Täällä taas

Miten se aika nyt on näin hurahtanut?

No, yksi selitys lienee, että kolmen lapsen sijasta minulla on nyt neljä lasta. Ohohups. Pöräytin tuossa heinäkuun lopuksi vielä yhden pojan lisää. Opiskelin ja olin paksuna, siihen se aika meni. Nyt nautiskellaan vauvantuoksuisesta arjesta, jälleen kerran. Ja mikäs siinä, vauvat on ihania.

Jotain olen kuitenkin tehnyt, aina silloin tällöin. Ja yrittänyt kuvatakin niitä, ajatuksena että ehkä ne päätyy blogiini asti.

Pinterestiä suurkulutan säännöllisesti, ja Ravelrya tulee selailtua kyllä. Välillä on jotain hyppysissä, välillä syliin ei mahdu lasten lisäksi muuta. Mutta aikansa kutakin, eikö?

Viime joululta jäänyt esittelemäti mitä annoin hoitoon ja kouluun lahjaksi. Eli tein tuollaiset kortit, joissa oli virkattu lumihiutale ja kuusenkäpykoristeet. Pakattu sellofaaniin ja sisälle ujutettu talvikonvehteja. Saa nähä mitä tänä vuonna.

Kesälomalle lompsiessa lähti kouluun ja hoitoon kukkia. Orvokkeja istutettuna isohkoihin lasipurkkeihin. Purkit koristelin pitseillä, nauhoilla ja juuttinarulla.

Opettajalle ja hlökohtaiselle avustajalle lähti tällaiset, hieman erilaiset.

Ympäri vuoden olen askarrellut kortteja. Koska korttien ostaminen tällä muistilla on haaste. Muistan ehkä oman nimeni, kaikki muu on sattuman kauppaa. Joten askarteluroinaa on hyvä olla nurkissa.

Kortti äitipuolelleni.

Ylioppilaskortti pikkusiskolleni.

Äitienpäiväkortteja poikien kanssa. Tein yhden mallikappaleen ja pojat teki loput. Noin isojen jätkien kanssa alkaa jo askartelu olla aika mukavaa! Pikku-ukkeli sai vain piirtää kortteihin, kurja äiti. Liukuhihnalla saatiin nämä tehtyä, eikä kukaan nurissut vastaan. Idea löytyi Pinterestistä, tosin hieman muokaten omaan tarpeeseen sopivammaksi.

Pikku-ukkelille synttärikortti. Lada on mieluinen auto.

Kortti äidilleni.

Maariat itselleni. Kotiväen Sukkalankaa, ei mitään maailman parhainta, mutta ihan kelpoa kotisukkiin. Väri on kiva, tuommoinen lämmin kanerva. Puikot 3 ½ mm.

Ostin Oulun kädentaitomessuilta kuviolävistimiä ja sain idiksen kokeilla tällaista kynttiläpurkkia. Erilaisista papereista lävistettyjä tähtiä liimattuna summittaisesti purkin pintaan. On muuten aika kivannäköinen! Tämän annoin äidilleni, itselleni tein samallaisen. Sisällähän näitä ei uskalla poltella, mutta ulkona menevät kyllä.

Sellaisia. Että kyllä mä jotain ehdin. Nyt on jo jouluaskartelut mielessä ja Pinterestissä taulut täyttyy askartelu- ja lahjaideoista. Koukulla on huivi, joka lähestyy valmistumistaan. Vaikka hiljaista on blogipuolella, niin kyllä täällä aina toisinaan jotain luovaa tapahtuu. Harvakseltaan, mutta kuitenkin..!

It's beginning to look a lot like Christmas

Taas se aika vuodesta. Ja aina niin salakavalasti, nopeasti tulla jolokuttaa ja hiillostaa.
Mutta antaa tulla.

Tänäkin vuonna pakersin joulukalenterin pipanoille. Hieman erilaisen, isomman. Viime vuotisessa kalenterissa ongelmaksi koin vessapaperirullan rajoittavan koon. Tänä vuonna sit tällainen.

Eväspusseja, kaksi päällekäin (koska näistä näkyy läpi). Vanahana graafisena suunnittelijana sit pakersin numerokuvat koneella ja tulostelin erilaisille papereille. Numerot on liimattu pussukkaan ja koristeltu glitterliimalla. Erilasia ihania naruja koristeena. Puiset hengarit. Pussit ovat aika isoja, joten hengareita oli pakko ripustaa kaksi päällekäin, jottei yksi hengari ruuhkautuisi.

WIP-kuvaa. Sisälle näihin sujahti mm. Angry Birds piparimuotteja, erilaisia karkkeja (joulukuuseen suklaakoristeita, piparminttukeppejä, kettukarkkeja, toffeeta jne), tarroja, heijastimet, lasten omaan minikuuseen kuusenkoristeita, parisen viestiä (mm. "Viekää linnuille talipalloja ulos!" ja "Katsotaan yhdessä jokin jouluinen elokuva."), joululaulu cd, Angry Birds pinssejä, Kätyrit avaimenperät jajaja. Tänä vuonna oman kalenterin hinnaksi tuli varmasti jonku kalliin Lego kalenterin hinta. En oo ees viittiny laskea. Mutta olen ostellut sisällöt pikkuhiljaa tässä syksyn aikana, joten en ole niin joka euroa laittanut ylös. Oma tekemä on aina oma tekemä. Pitää kuulostella mitä raati sisällöstä tänä vuonna tykkää. Lapset alkavat olla jo niin isoja (8-v ja 6-v, pipana 1,5 v), että sisällön keksiminen on hankalaa, eikä haluaisi pelkkää karkkia tukkia sisään ja pelkät lorut ja arvoitukset eivät meijän pojilla enää mee läpi. Jokunen viesti tosiaan eksyi mukaan, johon liittyi jokin jouluinen toiminta, mutta eniten kalenteriin sujahti karkkia. Hups. No, yhdessä luukussa on myös purkkaa!

Korttejakin olen askarrellut lapsia varten.

Saavat antaa kavereilleen, jos eivät itse innostu askartelemaan. Äiti nääs innostuu. Helposti. Kun pitäisi tentteihin lukea.

Torstaina ois tentti. Mut nyt kutsuu sohva ja virkkuukoukku.

Kaiken keskeltä

Joskus mä hämmennyn siitä, kuinka kauan olen tätä blogia ylläpitänyt. Sen jälkeen hämmennyn siitä, miten paljon mulla on ollut ennen intoa ja aikaa tehdä käsitöitä. Päivitysten määrä on supistunut älyttömästi vuosien varrella, eikä se johdu oikeastaan muusta, kuin siitä että käsitöiden tekeminenkin on tätä nykyään todella pitkän tähtäimen hommaa.
Mihin se aika katoaa?

Okei, kolmen lapsen opiskelevana äitinä ei ole samalla tavalla aikaa ja voimia tehdä koko ajan jotain kaiken muun ohessa. Vaikka se kuinka nollais aivoja. Kun jukoliste ei oo kotiapulaista, joka tekis ruokaa, pesis pyykit, imurois. Ja uskokaa kun sanon, että vaikka tuntuu että joka päivä menee noiden edellämainittujen parissa (enemmän tai vähemmän), niin silti tää hökkelö on kuin pommin jäljiltä ja minä aina yhtä väsynyt.
Mihin se aika katoaa?

No, olin työharjoittelussa tässä. Päiväkodissa. Siellä sai askarella ja se tuntui ihanalta. Olenkin innostunut selailemaan paljon eri askartelujuttuja ja sieltä yrittänyt siirtää kipinää ja energiaa myös muiden käsitöiden pariin. Välillä onnistuen ja välillä ei.

Lupauduin Ravelryn kautta testineulomaan pipon (Suklaakakku nimellä kulkee hän) ja se tuli vihdoin valmiiksi *nolo*. Ei pitäis lupautua, kun on näin hidas neulomaan kaiken keskellä! Mutta joo, lopputulos on ihana ja tykkään mallista kovin. :) Lupaan lisäillä linkin ohjeeseen, kun se on julkaistu tekijän toimesta!

En ole mikään maailman luonnollisin poseeraaja näköjään, mutta speksejä kuvasta huolimatta. Lankana 7 Veljeksen jämiä, oliivinvihreä, petroolinsininen ja ruskea. Puikkoina käytin 4 ½ mm / 40 cm pyöröjä. Aikaa meni about 1 kk, mutta tää on nopeatahtinen tehdä. Autossa tätä neuloo huomaamattaan aika äkkiä! Pitäis saaha siis kuluttaa persustaan enemmän vänkärin penkissä!

Sitten mä oon tehny taas kortteja. Älkää kuolko tähän ylilataukseen.

Työssäoppimispaikalla tuli eräälle työntekijälle lapsenlapsi ja tekaisin heille perheeseen tällaisen kortin.

Pienin pikkusiskoni täytti 18-vee. (Täh?!)
Hälle siis kortti. Ja korvakorutkin tekaisin! Niistäkin tuli aika kivat, yksinkertaisuudessaan aika näyttävät.

Ja viimeisenä isäpuolelle syntymäpäiväkortti. There's no bussiness like show bussiness. Musiikkimiehelle.

Korttien tekeminen on aika kivaa. Jos en tekisi joulukalenteria taas tänä vuonna, niin tekisin kyl joulukortit itse! Ei vaan taida riittää napsut joululahjojen ohella (jos niitäkään saan kovin valtavasti tehtyä).

Ja viimeisenä työssäoppimisen ohjaajalle pieni kiitos. Mulla oli tosi ihana työpaikka, jossa minut otettiin hyvin mukaan porukkaan ja tuli sellainen olo, että jes, mä oikeasti oon hyödyksi täällä. Tykkäsin.

Koristeltu lasipurkki ja sisällä toffeenameja. Erikeepperillä käsitellyt servettisydämet, juuttinarua ja pitsiä. Kannessa on myös liitutaulukalvoa, eli purkkiin voi säilöä karkkien jälkeen muutakin ja kirjoitella vaan kanteen että mitäs siellä on.

Joulu painaa päälle ja pitäisi alkaa orientoitumaan siihenkin. Edelleen kaivataan vuorokauteen lisätunteja. Eikä lisäenergiakaan olisi pahitteeksi. Sellaista joka ei jäisi vyötärölle hengaan, kiitos.

Kortteja

Aikuisopiskelu on raskasta. Vaikka sen miten aattelis, kääntelis ja vääntelis, niin se on raskasta, uuvuttavaa, aikaavievää ja väsyttävää. Huoh. Ehkä se joskus palkitsee.

En oo ehtiny mitään. Jouluki tulee ja ei oo minkäänlaista tehtynä. Voi jumankeka sanon mä. Edellisen päivityksen mattokin purkautui pesussa ja se pitäis osittain virkata uudelleen ja kesken on sukkaa ja huivia. Laatikot pursuilee neulomattomia lankoja. Voi jumankeka.

Siinois Maariat ja Usvaksi nimetty Nachgarten-huivi kesken. Huivi sentään on edistyny rivin jos toisenkin kuvaamisen jälkeen, mutta sukat on prikulleen samassa pisteessä. Lisätunteja vuorokauteen ja jotain piristettä suonen sisäisesti kitooooooos?

No, oon mä jotain tehny. Kortteja ainaski. Tässä pari. Nää on hienoja.

Tän kisukortin tein äidilleni. Tuli aika sulostuttava. Haluttais hommata leimasimia ja kiiltokuvia. Ehkä syyslomalla tempaisen Helsingissä Tigeriin.

Kaunis mies päätyi työssäoppimispaikalle eräälle työkaverille. Komia. Siis kortti.

Summer circle

Matonkuteita, matonkuteita. Niitä tuli joskus hamstrattua. Puoli kiloa tuota väriä ja ehkä kilo tuota. Aattelin virkkailla koreja. Silloin 6 vuotta sitten. Ei oo näkyny niitä koreja.

No, nyt kuule mä kesytin ne matonkuteet! Kesytin ja kunnolla! Ja ne käyttäytyy oikein kauniisti tuossa lattialla.

Puuvillaista, trikoista, keinokuitua. Koukut 10 mm ja 8 mm. Ohjeen bonjasin Novitan verkkosivuilta.
Isompihan tästä tuli, kuin ohjeessa. Halkaisija on yli metrin, en oo sen kummemmin mittaillut.

Tässä on jotain niin kesäistä ja pirteää! Vanhin poika on kehunut tätä mattoa useaan otteeseen, että tää on niiiin ihana. (Vissiin pehmeä.) Ja kissat, hah. Ekaksi ne pelkää ja sitten pyrkii keskipisteeseen.

Mutta jäi niitä kuteita vielä. Ehkä mä virkkaan niitä koreja.

Jo joutui armas aika

Niin se vain on, että esikoinen päätti ensimmäisen luokkansa ja menee syksyllä kakkoselle. Härregud. Ensimmäinen luokka on ollut kyllä ihan huippumahtava, ja siitä on kiittäminen ihanaa opettajaa, erityisopettajaa ja avustajaa. Jotain pientä siis piti tehdä kesäloman kunniaksi!

Puuvillakassit kesän rientoihin!

Tämän kassin tein luokanopettajalle. Sisälle sujautettiin pieni Fazerin suklaalevy ja kortti. Virkkasin pienen ympyrän puuvillalangan jämästä. Malli on kirjasta Mary Oljen kauneimmat käsityöt ja virkkausmallin nimi on Villiruusu. Koukku nro 3. Ympyrä on ommeltu koneella kiinni kassiin ja ompelin vielä suuaukolle kapeaa pitsiä.

Nämä kaksi on poika sitten oman valintansa mukaan erityisopettajalle ja avustajalle. Näissä on myös sama Villiruusu-malli, mutta jätin viimeisen kerroksen (nirkkokerros) tekemättä. Puuvillalankojeni loput olivat hieman pienehköjä nyttyjä, niin langat eivät riittäneet kummassakaan viimeiseen kerrokseen asti. :D Mutta oikeastaan se ei haittaa, kuvio on sievä tällaisenakin! Näihin sujautettiin sisälle kortit.

Toivottavasti kassit pääsevät käyttöön!
Jäin itsekin nyt kesälomalle ja toivottavasti ehdin koukuttelemaan tämän loman aikana. ^^ Koukulla on yksi uusi huivi ja se on kyllä kaunis, kunhan vain saisi vuorokauteen lisää tunteja sen tekemiseen...

Koukulta kesään

Välillä mä unohdan miten ihanaa virkkaaminen on. Neulominen on toki kans, emmää sitä sano, mutta virkkaaminen. Siis ku sulla on vaan se koukku ja lanka. Ei muuta. Yksi koukku. Ja sillä saa luotua vaikka mitä. Virkkaus on se käsityönala, jonka olen oppinut ensimmäisenä. Mummu opetti, kärsivällisesti. Muistan edelleen ensimmäisen virkkuutyöni, se oli vaaleanpunainen villapatalappu, jossa oli oranssi pitsireuna. Minä virkkasin ehkä puolet, mummu virkkasi loppuun, että se ehti äitienpäiväksi. Se oli niin kaunis ja mummun käsiala oli niin paljon tasaisempi, pitsi oli niin sievä... Mutta niistä mummun töistä minä olen kipinäni saanut! Voi kun hän eläisi vielä, niin voisin kertoa, miten hyvä minusta on tullut ja näyttää kaikki mitä olen tehnyt.

Mutta niin, virkkaus. Lähdinpäs pitkästä aikaa virkkaamaan jotain isompaa, nimittäin äitipuolelleni 50-vuotislahjaa. Päädyin hartiahuiviin, mutta halusin valkata jonkin kesäisen pirtsakan langan ja mallin. Reikäisen, pitsisen. Langaksi arkusta kaivelin Novitan TicoTicoa ja mallin löysin Ravelrysta (Festival Shawl). Koukku 4 mm, jotta virkkaus olisi ilmavaa pingotuksen jälkeen.

Noh, tämä oli semmoinen letkee, smoothi, helppo ja hauska työ. Autossa mä tätä enimmäkseen!

Aloitin tarpeeksi aikaisin (jo maaliskuussa), koska taas kerran työ haittaa harrastamista ja koti vaatii huomiota paljon. Ei ehi hirveenä iltaisin mitään tekemään. Mutta sain tämän valmiiksi ihan aikataulussa ja digs digs diggailin ainakin ite kovasti!

Leveyttä tuli yli 150 cm, ei saatu tarkkaa mittaa, koska herra 11 kk ei antanut levittää lattialle. :D Mutta hyvänkokoinen anyways. Lahjansaajalle tää sopi hienosti ja kiitosta tuli. Ja sehän on paras vastalahja.