Kissanpolkkaa ja Chopinia

Viikonlopun urakkana tein rintamamiestalooni 1:18 kokoisen pianon.

Ja samalla kun tein yhden, tein myös toisenkin. Toinen piano on lähdössä Salmelle. Salmella on tapana soitella iltaisin kissanpolkkaa, mutta taitaa hän osata soittaa myös Chopania ja Mozarttiakin. Salme on omaansa käyttänyt niin paljon, että maalipinta on paikoitellen päässyt kulumaan aika pahan näköiseksi.

Pianourakka alkoi perjantai-iltana hirveässä innostuksen puuskassa. Valmista ei tullut yhden illan aikana, vaan urakka jatkui koko viikonlopun ajan. Lauantaina tein koskettimet ja vietin tovin jos toisenkin maalauksen parissa. Mustien koskettimien liimaaminen ja maalaaminen yksittäin oli tuskaisen hidasta puuhaa, mutta lopputulos palkitsi. Tiesittekö muuten, että pianossa on 36 mustaa kosketinta? Maalipinnan päälle pari lakkakerrosta ja yön yli kuivumaan. Miksi aina se kuivumisen odottaminen on näissä minihommissa se vaativin tehtävä? Sunnuntaina vuorossa oli pianojen viimeistely ja yksityiskohtien valmistus.
 

Viileää ja valoisaa

Viileän kuistin ikkunalle on ilmestynyt itämään rairuohoa ja kesän kasvisten taimia. Lisäksi ikkunalaudelle on asetettu auringosta nauttimaan ahkeraliisaa, mustasilmäsusaanna ja mehikasvi.
Ah, mikä ihana kevät. Vaikka ilmat näyttävätkin hetkellisesti kylmenneen, vietetään meidän rintamamiestalossa jo kevättä täysin rinnoin.

Kun isä osti putkiradion

Tämän hyllyn sain valmiiksi jo joululomalla. Hylly itsessään on tehty alkuperäisen mallin mukaan. Laatikot ovat avautuvia. Pienen kultakalamaljan tein viime kesänä, vaikka periaatteesta en pidä näistä kalamaljoista. Ne kun tuppaavat olemaan liian pieniä vesimääriltään oikeille kaloille.

Putkiradion tein Marian kirjan ohjetta soveltaen. Radion merkki taitaa olla Minerva Minola vuodelta 1962. YLEN historiikistä 1926-1996 ilmenee että ensimmäisiä FM-lähettimiä alettiin rakentaa vuonna 1951. Ensimmäiset koelähetykset Stadion tornista suoritettiin vuonna 1948. Vuoteen 1957 saakka FM-verkko peitti 95 prosenttia maan pinnasta ja arvioitiin että 40 prosentilla kansasta omisti vastaanottimen.

Hyllyllä on Mrs. Whon skooleja, omaa, Mostly Artin, Tarun ja Whooperin keramiikkaa. Kirjat ei ole luettavaa mallia, vaan paremminkin hyllyn täytteeksi soveltuvia atlaksia.

Valmetin Matti-kello

Valmetin kellotuotanto aloitettiin 1950-luvun alussa. Aluksi valmistettiin ainoastaan seinäkelloja. Malleja oli kaikkiaan noin kymmenkunta. Vuonna 1954 tuotannossa oli kaikkiaan 18 kellomallia – seinä- ja pöytäkelloja, sekä ilmapuntareita.

Kellomallit nimettiin suomalaisin etunimin: mm. Olli, Matti, Antti, Jussi, Iisakki, Aino, Aila ja Rauni.

Minä tein tällaisen kotoisan Matti-kellon olohuoneen seinälle tikittämään.

Se masiinalla tikkaa juu

Jokaisen perheenäidin unelma on oma ompelukone. Sillä voi ketterästi hurautella kasaan vaikka kesäleningin. 

Ostin tikkausmasiinan Porvoossa sijaitsevasta Riimikko-nimisestä leluliikkeestä. Masiina on pyörinyt laatikon pohjalla jo monta vuotta, mutta se ei vain koskaan löytänyt oikeaa paikkaansa. Jännä miten joskus asiat vain loksahtavat kohdalleen ja esineet löytävät oikeat paikkansa. Ompelukoneen pyörät toimivat ihan oikeasti. Arvaattekos mistä ompelukoneen koristeellinen jalkaosa on tehty?

Kirjoituspöytä

Pysytään vielä makuuhuoneen kalustuksessa. Tein kirjoituspöydän ulkomuistista, joten en ole ihan varma oliko pöytä aikanaan juuri tämän näköinen. Alkuperäisen pöydän suunnittelija oli muistaakseni tanskalainen. Laatikot ovat avautuvaa mallia.

Pöydälle piti saada -50 ja -60 luvun kirjoja. Tein mm. autokoulun ajo-opetuskirjan, uimaliiton julkaisun, maamme-kirjan, pari-kolme aapiskukkoa ja jokusen kaunokirjallisuutta edustavan teoksen. Pöydälle haluaisin vielä sellaisen vihreäkupuisen "pankkiiri"-valaisimen. Tuoli on tuunattu vanhasta Lundby-tuolista. Maalisin tuolin mustaksi ja päällystin istuinosan keinonahalla.

En ole vielä päättänyt mitä vielä toistaiseksi tyhjänä olevaan yläkerran toiseen huoneeseen tulee. Voi olla, että tämä kirjoituspöytä päätyy lopulta erilliseen työhuoneeseen.

Makuuhuoneen mallailua

Joululomalla aloittelin makuukammarin rakentamista. Seinät on tapetoitu ja ikkuna asennettu paikoilleen. Johdot hersyvät ikävästi katosta ja lattiasta. Vielä puuttuu mm. ikkunan karmilistat, lattiapäällyste, katto- ja lattialistat. 

En ole vieläkään ihan varma minkälainen tästä huoneesta aikanaan tulee, mutta ainakin sain kalusteita tehtyä valmiiksi. Kuten kuvasta voi päätellä, eihän se heteka olisi sopinut tänne alkuunkaan. Niinpä tein ihan perinteisen rautasängyn. 

Sängyn päällä olevan tilkkutäkin olen saanut muutama vuosi sitten Gillianilta ja vasta nyt se on löytänyt arvoisensa paikan. Minusta peite sopii sängylle kuin nenä päähän. Tyynyt on Marja-Leenan käsialaa ja yläkuvan perällä, lattialla näkyy Erjan tekemä piian peili, josta on näköjään laatikko tippunut jonnekin. Ja viinipullo näyttää jääneen lattialle Uuden Vuoden juhlista.