Mittumaari

Urho-Kalevi käveli mustarastaan laulun saattelemana kotiin vähän ennen yhtä juhannusyönä. Urho-Kalevi oli käynyt perinteisissä juhannustansseissa. Urho-Kalevi taisi nähdä vilahduksen tansseissa naapurin Salmesta ja Iitukastakin, mutta eipä vaan tohtinut käydä jututtamassa tyttäriä. Neitokaisilla näytti olevan helmat heilumassa kovaa vauhtia kohti kotia jo siinä vaiheessa, kun Urho-Kalevi vasta rohkeni paikalle. Sen verran oli kylmä ehtoo, että ei tainnut ihan kesämekoissa tarjeta. 












Kille-kissa oli rappusilla odottamassa kärsimättömänä. Mouruten Kille hiippaili kuistille. Taisi se siinä hellästi ohimennen puskea Urho-Kalevia pohkeeseen. Iltapala oli myöhässä pahemman kerran, kun niin oli mielin kielin.


Yötön yö oli sen verran pimeä, että Urho-Kalevi napsautti ulkovalon ja eteisen kattovalon päälle. Ei ollut talossa ollut vielä kovin kauan sähkövaloja, niin olivat sähkölaitoksen miehet hitaita vetämään johtoja. Illan hämärässä Urho-Kalevi päätti vielä istahtaa kuistille miettimään illan tapahtumia.



 

Urho-Kalevi on runomiehiä. Oli opetellut naisimmeisiä hurmatakseen oikein juhannusrunonkin, joka kuuluu näin:

Lopeta Jussina uurastus työ,
lauteilla loju ja löylyä lyö !
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
Onnelliseen oloon rauhassa vaivu
Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla,
Oikeus itsesäs hoivata sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
Joka hetkestä nauti ja itseäs helli.