Puutarhavuosi 2022

Pitkästä aikaa ajattelin näin joulukuun hämärässä illassa postailla ja omatoimisesti tarttua haasteeseen, jonka Hiidenkiven puutarhassa-blogin Minna on aikanaan aloittanut. Tuntui siltä että nyt olisi mukava hetki hengähtää ja muistella mennyttä puutarhakesää. :) 

Tunnustan, että syksyn tullen kun sain viimeiset sadonkorjuupuuhat niin sanotusti purkkiin, olo oli hieman väsähtänyt ja se yksi hetki kun ihan kaikki daaliat paleltuivat kerralla harsoista huolimatta, masensi. Tiesin että paljon oli siivottavaa edessä eikä ihan vielä olisi halunnut laittaa pihaa talvikuntoon. Nyt kun on taas aikaa kulunut ja joulukuu kolkuttelee ovella, huomaan että ajatukset jaksavat taas jo kääntyä seuraavaan kevääseen ja minulla sen odotus alkaa aina heti uudenvuodenaaton jälkeen. Kun tammikuun ensimmäinen päivä koittaa, olen siivonnut kodista pois kaiken joulutunnelmoinnin ja kevään odotus alkaa. 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Suunnitelmissa pysyminen on minulle vaikeaa kun muutan mieltäni joskus vähän turhankin usein. Nyt kuitenkin melko laajan lavatarhan ja oman sadonkorjuun myötä on ihan pakko tehdä suunnitelmia että pystyn laskemaan paljonko saan mitä minnekin istutettua. Kuvaan myös puutarhan kasveja jonkin verran työkseni juttuja varten, joten pitää olla myös selvillä itselle että mistä kasveista voisi jotain kirjoittaa ja minkälaisia kasviyhdistelmiä haluaa saada aikaiseksi. Toki monesti suunnitelmat menee uusiksi jos joku kasvi ei vaikkapa idä tai jos tulee vastaavasti liikaa taimia jotka on pakko johonkin vielä tunkea. :D

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Suunnitelmat tuppaa joskus laajentumaan, mutta suunnilleen juu. ;)

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Syksyllä suojaverkkojen kanssa tuskaillessani tein laskutoimitusta ja jotenkin kummasti tuli istutettua kesän aikana 11 hedelmäpuuta sen seurauksena että keväällä sekosin täysin ’Laatokan Helmi’ -luumupuiden kukinnasta, joka oli ylenpalttinen, eeppinen, tuoksuva...ja tapahtui ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa 7 vuoden odottelun jälkeen (kuvassa yllä). Erehdyin vielä fiilistelemään samaan aikaan jossain Pinterestissä kuvia suurista kriikunatarhoista täydessä kukassa. Yksi kuva etenkin pysähdytti: se oli kuva englantilaisesta kriikunatarhasta jossa kiviaidan takaa kohosivat vanhojen puiden hieman käkkyräiset rungot ja niiden yllä lepäävä puhtaanvalkoinen kukkapilvi. Ajattelin, jospa vielä vaikka 30-40 vuoden päästä näkisin sellaiset omalla pihallani. Jos uskallat, kannattaa kurkata tätä paikkaa Herefordshiressa. Wau...

Kesäkuun alku. Oikealla puolella uudet keväällä istutetut kriikunapuut. Kaivoin alueelta kasan vanhoja ja hieman huonoja kuunliljoja toisaalle, sihtasin rikkaruohon juurakoita pois ja paransin maata. Siirtelin polun reunuskasveiksi itsestään siemenestä kasvaneita kultatyräkin taimia ja jaoin ruusujuuria. Vasemmalla puolella kuunliljakuja sinnittelee vaikka sieltä oli minun tietämättäni juurakoita syöty.

Puut ottavat oman aikansa kasvaa, joten päälle tuli jonkinlainen kiireellinen kriisi ja silti toiveikas visio oman pihan pienestä hedelmätarhasta. Kaivamiseksihan se sitten meni. Ensimmäisenä muuttivat paikalle keltakriikunat ’Voitto’ ja ’Vilma’, sitten ’Kuokkala’ ja ’Siivosen keltaluumu’. Viime syksynä istutettu ’Podarok’ -kirsikkaluumu oli selvinnyt talvesta ja alkoi jo kukkiakin joten sille piti hommata kaveri. Ai katsos, mikä tämä on? ’Harmonja’ -luumu josta en ollut aiemmin kuullutkaan. ’Euraziakin’ vaikutti kestävältä... 

Tällä kohdalla oli pari rikkaruohottunutta kivistä rakennettua kohopenkkiä. Kivet siirtyivät oikealla näkyvän kivimuurin yhtä väliä paikkaamaan. Tähän tuli perusparannusta (useampi kuorma maatunutta hevonlanta-kompostisekoitusta) ja tosiaan biohiiltä kun paikka on ollut tosi kuiva. Siinä kasvaa nyt yksi kirsikkaluumu ja pari ’Latvian matala’ kirsikkaa, joka on oma lempparini ja hieman makeampi lajike.

Keväällä paljastui jänisten tekemät tuhot perheemme mökillä, joten siellä omenapuut oli menetetty (verkoista huolimatta). Kaivoin sitten pihalleni vielä paikat ’Antonovkalle’, ’Sokerimironille’, yhdelle päärynäomenalle ja ’Huvitukselle’. Tässä vaiheessa joku selväjärkinen voi kysyä: "mitä niinkuin meinaat sitten lopulta tehdä niillä kaikilla hedelmillä?". Se on ihan hyvä kysymys... Jatkan sen asian pohdiskelua tulevana talvena, samalla kun haaveilen kukkapilvistä. ;) Laatokan Helmistä keitetty luumuhillo on muuten superhyvää. Ehkä parasta hilloa ikinä. 

Varoittava esimerkki: tuore rusakon kuolaama jälki ’Kuokkala’ -luumupuun rungossa kesäkuussa 2.6. eli silloinkaan ei vielä uskalla suojaverkkoja poistaa. Saatan ensi vuonna olla laiska ja jättää kaikille 41 suojattavalle puulle verkot paikoilleen koko kesäksi. Eihän ne mitään kauniita ole, mutta onpahan yksi iso työvaihe vähemmän. 

Punaisen paronin ilahduttavat kukkanuput jäivät lyhyeksi iloksi...

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Iloitsin että kirsikkaluumu ’Punainen Paroni’ oli selvinnyt talvesta. Sitten kesällä tapahtui jotain... Koko puu vain kuivui pystyyn vaikka roudasin sille vettä selkä vääränä. Sitten se alkoi kasvattaa juurivesoja, jotka selvästi olivat ihan jotain muuta puuta, eli vartetuskohdan alapuolelta. Ajattelin ensin että puu kuivui hellejakson aikana kun on niin paahteisella paikalla. Juuri nyt kyllä aloin miettimään että kuolinsyy saattaakin olla myyrien tekosia. Samalta alueelta meni syyssahramit ilmeisesti myyrän poskeen nyt syksyllä, joten jännäksi menee mitä alueella on ensi keväänä jäljellä. Samaisella paikalla on myös suuri osa hedelmäpuista, joten ehkä joudunkin sitten keväällä tarkastelemaan tilannetta lähemmin. 

Samalla alueella on myös tulppaani-/narsissiniitty. Mielenkiintoista nähdä nouseeko näistä kukista mitään ensi keväällä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Sellainen 10m² mustarunkoinen lasikasvihuone olisi ihan kiva... Pikkuisessa tila loppuu kesken ja muovihuone on jo parhaat päivänsä nähnyt. Ehkä jonain päivänä... :)

Pastelliset daalialempparit ’Cafe au Lait’ ja ’Wizard of Oz’. Tunnustan, tein tänään juuri ensimmäisen daalioiden ennakkotilauksen kun oli pari sellaista uutta erikoisempaa herkkua, jotka oli ihan pakko saada ensi kesäksi.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Ehdottomasti daalioiden kukinta. Tämä kesä oli täysin daalioiden värittämä. Vihdoinkin olen saanut ne onnistumaan kun saavat kasvaa lavassa. Ruukussa ja avomaalla ne kuivuvat liikaa. Cafe au Lait -sarjan jättikukkaisia lautasdaalioita oli useampaakin eri sävyä. Tykkään niitä aivan hulluna ja koko kesän ne toivat iloa myös maljakossa. Mukulajuurakot odottavat taas entistä suurempina vintillä ensi kevättä.

’Seattle’ -daaliat elokuun lopun iltahämärissä...

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehkä nuo edellä mainitut daaliat ja kohtuullisen hyvä perunasato. 

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Jos puhutaan käytännön asioista niin akkuruohonleikkuri toi suurta luksusta arkeen ja teki ruohonleikkuusta jopa hauskaa. Kone on ihan Tokmannilta hankittu mutta yhdellä latauskerralla sain koko pihan nurmialueen leikattua. Sitä on niin kevyt työntää ja ääni on hiljainen. Ei enää bensakoneen kanssa nykimistä ja kiroilua. :D

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Kasvit eivät ole koskaan virhehenkitoja, ei tietenkään... ;) Kadun kyllä vielä sitä vuosien takaista muovisen kasvihuoneen hankintaa. Se pettymys kalvaa vuosi toisensa jälkeen ja vuosi vuodelta se romukasa leviää paikalleen entisestään - eikä ole todellakaan mikään kaunistus.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Luumupuiden lisäksi pionit kukkivat runsaasti. Hyötytarhan puolella ’Mozart’ -perunaa pistin ensimmäistä kertaa lavaan kasvamaan. Se on aina varma sadontuottaja vähän huonommallakin avomaalla, mutta nyt uusi lava jossa oli reippaasti multaa ja lantaa oli sanalla sanoen kasvustoltaan holtiton ja perunoiden koko suorastaan järkytti. Niitä oli kyllä kieltämättä hauskaa kaivaa ylös. :D 10 litran ämpäriin ei kovin montaa jättipottua mahtunut.

Mozart-perunoiden varret. Takavasemmalla siintää maa-artisokkaa. Tuossa kahden lavan välissä on polku, mutta se niinsanotusti kasvoi väliaikaisesti umpeen.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Olen lähinnä itseeni pettynyt että en ole saanut vieläkään pihalleni sopivaa paikkaa tehtyä missä erilaiset syysasterit viihtyisivät, koska rakastan niitä kovasti. Jos ovat keväällä vielä hengissä, kokeilen ryhmittää ne yhteen paikkaan jossa olisi kosteampaa ja pistän joukkoon vielä biohiiltä. 

Taaempana näkyvälle muotolava-alueelle rakennettiin keväällä 4 uutta lavaa. Siellä kasvoi perunaa, porkkanaa, fenkolia ja pörriäisille kesäkukkia.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Kasveihin kyllä. Tosin yksi kuormallinen kivituhkaa tuli myös hankittua, jotta sain talon edustan vihdoinkin tasoitettua ja osa meni yllä olevan kuvan lavatarhan laajennuksen käytäviin. 

Poluillekin riitti jonkin verran kivituhkaa että sai uuden ohuen kerroksen levitettyä. Alla kuvassa "cottage gardenin" perenna-alue, jossa kukassa tässä lemmikit ja ’Salmon Impression’ -tulppaanit. Oikealla kukkii maltillisesti rautatienomenapuu. Se on jo vanha ja se siirrettiin huonokuntoisena toisesta paikasta pihalta noin 4-5 vuotta sitten. Siirrosta järkyttyneenä se alkoi seuraavana keväänä kukkia ylenpalttisesti, mikä johtui ihan kyllä stressistä. Jos omenapuun juurialuetta häiritään niin se lisää kukintaa. Se kantoi aivan liikaa hedelmää, sitten piti välivuoden ja paranteli stressiään pari vuotta. Sitten siihen iski myös omenarupi.

13. Mitä opit?

Biohiilen tehon. Puut joiden juurialueelle lisäsin sitä istutuksen yhteydessä olivat selvästi reippaampia kuin muut. Auttaa etenkin kuivalla paikalla.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Sama jokavuotinen into alkaa taas nostaa päätään, kunhan saa vielä vähän nukkua talviunta alle että työmotivaatio taas herää. Parin kuukauden päästä taas ajattelee että toukokuu ei voi tulla liian nopeasti. Lievä kauhunsekainen tunne kyllä tuli nyt kun tämän postauksen myötä ryhdyin miettimään mitä siellä hedelmäpuiden juurialueella mahtaa tapahtua... 

Haasteen säännöt:

Haasteen aloitti Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista, josta sen myös itselleni nyt omatoimisesti nappasin. Monet blogiystäväni ovat tähän jo osallistuneet, joten en nyt erikseen kutsu ketään, mutta toisaalta haastan ihan kaikki halukkaat mukaan tarttumaan haasteeseen ja muistelemaan mennyttä kesää. :)

Loppuun tietysti kuva Agentti Aapelista chillaamassa verannalla heinäkuun lopulla. Juuri nyt herra keskittyy joulukalenterin luukkujen availuun ja normaaliin kissahepulointiin. Ehkä viikonloppuna tuon vintiltä valkoisen tekokuusen niin on taas lisää ohjelmaa pallojen pyörittelyssä. ;) 

Vanhassa talossa - kohti omavaraisempaa elämää

Täälläkin vanhassa puutalossa, Romppalassa, valmistaudutaan jo pikkuhiljaa syksyn ja talven tuloon. Sadonkorjuuta on riittänyt jos jonkinlaista jokaiselle päivälle. Illatkin ovat jo kovasti hämärtyneet, joten mikäs sen ihanampaa kuin ottaa pieni lepotauko pihapuuhista, kaataa muki täyteen teetä, kylkeen pari konvehtia ja juuri painosta tullutta uutuuskirjaa samalla ahmimaan. Tämä 1.9.2022 julkaistava kirja on saatu ennakkoon arvostelukappaleena Jovelan Johannalta ja Docendo-kustantamolta. Kiitokset!

"Vanhassa talossa (Jovelan Johanna & valokuvaaja Annabelle Antas) kertoo matkasta yksinkertaiseen elämään. Se on myös oman sadon ja loppuvuoden juhlien keittokirja sekä tee se itse -henkinen hyvän mielen puuhastelukirja. Kirjan reseptit ja inspiroivat ideat ajoittuvat alkusyksystä aina jouluun saakka."

Jovelan Johanna on monelle tuttu, ahkera ja kekseliäs bloggaaja Jovelan talopäiväkirja -blogista, joka nykyisin on muuttunut omavarainen.fi -sivustoksi. Aikanaan löysin Jovelan blogin muistaakseni etsiessäni netistä tietoa kotivara-asioista ja kotivarakaapeista joita skaffereiksikin kutsutaan. Johannalla on mitä upein ruokakomero ja siitä inspiroituneena innostuin itsekin aikanaan järjestelemään keittiönkaappejani uusiksi. Kun pandemia-aika sitten koitti 2019, oli varsin mukavaa kun oli entuudestaan edes hieman varautunut poikkeustilanteisiin. Uutuuskirjassa pureudutaan jonkin verran myös varautumisen perusteisiin.

Vanhassa talossa -kirjan sivujen välistä kuuluu historian siipien havinaa. Jovelaksi ristitty vuonna 1868 rakennettu hirsitalo on kunnostettu vanhaa kunnioittaen ja sisustettu kauniiksi kodiksi, sen menneisyyttä tarkastellen, mutta ei kuitenkaan museomaiseksi maataloksi, vaan vuodenkierron mukana eläväksi viihtyisäksi kotipesäksi. Johannan ja Veikon elämä muuttui pääkaupunkiseudun ahdistavasta vilinästä omanlaiseksi unelmaelämäksi vanhassa jo ränsistyneessä ja remontoivia käsipareja kaipaavassa hirsitalossa. 

"Meillä on kelloja,
mutta onko meillä aikaa?" 

Se on hyvä kysymys heti kirjan alkusanoissa ja tiivistää varmasti tuntemukset siitä, kuinka monella mielekäs elämä alkaa vasta sitten kun pääsee lomalle töistä. Kirja ei kuitenkaan anna tai suosittele sitä omavaraisuuskäsitystä että heittäydytään kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan järkevällä tavalla pikkuhiljaa muovataan elämäntapaa haluamaansa suuntaan, jolloin voi vaikka kesken työpäivän kipaista hetkeksi ulos ihailemaan huutelevaa kurkiparvea ja nauttimaan luontoyhteydestä. 

Elämäntapaharppauksen tekoon vaaditaan toki aina roppakaupalla rohkeutta ja etätöiden mahdollisuuteen vaikuttaa paljon myös se, että onko vaikkapa paljon koneen äärellä työtä tekevä yrittäjä. Kaikkia töitä kun ei etänä voi tehdä. Harkinnalla, säästämisellä ja suunnittelulla voi onneksi puskuroida muutosvaiheen epävarmuutta, kuten Johanna kertoo kirjan alkupuolella heidän hypystään pois oravanpyörästä.

Kirjaa lukiessa tunnistin monesta asiasta myös omia elämänvaiheitani, kun lähes 100-vuotiaassa talossa asustan yrittäjänä ja välillä työkoneen ääreltä kipaisen hakemaan pihalta perunat, sipulit ja salaattitarpeet lounaalle. Tajusin samalla kirjaa lukiessa kuinka onnekas olenkaan siitä elämäntavasta, että niin saan arjessani tehdä. Joskus sitä pitää itsestäänselvyytenä ja yksinyrittäjillä on taatusti epävarmoja päiviä, mutta Johannan tavoin en varmaankaan koskaan sopeutuisi suurkaupungin hälinään. Kuuntelen mieluummin pörriäisten kuin autojen surinaa ja juttelen mieluummin pihallani asustavalle Brücke-rusakolle kuin äkäiselle matkustajalle ratikassa.

Agentti, assistentti Aapeli tuumasi että tuo "Paneroidut porsaanleikkeet" reseptiaukeama oli tosi kova juttu ja sitä pitäisi kuulema testata.

Jovelan Johannan teksti ja kerronta soljuu mutkattomasti, kuin vanhan ystävän tarinoita kuunnellen. Mattopyykkireissun "Män de Soop" -anekdootti nauratti ja nosti aidolla tavalla esille aikojen ja tapojen muuttumisen. Eipä kaikki kaupunkilaisteinit varmaankaan nykypäivänä tiedä mitä mäntysuopa on. 

En lue nykyisin kovinkaan monia sisustuskirjoja tai -lehtiä, koska oma maku on kuitenkin ollut aina vähän valtavirrasta poikkeava ja itseä on vuosien mittaan alkanut inhottaa kaikenlaisen ylikulutuksen ihannointi. Niin monesti sivuilta kuultaa vain myynti ja kauniita korulauseita muotoillaan nättien kuvien ympärille, joilla myydään elämäntapaa boho-chickistä retroon ja ties mihin. Tyyliä vaihdetaan vuodenajan mukaan tuoksukynttilöistä torkkupeittoihin. 

Vanhassa talossa ei ole mielestäni sellainen yleiseen muottin menevä sisustus-, käsityö- tai ruokakirja - vaikka kaikkia aiheita siinä toki käsitelläänkin - vaan tarina aidosta elämästä ja siitä elämänmuutoksesta josta moni haaveilee: maalle muutosta sekä astetta omavaraisemmasta elämästä. 

Omavaraisuus on melko laaja käsite ja aihepiiri, joten Johanna toteaakin "omavaraistelun" olevan siitä hieman miedompi termi, jossa ei pyritä täyteen omavaraisuuteen kaikessa, vaan lähinnä isona harrastuksena toteuttaessaan niitä projekteja kotona ja puutarhassa joita haluaa ja pystyy. Omavaraistelu kulkee kirjassa tärkeänä osana, etenkin puutarhan sadonkorjuun kautta.

Kirjan fiinin karviaisviinietikkan ohje on löytynyt Louhisaaren linnan talousreseptien joukosta.

Kaikki vanhat talot kätkevät seiniensä sisälle lukemattomia tarinoita. Onneksi Jovelan tarinan pääsemme nyt lukemaan. Annabelle Antas on vanginnut Johannan luoman kodin lämmön ja tunnelman kuviin kauniisti. Kirjan ulkoasu on hyvin Skandinaavisen selkeä ja raikas. Mikään coffee table -tyyppinen selailukirja tämä ei toki ole, vaan nimenomaan aitojen ihmisten tarina luettavaksi ja koettavaksi.  

Suosittelen tätä kirjaa heille, joita maalle muutto vanhaan taloon kiinnostaa. Mikäli rakastat syksyn hämärtyviä iltoja ja haaveilet joulusta jo näin syyskuussa, löytyy sivuilta siihenkin inspiraatiota, tunnelmia ja resepteistä kokeilemisen arvoisia herkkuja. Kirjan alkuosio keskittyy Jovelan talon tarinaan ja elämäntapamuutokseen. Autuaan askeettisesti -osio opastaa oikeaoppiseen puunpolttoon, varautumisosiossa käydään läpi mitä kotivarassa tulisi olla poikkeustilanteiden varalla. Kodinhoitoon opastetaan muun muassa etikkahuuhteella ja kuinka tehdä rohtosuopayrtistä omaa suopaa. Keittiössä puuhastellaan erilaisten reseptien ja sadonkorjuun parissa. Loppuosassa valmistaudutaan kekrin juhlimisen kautta talven tuloon ja jouluun.

"Muinaiset suomalaiset uskoivat lintukotoon,
joka sijaitsi siellä, missä taivaankansi ja maa kohtaavat." 

Loppusanojen tultua kohdalle, yllätyin siitä, kuinka silmäkulma kostui puhuttaessa oman paikkansa ja lintukotonsa löytämisestä elämässä. Väkisinkin nousi kirjaa lukiessa myös omia talo- ja remonttimuistoja mieleen. Havahduin, että tänä vuonna tulee joulukuussa itsenäisyyspäivänä 20 vuotta täyteen siitä, kun oma matkani talovanhuksen remontoinnissa alkoi ja piakkoin talollakin taitaa tulla ikää sata vuotta täyteen. Huh! Ja se ihana hetki kun vihdoin pääsi muuttamaan. Mihin aika katoaa?

Näinä aikoina joita elämme, sen oman lintukodon merkitys on kaikki kaikessa - ainakin niille, jotka haluavat juurtua paikoilleen kasvamaan. Vapaus hengittää ja sisäistää ympäröivää luontoa on todellakin vaalimisen arvoinen oikeus. Meillä jokaisella on tämä yksi elämä. On hyvä miettiä miten ja minkälaiseen elämään haluaa aikansa käyttää, jotta löytää paikkansa maailmasta. Joillekin horisontissa, siellä taivaankannen ja maan välissä, siintää hylätty talovanhus. Vanhassa talossa -kirja johdattaa lukijaa juuri sitä unelmaa kohti.

Ihana Amazing Grey

Lumensekaisen, harmaanvalkean viikonlopun piristykseksi ajattelin kaivella viime kesän kukkamuistoja puutarhasta. Yksi 2021 lempikukista oli ehdottomasti tämä utuinen ’Amazing Grey’ -silkkiunikko (Papaver rhoeas). Ah, mitä hennon pastellista lilaa - ja kyllä - joissakin kukissa todella oli aistittavissa aavistuksen verran harmaata häivähdystä. 

Kuin hienoa silkki-/kreppipaperia! Ilmeisesti lajike on risteytys jonkinlaisen verenpunaisen lajikkeen kanssa kun muutamassa kukassa näkyi terälehdissä hauskasti punaisia "tahroja" ja pulpahtipa kerran keskelle kylvöstä yksi aivan helakanpunainen yksilökin sekoittamaan pakkaa. Muutoin kukat vaihtelivat ihanasti hennoissa pastellisissa sävyissä ja osa kukista oli röyhelöisen kerrattuja, osa yksinkertaisia. 

Joka päivä oli kiva katsoa mitä uusia yllätyksiä oli avautunut. Siemenkodat olivat kovin pieniä eivätkä kaikki ihan ehtineet kypsyä, enkä tiedä olisiko niissä edes ollut juurikaan siemeniä. Toisaalta, puutarhassa oli kukassa muitakin unikoita, joten en sitten yrittänyt kerätä näistä siemeniä talteen. Oletko sinä onnistuneesti kerännyt näistä siemensatoa? Unikothan toki kylväytyvät hyvin itsestäänkin, joten saa nähdä onko ylläreitä luvassa.

Nyt tosin kun siemenkauppoja vilkaisee, niin eipä ole tullut näitä vastaan kun tuntuvat olevan kaikkialla loppu. Eikä kyllä ihme, näitä olisin mielelläni ihastellut myös ensi kesänä. Muistaakseni viime kevättalvenakin siemenet loppuivat vähän väliä. :) Nyt täytyy nauttia näistä kuvien ja muistojen kautta. Kesällä sitten jotain muuta ihanaa!

Toisen pussin kylvin lavatarhaan ja toisen pienelle pörriäisniitylle. Taustalla häämöttävät perhoskukat, sinisievikit ja sarjasaipot.

Lavassa kaverina kasvoi partaohraa, jänönhäntiä ja ’Bronzed Beauty’ -kehäkukkia. Kylvin samaan satsiin myös ihanan näköisiä ’Zinderella Peach’ -isotsinnioita mutta niistä ei valitettavasti yksikään noussut. Tein kylvön varmaan liian aikaisin. Nämä muut kyllä kestävät viileää, mutta tsinniat eivät alkutaipaleella kylmästä tykkää. Eräs amerikkalainen leikkokukka-asiantuntija muistaakseni kerran sanoikin, että jos tsinnian esikasvattaa liian viileässä, sen kukinta kärsii eikä ole silloin välttämättä niin kerrattukukkainen kuin toivoisi.

Siemenpusseja on tullut rapisteltua päivittäin kuin kulta-aarteita. Niin tulee aina tehtyä tässä vaiheessa vuotta. Kaikenlaiset kylvökaaviot muodostuvat lippusiin ja lappusiin ja sitten kohta taas piirrän uuden suunnitelman kun tulee joku uusi siemenhankinta, tai sitten mieli vaan muuttuu. No, näinä lumisina päivinä pieni kukkaiseskapismi sallittakoon. Kesämalvikkeja (kuvassa) hommasin taas valkoisina ja pinkkeinä kun ovat niin ihania maljakossa verannalla, ja ulkonakin kukkivat todella pitkään. Näistä tuli myös omia siemeniä otettua talteen.

Vaikka kaikkia ihanuuksia ja erikoisuuksia riittää ja riittää, joskus se yksinkertainen ja perinteisen tuttukin voi olla ihan parasta. Viime kesänä fiilistelin kaikkia ruiskaunokkeja, jotka kylvin ihan pörriäisiä varten kun niitä kovin rakastavat ja onnellinen surina kävi niissä koko kesän. Höyrähdin nyt sitten ostamaan siemeniä ensi kesäksi ihan 15 pussillista kun eivät kustantaneet kuin 0,60€/pss. kylvän niitä kaikkialle aukkopaikkoihin. Sitten saa surutta kerätä niitä vielä kimppuihin ja pörriäisillekin riittää namia. ;) Tässä lavassa alaoikealla näkyy porkkanoiden naatit ja mukavasti tuli porkkanoita vaikka ruiskaunokit vyöryivätkin päälle.

Aapelikin jo kaipaa kesää ja illanistujaisia verannalla. Nyt jos verannalla käy huurteisten ikkunoiden läpi kurkistamassa, pian pitää marista ja sadatellen juosta äkkiä takaisin sisälle sohvan ja takkatulen lämpöön. 

Catman tietää entisestä elämästään, että ulkona vietetyt pakkastalvet eivät ole yhtään kivoja. Omat ruokakipot, sohvapöydällä oleva lauantaipussi (lue: kissanminttu Dreamies) ja halihetket sylissä auttavat kylmänkin talven yli. Tsemppiä kaikille myrskyisen viikonlopun kohtaamiseen ja uuden kevään odotukseen!

Uusi puutarhavuosi alkakoon

 

Näin uuden vuoden kynnyksellä on mukava muistella mennyttä vuotta ja etenkin puutarhakesää. Kevättalvella ajattelin että kevät ei tule ikinä kun hanget olivat niin korkealla, mutta jotenkin kummasti lumet onneksi hävisivät ennätysvauhtia ja pihapuuhiin pääsi jo huhtikuun puolivälin paikkeilla. Ensimmäiset hyötykasvien kylvöt tein kasvihuoneeseen jo maaliskuussa. Hurjaa ajatella että siihen on enää vain reilut 3kk aikaa - toivon mukaan.

Toukokuussa kukkivat syysalesta "pelastetut" tulppaanit. Lajikkeiksi valikoitui paljon kerrattukukkaisia ihanuuksia, jotka olivat jostain syystä jääneet muilta ostamatta, sävyinä liilaa ja vaaleaa sitruunankeltaista.

Tämä kohta on suunnittelutyön alla. Viime keväänä se oli jo työlistalla mutta kummasti hyötytarhan puoli vei kaiken ajan. Tämä on kuiva ja hiekkainen paikka mutta pallotuijat sekä riippa- ja sulkahernepuut tykkäävät. En ole tätä aina kovin ahkerasti kitkenyt kun olen halunnut antaa kurjenkellojen levitä rauhassa, mutta keväällä aion siirtää pois ainakin saniaiset sekä tiivistän kurjenkellojen pikkutaimia, tässäkin etualalla polun reunassa näkyy rypäs. Kaivan ja perusparannan koko alueen tuosta takaa ja ajattelin kylvää sen täyteen värikkäitä ’Summer Pastels’ leikkokärsämöitä joihin olen kovasti ihastunut. Ne ainakin pärjäävät kuivalla paikalla ja nukkapähkämöäkin voisi lisätä kontrastiksi havujen taakse.

Kirsikkapuista Pohjolan Helmi kukkii joka kevät aina uskollisesti vaikka muut eivät aina niinkään. 

’Princess Irene’ -tulppaanit kukkivat vuodesta toiseen. Koska pihallani ei ole juurikaan mitään oranssia, istutin nyt syksyllä samaan näkymään vähän lisää oranssia tulppaanijatkumoa: vastapäätä polun vasemmalle puolelle lajiketta ’Apricot Foxx’ ja tuonne kauemmas Irenen taakse kivikohopenkkiin aika voimakkaaksi yhdistelmäksi tulppaanilajikkeet ’Copper Image’ ja tumma ’Nachtwacht’. Paljon tuli tulppaaneita kuopattua. Perustin myös etupihalle syksyllä hetken mielijohteesta pienen hedelmätarhan jossa pari luumupuuta sekä kokeellisena istutuksena pari kirsikkaluumua. Jännityksellä odotan kevättä selviävätkö hengissä. Välillä pitää vaan uskaltaa kokeilla vyöhykerajoja. Niiden uusien puiden ympärille istutin myös vähän pidempikestoisia tulppaaneita.

Tuoksukurjenpolvi valtaa alaa ja jaan sitä ihan kaikkialle ympäri pihaa. Se on kuitenkin lehdiltään siisti kasvi ja kukkiessaan oikea pörriäisten keidas. Lähes kaikkien pihapolkujen reunat alkavat olla tätä täynnä. Pörriäiset edellä tulee yhä enemmän mentyä kasvien kanssa.

Pohdiskelin että kun tämä siemenestä kasvattamani huopakaunokki kelpaa puutarhaan...

...miksi ei sitten luonnonkasveista ohdakekin? Tämä oli itsestään pulpahtanut sopivalle paikalle joten se saa kasvaa vapaasti. Olen lapsesta asti tykännyt ohdakkeista. Luonnonkukkia aion sekoitella enemmänkin osaksi puutarhaa.

Valkoisen pionin ja marhanliljojen kaveriksi ajattelin istuttaa keväällä muutaman valkoisen varjoliljan sitomaan nämä kaksi ihanuutta yhteen. Tästä piti tulla ihan pastellipenkki mutta kummasti värimaailma menee valkoisen ja tumman värileikiksi. Tähtiputkilajikkeissakin toistuvat samat sävyt.

Siirrytään sitten hetkeksi hyötytarhaan... Alkukesällä kotipihlajat suorastaan räjähtivät kukkaan ja syksy oli niin täynnä marjoja että keittelin varmaan kymmenen vuoden tarpeiksi pihlajanmarjahyytelöä. :)

Nämä lavat olivat nyt ensimmäistä kesää käytössä. Pihatietä mukailevat lavat ovat itse asiassa vanhempien korkeiden lavojen puolikkaat. Kasvualusta oli pihavajan edustan lavoissa turhan syvä, joten isäni kävi sahaamassa tukipuut kahtia ja koko perheen voimin kannoimme nämä kaukalot kasvihuoneen edustalle. Kallioinen nurmikko muuttui taas astetta hyödyllisemmäksi. Tämä iso neliskanttinen keskilava tehtiin myös suoraan kallion päälle ja kylvin siihen pienen unikkoniityn. 

Pohdiskelin että ensi keväänä siihen voisi toki laittaa taas kukkia, tai sitten vaikka perunaa.

Muotolavatarhan näkymää kesäkuussa.

Kasvihuoneen edustan lavoja pihatien suunnalta. Päädyssä talvetan aina kevään kukkasipuliruukut, joten se saa kasvaa vain kesäkukkia pölyttäjien iloksi. ’Jewel Cherry Rose’ -krassit ovat lemppareitani, sopivan matalia lavan reunaan ja ihana on tuo astetta kylmempi punainen sävy. Sitä on mahdoton saada kuvattua. Valkoiset malvikit ovat ihania ja kestäviä leikkokukkana verannalle vietynä. Vieressä vasemmalla Annabelle-perunaa. Tuosta alle parin metrin osiosta tuli reilut 3 ämpärillistä perunaa.

Loppukevennyksenä laitettakoon tämä liljakukkokuva joka oli Instagramissani varmaan yksi kesän eniten kommentteja ja naurua kerännyt räpsäisy.

 Olihan se vuoden kohokohta kun sain  liiskattua 4 tuholaista yhdellä iskulla, kesken niiden villien orgioiden ja kohtasivat loppunsa varmaan suht onnellisina. Muutama vuosi meni vailla liljakukkoja mutta viime kesä tuntui olevan paha aika monella pihalla. Saa nähdä mitä ylläreitä maasta ensi keväänä kuoriutuu...

Lopetetaan kesämuistelot kuitenkin vähän söpömmissä merkeissä. ;)

Rento kesämies, agentti Aapeli tuulettamassa masukarvojaan. Päiväunet pitää ottaa että jaksaa kytätä iltavuorossa. 

Tämä ihana persoona on nyt ilahduttanut perheessämme reilun vuoden ajan ja siihen on mahtunut monen monta seikkailua. Hyvin on poika sisäkissaksi sopeutunut ja veranta tarjoaa kesällä mukavan "ulkotarhan". Sieltä bongattiin kesällä siilejä useampanakin iltana ja kettukin kahdesti. :) Toivotaan uudelle vuodelle lisää jänniä voimaeläinkohtaamisia. Itselle ihanin bongaus kesällä oli ehkä matarakiitäjän vierailu rohtosuopayrtin kukissa. Se sykähdytti ja ajoitus oli suorastaan maaginen! Puutarhassa ihmisen ja luonnon välimatka lyhenee. 

Kuvia ja muistoja olisi useammankin postauksen verran ja ehkäpä talvikuukausina tulee niihin palattua syvemmin kun kevään kaipuu on pahimmillaan. :) Tämän pienen pikakelauksen myötä toivotan entistä parempaa uutta vuotta! ♥