mauro Ramos | 1966 
Bobby Moore | 1970 Carlos Alberto | 1974 Franz Beckenbauer | 1978 
Daniel Passarella | 1982 Dino Zoff | 1986 Diego Maradona | 1990 Lothar Matthäus | 1994 Dunga | 1998 
Didier Deschamps | 2002 Cafu | 2006 Fabio Cannavaro | 2010 
Iker Casillas | 2014 Philipp Lahm | 2018 Hugo Lloris
1 Abbiati | 2 Ferrara | 3 Maldini | 4 Albertini | 5 Cannavaro | 6 Negro | 7 Di Livio | 8 Conte | 9 Inzaghi | 10 Del Piero | 11 Pessotto | 12 Toldo | 13 Nesta | 14 Di Biagio | 15 Iuliano | 16 Ambrosini | 17 Zambrotta | 18 Fiore | 19 Montella | 20 Totti | 21 Delvecchio | 22 Antonioli | Valmentaja Zoff
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
