Kille-kissa oli rappusilla odottamassa kärsimättömänä. Mouruten Kille hiippaili kuistille. Taisi se siinä hellästi ohimennen puskea Urho-Kalevia pohkeeseen. Iltapala oli myöhässä pahemman kerran, kun niin oli mielin kielin.
Yötön yö oli sen verran pimeä, että Urho-Kalevi napsautti ulkovalon ja eteisen kattovalon päälle. Ei ollut talossa ollut vielä kovin kauan sähkövaloja, niin olivat sähkölaitoksen miehet hitaita vetämään johtoja. Illan hämärässä Urho-Kalevi päätti vielä istahtaa kuistille miettimään illan tapahtumia.
Urho-Kalevi on runomiehiä. Oli opetellut naisimmeisiä hurmatakseen oikein juhannusrunonkin, joka kuuluu näin:
Lopeta Jussina uurastus työ,
lauteilla loju ja löylyä lyö !
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
Onnelliseen oloon rauhassa vaivu
Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla,
Oikeus itsesäs hoivata sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
Joka hetkestä nauti ja itseäs helli.
lauteilla loju ja löylyä lyö !
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
Onnelliseen oloon rauhassa vaivu
Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla,
Oikeus itsesäs hoivata sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
Joka hetkestä nauti ja itseäs helli.