Talutushihna, kaulapanta ja koiran takki

Karvainen prinsessammekin sai itselleen jotain ihanaisen prinsessaista...
Pilkullinen talutushihna ja pentupanta syntyi tarpeeseen, esikoisen ulkoiluttaessa palleroa.
Toki meiltä löytyy kotoa panta ja hihna, mutta hihna on melkoisen pitkä pienen ihmisen käytettäväksi, kun sitä joutuu kierittämään käden ympärille pitkän kiepin. Tästä hihnasta tein siis pituudeltaan hieman lyhyemmän, kaupunkikäyttöön sopivan söpöstely-hihnan, joka samalla sopii näin ollen myös lapsien käytettäväksi.
Ja olihan sitä mukava samalla tehdä hauvelille jotain tyttömäisen kaunistakin :) Että kyllä tällä pannalla ja hihnalla kelpaa äidinkin koiraa nyt sitten talutella :)

Samalla halusin myös kokeilla puolikuristavan talutuspannan tekemistä, sillä tuollainen panta olisi isommalla aikuisella koiralla varmasti käytännöllinen.
Tein puolikuristavan pannan meidän pikkuisen pentukoiramme koossa ja kyllä siitä sen verran mukavanoloinen panta tuli siitäkin, että taidan ommella samanlaisen pannan myöhemmin hauvelille aikuisen koirankin koossa, kunhan tuo pallero tuosta kasvaa :)

Käytin hihnassa sekä pannoissa nailonnauhaa pilkullisen kankaan sisällä, jotta tulos oli riittävän kestävä ja turvallinen.
Myös tikkaukset kannattaa tehdä napakasti ja tarkasi käyttäen ristitikkausta kestävyyden ja turvallisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Myös nailonnauhan päät kannattaa polttaa, jotteivat päät lähde purkautumaan.
Puolikuristavassa pannassa käytin D-lenkkejä, joiden suhteen kannattaa sikäli olla tarkka, että mikäli pantaa suunnittelee ommeltavaksi suuremmalle koiralle, on lenkkien hankinnassa oltava tarkka, että lekit ovat yhtenäiset (rako on hitsattu kiinni), sillä vetävämmän ja suuremman koiran käytössä D-lenkit voivat joutua melkoiseen venytykseen.

Pantojen ja hihnan lisäksi hauveli sai juhannusta silmällä pitäen lämmittävän loimen. Juhannukseksihan oli lupailtu sateita ja koska meidän "rekkumme" ei viileistä ja tuulisista ilmoista pidä, ompelin koiralle lämmikkeeksi kesäisen värisen loimen.
Loimi on ommeltu pinkistä puuvillakankaasta ja vuori on pehmeää fleeceä. Saumoja pyrin välttämään loimen sisäosissa, jotteivat ne ärsyttäisi herkää ihoa käytössä.
Tämä lämmike tuli kyllä tarpeeseen, vaikka juhannus meilläpäin olikin lämmin ja aurinkoinen. Meidän "nöpö" vain pitää niin paljon lämpimästä.
Myös loimen "helposti puettava"-ominaisuus sai mieheltäkin kiitosta :)
Loimen kaava on oma ja se on pyritty tekemään pienellä kasvuvaralla sopivaksi meidän pallerolle.

Helletoppi

Hihaton tunika...

Lilan värisestä trikoosta...

Josta en aluksi juurikaan pitänyt,

mutta joka ihastutti omalla kummalisen värikkäällä olemuksellaan. Ei yhtään tyyliseni kangas, mutta ah, kuitenkin niin ihana!

En tiedä miten kummassa ihastuin tällaiseen kankaaseen. Ostin trikookankaan alunperin jemmaan "harjoittelutöitä" varten, sillä sen hinta oli sopivan edullinen.
Pohtiessani suunnitelmaa kankaan käyttöön, se alkoi miellyttää silmääni yhä enenevässä määrin ja jopa niin paljon, että harmittaa vietävästi, etten saa sitä enempää, sillä kangas oli rullan loppu, jota ei jäänyt kauppaan enää yhtään.
Mutta tällainen ohutolkaiminen, hihaton tunika siitä kuitenkin syntyi :)

Virallista kaavaa tunikaan ei ollut, vaan mittailtuani tyttöstä, leikkasin vain suorakaiteen muotoisen kappaleen, jonka rypytin yläosasta, päärmäsin rullapäärmeellä ala- ja yläosasta, ompelin takaa yhteen ja lisäsin olkaimet ja tsadam - valmis!
Hyvät ohjeet rypytyskuminauhan käyttöön löytyvät Muruhutun-blogista, jossa samalla tyylillä on loihdittu ihanan upea mekko lakanakankaasta.
Lisäksi tunikan kaveriksi piti loihtia jotain ihanan värikästä ja tyttömäistä juhlien ja ihanien kesäpäivien varalle,

Karkkihelmet

tai siltä ne ainakin minusta näyttävät ja tyttönenkin taitaa olla samaa mieltä :)

Takkimekko ja tuttinauhat

Rakastan meidän ihanaa Marimekon Iloista takkimekkoa ihan yli kaiken ja harvoin raaskin sitä tyttösen päällekään pukea (nolona tunnustan), Tykkään sen selkeästä ja hieman retrohenkisestä mallista ja ihanista "kangaspaikka-taskuista".
Tästä sitten lähtikin idea tehdä tyttöselle samanmallinen mekko/tunika, hieman kesäisemmissä väreissä.
Itse pidän useista Marimekon tuotteista kovasti, juuri niiden värikkyyden, selkeiden linjojen ja yksinkertaisten muotojen vuoksi. Tämän vuoksi päädyin valitsemaan kankaankin Marimekon mallistosta tuttuna unikko-kuviona, kesän värikkäänä versiona :)

Kaava tunikaan löytyi Ottobresta 1/2010, Chihuahua-pellavatunika, josta tein pienimmän koon eli 98 cm. Ja uskokaa tai älkää, tämä oli oikein sopiva koko meidän vuosikkaalle tytölle :) Lisäilin tunikaan vaan taskut sivuille koira-aplikaation sijaan.
Tunikan kaveriksi tein myös tuttiketjun/-narun, joka on samasta kankaasta ommeltu.




Ja tuttiketjuista innostuneena, tein muutaman pallollisen tuttinarun, jotka nyt sopivat sitten eri vaatetuksiin ;)
Ja mikähän siinä on, että nämä tuppaavat olevan aina kadoksissa kun niitä tarvittaisiin, joten nyt niitä on sitten useampi. Ja kivan kevyitäkin näistä tuli. Ovat kyllä hyväntuntuisia käytössä.

Virkattu koiran peti

Arvatkaa mitä...meillä on uusi ihana, pieni ja suloinen perheenjäsen :)

Pientä rakasta palleroa on odotettu todella kovin ja hyvin hartaasti. Ja vihdoin tämä pieni sydänten sulattaja on meillä kotona! Kaveri on vielä aivan pienen pieni ja kasvaa tuosta vielä jonkin verran. Tämä pallero saapui meille perjantaina ja hakumatkahan oli käytettävä hyödyksi myös käsitöiden ja näperrysten saralla, kun kerrankin oli mahdollisuus istua kaikessa rauhassa paikallaan autossa ;) Automatkan aikana syntyi pienelle huiskuharjalle oma pieni nukkumapesä, joka muodostui mieluisaksi köllöttelypaikaksi ja sopii myös meidän melko selkeälinjaiseen sisustukseenkin.

Omassa korissa uni maistuu...
Ja vällyjen välissä on niin ihanan lämmintä.
Virkkasin koiran pedin trikookuteista numero 8:n koukulla. Kudetta koriin kului noin puolitoista kiloa. Aluksi ajatuksenani oli ommella korin pohjalle kankaalla päällystetty ympyrän muotonen patja, mutta pian huomasin, että erilaiset viltit ja fleecepeitot olivat enemmän pikkuisen mieleen. Pallero tykkää kaivautua peiton väliin ja rakastaa, kun hänet "peitellään" nukkumaan. Tällöin korissa on ihaninta ja lämpimintä nukkua ja etenkin jos koriin lisää vielä lämmitetyn kaurapussin :)
Kori on halkaisijaltaan n. 48 cm ja ajatuksena oli tehdä korista sen verran iso, että se sopisi käyttöön vielä aikuisenakin (saan nähdä miten kaveri koriin sitten mahtuukaan).
Korin reuna on n. 30 korkea, joka on käännetty kaksinkerroin reunan jämäköittämiseksi. Näin ollen korin laita on korkeudeltaan n. 15 cm.
Korin ohje on mukailtu pyöreän korin ohjeesta, joka löytyy täältä, sivun vasemmasta alalaidasta .
Lisäksi, koska automatkalla oli aikaa, tein huiskuharjalle myös "lelukorin", jossa lelut pysyvät järjestyksessä ja johon ne saa eroteltua lasten tavaroista. Lelukori on tehty samalla pyöreän korin ohjeella, käyttäen koukkua 8. Korin halkaisija on n. 33 cm ja korkeus n. 14 cm.
Ja koska matkaa oli vielä jäljellä, ajattelin tehdä lopusta harmaasta trikookuteesta kynäpurkin, jotta edes joskus löytäisin kynän tai sakset ensiyrittämällä. Kynäpurkin tein ihan summamutikassa, mutta valmiin kynäpurkin sekä lisäkisi neliön korin ohje löytyy myös täältä, sivun vasemmasta alalaidasta.
Korien virkkaaminen oli mukavaa ja nopeaa puuhaa. Aluksi tein ensimmäisen version koiran pedistä harmaa-valko-raidallisena, mutta koska harmaa trikookude jätti väriä jo hieman sormiini, en uskoisi, että kori olisi onnistunut pestä värjäämättä valkoista. Ja tämän vuoksi päädyin purkamaan ensimmäisen pedin ja tekemään tilalle uuden. Koiran sänky on kuitenkin sellainen, että tykkään, että sitä saa pestyä rauhassa ja niin usein kuin haluaa ja nyt sen saa heittää rauhassa koneeseen, pelkäämättä värien sekoittumista :)

Meikkipussukoita lahjaksi

Meidän esikoinen päättää tällä viikolla eskarivuotensa ja jää nauttimaan kesälomasta, ennen syksyn koulu-uran aloittamista.
Meitä on todella onnistanut eskarin ja ihanan eskari-henkilökunnan kanssa, sillä esikoinen on mennyt JOKA IKINEN päivä hyvillä mielillä ja täynnä odotusta ja intoa eskariin. Mikään aamu en ole kuullut "en jaksaisi lähteä"-kommenttia :)
Jotenkin tuntuu ihan haikealta, että meidän esikoinen, meidän "vauva" onkin jo kohta koululainen...apua, miten tämä aika rientää!

Halusimme kuitenkin muistaa ihanaa eskarin henkilökuntaa menneestä vuodesta ja hyvästä kasvatustyöstä ja päätimme esikoisen kanssa yhteistuumin, että ompelisin "tädeille" pienet pussukat, jotka jokainen saisi viedä omaan kotiinsa (tämä oli esikoisen vaatimus lahjalle) :)
Ja tällaiset pienet muistot jokainen täti sitten sai. Meidän pikku-ukko jo suunnitteli, mikä väri kullekin tädille sopisi, mutta sovimme, että tädit saavat itse valita, minkä värisen kukakin ottaa :)

Mutta nyt sitten tämän viikon jälkeen esikoinen pääsee kesäloman viettoon ja koulun alkamisen odottamiseen ja onneksi keskimmäinen poikamme jatkaa samassa eskarissa, tuttujen tätien tykönä, niin ei äidillekään pääse tulemaan henkilökuntaa liian ikävä :)