Tyrni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo marjoja tuottavasta pensaasta. Sanan muista merkityksistä katso Tyrni (täsmennyssivu).
Tyrni
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Hopeapensaskasvit Elaeagnaceae
Suku: Tyrnit Hippophaë[2]
Laji: rhamnoides
Kaksiosainen nimi

Hippophaë rhamnoides
L.[3]

Katso myös

  Tyrni Wikispeciesissä
  Tyrni Commonsissa

Tyrnin kuvaus.

Tyrni eli hopeatyrni (Hippophaë rhamnoides) on hopeapensaskasveihin (Elaeagnaceae) kuuluva piikikäs, C-vitamiinipitoisia marjoja tuottava pensas tai puumainen pensas. Tyrni kasvaa laajalla alueella Euraasiassa.

Tyrni on Satakunnan maakuntakukka.[4] Suomen suurin tyrnin viljelyalue on Suupohja.[5] Tyrnin tuholaisia ovat tyrnikeulakoi (Gelechia hippophaëlla) ja uutena tulokkaana tyrnikärpänen (Rhagoletis batava).

Sana tyrni on skandinaavista alkuperää. Se on peräisin muinaisnorjan sanasta þyrnir tai muinaisruotsin sanasta thörne, jotka tarkoittavat piikikästä pensasta.[6]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyrni kasvaa 0,5–5 metriä korkeaksi. Oksat ovat piikkisiä. Lehdet ovat 1–5 cm pitkiä, tasasoukkia, päältä vihertävänharmaita, alta hopeanharmaita tai ruosteenruskeita. Tyrni on kaksikotinen, eli sen hede- ja emikukat ovat eri pensaissa. Kukinta tapahtuu keväällä ennen lehtien puhkeamista. Kukat ovat 3 mm kokoisia ja kellanvihreitä. Keltainen hedelmä on halkaisijaltaan noin senttimetrin kokoinen, pitkulainen, marjamainen ja mehevä. Tyrni kukkii touko-kesäkuussa.[7]

Tyrni on erittäin kestävä kasvi. Se leviää tehokkaasti juurivesoilla, ja se voi nopeasti kasvaa laajoiksi kasvustoiksi.[8] Tyrni kestää hyvin myös kuivuutta, tulvia ja suolaa.

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyrniä tavataan Euroopassa paikoitellen Pohjanmeren, Itämeren, Mustanmeren ja Norjan Atlantin puoleisilta rannikoilta sekä sisämaasta muun muassa Pyreneeiltä, Alpeilta ja Karpaateilta. Aasiassa lajia tavataan esimerkiksi Kaukasukselta ja Himalajan vuoristoseuduilta.[9] Suomessa tyrni kasvaa luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikolla, Uudenkaupungin saaristosta aina Tornioon asti sekä Ahvenanmaalla. Villiintyneitä kasvustoja tavataan paikoin Suomenlahden rannikolta ja joskus myös Etelä-Suomen sisämaasta.[7][10]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tyrni kasvaa luonnonvaraisena lähinnä kivisillä merenrannoilla.[7] Keski-Euroopassa ja Aasiassa lajia tavataan myös sisämaan vuoristoseuduilla jokilaaksoissa ja jokien varsilla. Siitepölyaineiston perusteella tiedetään, että tyrni oli yleinen Euroopassa myös sisämaassa jääkauden jälkeen. Metsittyminen ajoi lajin kuitenkin vähitellen vesistöjen rannoille.[8]

Tyrnin kasvupaikat ovat usein niukkaravinteisia, mutta laji pärjää niissä sen juurinystyissä elävän Frankia-suvun bakteereiden avulla. Bakteerit sitovat ilmasta typpeä, josta isäntäkasvi saa osansa. Tyrniä ei myöskaan ole syytä typpilannoittaa, mutta esimerkiksi puutuhka sopii kalkitsemiseen.[8][11]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyrniä viljellään eri puolilla Suomea sen marjojen takia, mutta myös koristekasvina. Useita tyrnilajikkeita on jalostettu viljelyyn erityisesti Venäjällä, mutta myös Suomessa tehdään aktiivista jalostustyötä. Tunnettuja lajikkeita ovat muun muassa Raisa ja Rudolf.[12] Muita tyrnilajikkeita ovat Tytti, Terhi ja Tarmo. Lajikkeista Rudolf ja Tarmo ovat pölyttäjälajikkeita. Tärkeimmät tyrnistä saatavat tuotteet ovat mehu ja hillo, mutta siitä tehdään myös likööriä. Tyrniä voidaan käyttää myös värjäyksessä antamaan punaruskeita sävyjä.[9]

Tyrnin marjat ovat erittäin terveellisiä. Happamien marjojen C-vitamiinipitoisuus on kasvikunnan korkeimpia.[8] C-vitamiinipitoisuus on jopa 360 mg/100 g marjan syötävästä osasta.[12] Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän elintarvikkeiden kansallisen koostumustietopankin, Finelin mukaan C-vitamiinipitoisuus on 140 mg/100 g.[13]

Tyrni oli aikaisemmin Suomessa rauhoitettu, millä haluttiin turvata luonnonvaraisten tyrnipensaiden säilyvyys. Rauhoitusasetuksessa muun muassa määriteltiin, millä tavoin ja milloin tyrnimarjoja sai poimia. Rauhoitusmääräys kumottiin vuonna 2006.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Enroth, Johannes: Tyrnit. Teoksessa Kasvit III. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2009, s. 36.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Chadburn, H. & Wilson, B.: Hippophaë rhamnoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Stevens, P. F.: Elaeagnaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 10.2.2022.
  3. ↑ ITIS (englanniksi)
  4. ↑ Satakunnan maakuntatunnukset Satakuntaliitto. Viitattu 2.2.2022.
  5. ↑ Töitä ja rohkeaa osaamista Suupohja. Arkistoitu 5.12.2013.
  6. ↑ Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja 3, s. 348. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen kielen tutkimuskeskus, 2000. ISBN 951-717-712-7
  7. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 327.
  8. ↑ a b c d Enroth 2009, s. 36.
  9. ↑ a b Den virtuella floran: Havtorn (ruotsiksi) Viitattu 20.9.2009.
  10. ↑ Kasviatlas 2008: Tyrnin levinneisyys Suomessa Viitattu 20.9.2009.
  11. ↑ Tynys, Outi: Hyvä sato tyrnistä. Kotipuutarha, lokakuu 2023, nro 10/23, s. 46-49. Helsinki: Puutarhaliitto ry. ISSN 0355-8673
  12. ↑ a b Heikkilä, Minna: Tyrni luonnonvaraisena ja viljelykasvina, 1995. Arkistoitu 5.4.2007.
  13. ↑ Tyrnimarja Fineli. Viitattu 2.2.2022.
  14. ↑ Tyrni ei enää ole rauhoitettu 14.9.2006. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 5.10.2006. Viitattu 29.9.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tyrni&oldid=22851070”