Transrasva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cis- ja transrasvahappojen rakenne
Ruokien rasvat
Triglyseridi on mikä tahansa glyserolin esteri, jossa kaikki kolme hydroksyyliryhmää ovat esteröityinä rasvahapoilla.
Triglyseridi on mikä tahansa glyserolin esteri, jossa kaikki kolme hydroksyyliryhmää ovat esteröityinä rasvahapoilla.
Katso myös

Transrasvat ovat kovia kerta- tai monityydyttymättömiä rasvahappoja[1]. Ne eroavat molekyylirakenteeltaan muista tyydyttymättömistä rasvahapoista siten, että kaksoissidokseen kiinnittyneiden hiiliatomien vetyatomit ovat eri puolilla. Kyseessä on esimerkki cis-trans-isomeriasta.

Transrasvat jaetaan luonnollisiin ja synteettisiin eli teollisiin transrasvoihin, jotka eroavat toisistaan rakenteellisesti. Luonnolliset transrasvat sisältävät sekä cis- että trans-tyyppisen kaksoissidoksen. Teolliset transrasvat ovat suoraketjuisia ja ne sisältävät pelkkiä trans-kaksoissidoksia[2].

Uppopaistetusta ruoasta sekä margariinista ja valmisruoista peräisin olevan teollisen transrasvan saanti on ollut länsimaissa moninkertaista luonnollisiin transrasvoihin verrattuna[3].

Teolliset transrasvat muodostavat terveysriskin kaikilla saantitasoilla, minkä vuoksi niiden saanti pitäisi rajoittaa mahdollisimman pieneksi[4]. YK:n terveysjärjestö WHO:n mukaan maailman elintarviketuotanto olisi muutettava sellaiseksi, ettei teollisia transrasvoja enää synny[5].

Teollisia transrasvoja sisältävän ruoan myynti onkin kielletty Yhdysvalloissa sekä useissa Euroopan maissa[6][7].

Luonnolliset eli märehtijäperäiset transrasvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnollisia transrasvoja esiintyy lehmän- ja muiden märehtijöiden maidossa ja lihassa[8]. Luonnollisten transrasvojen kaksoissidokset ovat konjugoituneet eli ne sijaitsevat peräkkäisissä hiiliketjun atomeissa. Koska molekyylissä on edelleen cis-sidos, se ei ole suora, ja rasvahappomolekyylin vaikutus on toisenlainen kuin yksinään esiintyvällä synteettisellä suoraketjuisella transrasvalla.[2]

Teolliset transrasvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keinotekoisia eli suoraketjuisia teollisia transrasvoja, etenkin elaidiinhappoa[9], saattaa syntyä kasviöljyjen puhdistuksen[10], ruokaöljyjen valmistuksen, kovetuksen ja kuumennuksen[2] sekä kalaöljyjen kovetuksen [11] yhteydessä. Teolliset transrasvat ovat todennäköisesti kaikkein haitallisimpia ravintorasvoja.[12] Ne ovat tutkimusten mukaan merkittävä terveysriski aiheuttaen muun muassa sydäntauteja ja diabetesta.[6] On myös viitteitä siitä, että teollinen transrasva lisää kroonista tulehdusta.[13] Äidin nauttimat transrasvat kulkeutuvat sekä sikiöön että äidinmaitoon ja saattavat pienentää lapsen syntymäpainoa.[14]

Suoraketjuista teollista transrasvaa saattaa syntyä kasviöljyn valkaisussa eli puhdistuksessa.[10] Vuonna 2005 julkaistun tutkimuksen mukaan rypsiöljy sisältää noin 2-3,5 % teollista transrasvaa, soijaöljy noin 0,5-2 prosenttia ja osittain kovetettu soijaöljy noin 44–50 prosenttia.[15] Sen jälkeen ainakin rypsiöljyn prosessointimenetelmiä on muunneltu transrasvojen syntymisen välttämiseksi.[16] Suomalaisen Fineli-elintarvikekoostumustietopankin mukaan auringonkukka-, avokado-, kookos-, maapähkinä-, maissi-, oliivi-, palmuydin-, palmu-, pellava-, rypsi- ja soijaöljyssä ei ole ollenkaan transrasvaa.[17] Myöskään vuonna 2015 julkaistussa korealaistutkimuksessa ei sikäläisissä öljyissä havaittu transrasvaa, poikkeuksena maissiöljy, jossa sitä oli 0,25 prosenttia.[18]

Osittainen kovettaminen tapahtuu katalyyttisesti matalassa paineessa hydraamalla, jolloin osa tyydyttymättömien rasvahappojen cis-kaksoissidoksista muuttuu trans-kaksoissidoksiksi.[19] Teollisten kasvirasvojen transrasvamäärä riippuu käytetystä öljystä ja sen kovetusasteesta.[15] Kovetetut kasvirasvat sisältävät etenkin elaidiinhappoa[20], joka lisää erittäin harvan VLDL-kolesterolin määrää ja vähentää tiheän HDL-kolesterolin määrää[21].

Elintarviketeollisuus käyttää hydrogenoitua ruokaöljyä eli osittain kovetettua kasvirasvaa luontaisen kasvirasvan sijaan esimerkiksi leivonnaisissa, koska se pidentää tuotteiden säilyvyyttä ja parantaa niiden rakennetta. Teollista transrasvaa löytyy myös valmistaikinoista, perunalastuista, naksuista ja mikropopcornista.[13]

Margariini kovetettiin aikaisemmin vain osittain, minkä vuoksi se sisälsi noin 25 prosenttia suoraketjuista transrasvaa vuosina 1960–1985[22]. Uudessa Seelannissa vuonna 1993 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että margariinit sisälsivät vielä 4,8 - 1,3 prosenttia elaidiinihappoa (C18:1 trans-9)[9].

Transrasvojen päivittäinen keskisaanti oli kymmenen grammaa vuoden 1984 Yhdysvalloissa. Jopa puolet leipomotuotteiden sisältämästä rasvasta saattoi olla teollista transrasvaa vielä vuonna 2004.[23]

Yhdysvaltalainen sydäntautitutkija ja Illinoisin yliopiston professori Fred Kummerow löysi teollisten transrasvojen vaarallisuuden jo 1950-luvulla ja yritti pitkään saada viranomaiset kieltämään keinotekoisten transrasvojen käytön valmisruoissa. Yhdysvaltojen elintarvikevirasto kielsi ne kuitenkin vasta vuonna 2015, sen jälkeen kun Kummerow oli haastanut viraston oikeuteen. Vuonna 2018 voimaan astuneen käyttökiellon arvioidaan pelastavan 90 000 yhdysvaltalaista vuodessa ennenaikaiselta kuolemalta.[6]

Hydraus (vedytys)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleensä kasvirasvat ovat nestemäisiä, koska ne koostuvat tyydyttymättömistä cis-rasvoista. Cis-rasvahapossa on cis-kaksoissidos, jonka takia molekyyli on aina mutkalla eikä kiteydy yhtä helposti kiinteäksi kuin suoraksi vedettävä tyydyttynyt rasva. Jos tyydyttymättömiin rasvoihin liitetään vetyä katalyytin avulla, niistä saadaan kiinteitä. Osittain kovetettu kasvirasva käsitellään kemiallisesti katalyytilla paineistetussa vetykaasussa. Prosessin tarkoitus on nostaa rasvan sulamispistettä muuttamalla tyydyttymättömiä rasvoja tyydyttyneiksi, mutta osa tyydyttymättömistä rasvoista muuttuu saman katalyytin vaikutuksesta trans-rasvoiksi. Trans-rasvat ovat tyydyttyneiden rasvojen tavoin suoraketjuisia ja huoneenlämpötilassa kiinteitä. Siksi niistä molemmista käytetään nimitystä kova rasva. Osittain kovetettu kasvirasva sisältää trans-rasvoja. Jos kovetus on täydellistä, rasva ei sisällä trans-rasvaa vaan tyydyttynyttä rasvaa.

Hydrogenointi tarkoittaa kaasumaisen vedyn lisäysreaktiota rasvaan katalyyttisesti niin, että kaksoissidokset pelkistyvät siten, että ketjuun liittyy vetyä, rasva ”tyydyttyy”. Samalla se muuttuu kiinteämmäksi ja sen sulamislämpötila nousee. Hydrogenointiprosessilla nestemäisiä (tyydyttymättömiä) kasvirasvoja prosessoidaan leipomo- ja elintarviketeollisuuden tarpeisiin, sillä nestemäiset rasvat soveltuvat huonosti leivontaan, ja kovetetun kasvirasvan hinta on murto-osa voin tai laardin hinnasta. Lisäksi kovetettuja kasvirasvoja sisältävien elintarvikkeiden myyntiaika pitenee, koska helpommin hapettuva kaksoissidos korvautuu vaikeammin reagoivalla tyydyttyneellä hiiliketjun osalla. Trans-rasvojen muodostuminen on siis sivureaktio, jota ei haluta.

Trans-rasvojen synty hydrogenointiprosessissa riippuu käytetystä paineesta: mitä alhaisempi paine, sitä enemmän trans-rasvoja syntyy. Yhdysvaltain maatalousministeriön tutkimusten mukaan yleensä prosessissa käytetyssä 150 kPa paineessa soijaöljyä hydraamalla syntyi 40 % trans-rasvoja; kun samaa prosessia yritettiin 1,5 MPa paineessa, trans-rasvoja syntyi vain 6 % saannosta.

Trans-rasvoja syntyy aina, kun hydrausta ei suoriteta loppuun eli täysin tyydyttyneeseen rasvaan asti. Syy on reaktion mekanismissa. Reaktio on alkeenin hydrogenaatio, jolle nykyään hyväksytty[24] mekanismi[25] perustuu siihen, että reaktio tapahtuu yksi vetyatomi kerrallaan: ensin kaksoissidokseen liittyy yksi vetyatomi, jolloin toinen hiiliatomi on kiinni katalyytissä, minkä jälkeen lisätään toinen vetyatomi toiseen (katalyytillä olleeseen) hiileen. Ensimmäinen vedyn lisäys on palautuva, toinen käytännössä palautumaton. Katalyytillä oleva välituote, jossa on vielä vain yksi lisätty vety, on periaatteessa tyydyttynyt yhdiste, jolloin hiili-hiilisidos voi pyöriä, ja koska trans-muoto on termodynaamisesti suositumpi, se todellakin pyörii trans-muotoon. Koska ensimmäinen vaihe on palautuva, katalyytiltä poistuu myös trans-rasvaa. Niinpä vain reaktion pakottaminen tyydyttyneeseen rasvaan asti estää trans-rasvan muodostumisen ja korkea vetypaine (jossa reaktio on nopea) vähentää sitä.

Vaihtoehtoisia kovetustapoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margariinit kovetetaan nykyisin katalyyttisen vaihtoesteröinnin avulla siten, että kasviöljyn tyydyttymättömiä rasvahappoja hydrataan ensin tyydyttyneiksi. ja vaihtoesteröidään sen jälkeen hydraamattoman kasviöljyn kanssa. Lähtöaineiden luontaiset triglyseridit hajoavat ja rakentuvat uudestaan vaihtoesteröinnin katalyysisynteesissä, jolloin syntyy kovia synteettisiä uusrasvoja, jotka tekevät margariinista kiinteää. Vaihtoesteröinnissä ei synny transrasvoja, mutta vaihtoesteröinnillä tuotettujen uusrasvojen pitkäaikaiskäytön terveysvaikutuksia ei ole tutkittu lainkaan.[26]

Esteröinti kohdistuu esterisidoksella rasvamolekyylin glyseroliin sitoutuneisiin rasvahappoihin. Rasvamolekyylissä on kolme rasvahappoa, joista osa voidaan vaihtaa.

Öljyyn voidaan lisätä myös gelatiinia eli liivatetta, jolloin sen kemiallinen rakenne ei muutu.

Trans (Elaidiinihappo) Cis (Oleiinihappo) Tyydyttynyt (Steariinihappo)
Elaidiinihappo on tyydyttämätön transrasvahappo jota löytyy osittain kovetetuista kasvisöljyistä.[27] Oleiinihappo on cis tyydyttämätön happo josta oliiviöljy muodostuu 55–80%.[28] Steariinihappo on tyydyttynyt rasvahappo jota löytyy eläinrasvoista ja tuotteista jotka ovat täydellisesti kovetettuja.
Nämä rasvahapot ovat cis-trans-isomeerejä ja ovat identtiset muuten paitsi kaksoissidoksen paikassa. Tämä rasvahappo ei sisällä kaksoissidosta eikä ole isomeeri kahdelle aikaisemmalle.

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnollinen transrasva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syövät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 julkaistussa 17 epidemiologisen tutkimuksen koontitutkimuksessa havaittiin keskenään ristiriitaisia yhteyksiä märehtijäperäisen rasvan ja syöpien välillä[29][30].

Sydän ja verisuonisairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 julkaistussa 17 epidemiologisen tutkimuksen koontitutkimuksessa havaittiin keskenään ristiriitaisia yhteyksiä märehtijäperäisen rasvan ja sydäntautien välillä[29][30]. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin ja erikoistutkija Liisa Valsta ovat esittäneet, että märehtijäperäisen transrasvan teollista transrasvaa vähäisempi haitallisuus eri tutkimuksissa voi selittyä sillä, että niiden saannin vaihtelu eri maissa on pienempää kuin teollisissa transrasvoissa. Lisäksi väestötutkimuksissa havaittuja teollisten transrasvojen haittoja vahvistaa näennäisesti myös se, että niiden saantilähteet ovat epäterveellisempiä kuin meijerituotteet, jotka ovat tärkeimmät märehtijäperäisen transrasvan lähteet.[31] Samansuuntaisia ajatuksia ovat esittäneet myös WHO:n vuonna 2022 julkaisemassa meta-analyysissa Andrew N. Reynolds, Leanne Hodson, Russell de Souza, Huyen Tran Diep Pham, Lara Vlietstra ja Jim Mann.[32]

Maailman terveysjärjestö WHO pitää luontaisten ja teollisten transrasvojen vaikutusta veren rasva-arvoihin samankaltaisina.[33]

Vuonna 2021 julkaistussa 18 tutkimusta kattavassa tieteellisessa tutkimusyhteenvedossa havaittiin, että sillä väestökolmanneksella, joka nauttii eniten luonnollista transrasvaa sisältävää maitorasvaa, esiintyy 13 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonitauteja kuin vähiten maitorasvaa nauttivalla kolmanneksella. Maitorasvan saantimäärät määritettiin suoraan osanottajien verinäytteistä ja tuloksessa otettiin huomioon, että osanottajat poikkesivat toisistaan liikunnan määrän, tupakoinnin ja koulutuksen sekä diabeteksen suhteen.[34] Tutkimuksen tekijät kirjoittivat: ”Huolimatta rasvahappobiomarkkereiden arvioinnin useista eduista, tulokset eivät kykene erottamaan eri maitotuotteita toisistaan (esim. juusto, maito, voi ja jogurtti), joilla voi olla terveyteen erilaisia vaikutuksia.[35][36] Esimerkiksi voin nauttiminen lisää kokonais- ja LDL-kolesterolia verrattuna juustoon,[37] ja juuston käytön on havaittu liittyvän alhaisempaan sydän- ja verisuonitautiriskiin,[38][37][39][40] mutta vastaavia yhteyksiä ei ole raportoitu voin osalta.[39][40][41] Sen sijaan voi on äskettäin yhdistetty lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen suuressa yhdysvaltalaisessa kohortissa.[42]”

Vuonna 2010 julkaistussa meta-analyysissa havaittiin, että konjugoitu linolihappo nosti veren LDL-kolesterolin suhdetta HDL-kolesteroliin 0,043:lla jokaista siitä saatua energiaprosenttia kohden. Muut märehtijäperäiset transrasvat nostivat em. suhdetta arvolla 0,038 ja teolliset transrasvat arvolla 0,055.[43]

Vuonna 2015 julkaistun yhdysvaltalaisintervention mukaan luontaisella ja teollisella transrasvalla on veren lipidarvoihin samankaltaiset vaikutukset.[44]

WHO:n vuonna 2016 julkaiseman tutkimuskatsauksen mukaan veren apoB-pitoisuus pienenee, jos transrasvaa (luontaista tai teollista) korvataan monityydyttymättömällä rasvalla.[45] Veren korkea apoB-pitoisuus on uudempien tutkimusten mukaan sydäntautien tärkein syytekijä, tärkeämpi kuin pieni HDL- ja LDL-kolesterolin suhde.[46][47]

Teollinen transrasva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sydän- ja verisuonitaudit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisten transrasvojen on todettu lisäävän merkittävästi sydäntautien riskiä[48]. Esimerkiksi vuonna 2015 julkaistusta metatutkimuksesta saatiin suhteellisen varmaa näyttöä siitä, että teolliset transrasvat lisäävät yli neljälläkymmenellä prosentilla riskiä sairastua sydän ja verisuonitautiin[49]. Sairastumisriski lisääntyy arviolta 23 prosenttia transrasvan jokaista kahden prosentin lisäystä kohti[50]. Esimerkiksi jokainen 114 gramman viikoittainen lisäannos uppopaistettua ruokaa lisää tutkimusten mukaan 12 prosentilla sydänkohtausten esiintyvyyttä[51].

Teolliset transrasvat laskevat hyödyllisen HDL-kolesterolin ja kohottavat haitallisen LDL-kolesterolin arvoja heikentäen niiden välistä suhdetta[13]. Transrasvat edesauttavat lisäksi LDL-kolesterolin hapettumista, mikä on ateroskleroosin syntyprosessin merkittävä alkuvaihe. WHO:n vuonna 2016 julkaiseman tutkimuskatsauksen mukaan sydäntautien tärkeän riskitekijän[46] veren apoB:n pitoisuus pienenee, jos teollista transrasvaa korvataan monityydyttymättömällä rasvalla[45].

Muut sairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että eniten teollista transrasvaa nauttiva naisten viidennes sairastui 48 prosenttia useammin endometrioosiin vähiten transrasvaa saavaan viidennekseen verrattuna[52][53].

Teollisen transrasvan on havaittu lisäävän myös riskiä sairastua dementiaan[54].

Saantisuositukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen kansallisen lääketieteellisen akatemian mukaan teolliset transrasvat muodostavat terveysriskin kaikilla saantitasoilla, minkä vuoksi niiden saanti pitäisi rajoittaa mahdollisimman pieneksi[4].

YK:n terveysjärjestö WHO:n kiristi teollisen transrasvan saantia koskevaa suositustaan vuonna 2018. Maailman elintarviketuotanto pitäisi muuttaa sen mukaan sellaiseksi, ettei teollisia transrasvoja enää synny.[5] Aiemman vuonna 2003 annetun suosituksen mukaan päivittäisestä energiansaannista enintään yksi prosentti eli korkeintaan 2,2 grammaa vuorokaudessa sai tulla teollisista transrasvoista[55][56].

Ruotsin elintarvikevirasto suositteli vuonna 2006 rajoittamaan sydän ja verisuonisairauksia aiheuttavien teollisten transrasvojen saantia[57].

Transrasvojen käytön sääntely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiellot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkin kaupunki päätti vuonna 2006 kieltää transrasvojen käytön ravintoloissa[58]. Keinotekoisia transrasvoja sisältävän ruoan myynti oli vuonna 2018 kiellettyä Tanskassa, Itävallassa, Unkarissa, Islannissa, Norjassa, Sveitsissä[7] ja Yhdysvalloissa[6].

Pitoisuuden lakisääteinen vähentäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskassa säädettiin 2010-luvulla teollisten transrasvojen määrän vähentämiseen tähtäävä laki, jonka mukaan elintarvikkeet saivat sisältää enintään 2 prosenttia teollista transrasvaa[59]. Teollisten transrasvojen saanti väheni lain johdosta yhteen 25-osaan suomalaisten vastaavasta. Tanskalaiset esittivät vuonna 2007, että Pohjoismaissa pyrittäisiin kaikki maat käsittävään teollisten transrasvojen kieltoon.[48]

Yhdysvaltojen lääke- ja elintarvikevirasto on antanut elintarviketeollisuudelle siirtymäaikaa löytää transrasvoja korvaavia raaka-aineita ja valmistusprosesseja. Lopulliseksi määräajaksi tuli vuosi 2021, jonka jälkeen ei saanut enää myydä elintarvikkeita, joiden teollisen transrasvan annoskohtainen määrä oli yli 0,5 grammaa.[60] EU:ssa tuli samana vuonna voimaan asetus, joka rajoittaa kaupoissa myytävien teollisten elintarvikkeiden sisältämän teollisen transrasvan pitoisuuden 2 prosenttiin.[61]

OIkeustoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Broileriruokiin erikoistunut Kentucky Fried Chicken (KFC) haastettiin kesäkuussa 2006 oikeuteen liikaa keinotekoista transrasvaa sisältävästä ruoasta. Yksi annos saattoi sisältää 15 g transrasvaa ilman, että asiakkaita olisi varoitettu korkeista transrasvapitoisuuksista.[62][63] KFC-ketju ilmoitti lokakuussa 2006 lopettavansa transrasvojen käytön USA:n ravintoloissaan seuraavana vuonna.[64]

Pakkausmerkinnät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin säännösten mukaan transrasvahappoja ei ole lupa ilmoittaa ravintoarvomerkinnässä eikä muuallakaan pakkauksessa.[65][66] Yhdysvalloissa astui vuoden 2003 alusta ja Kanadassa vuonna 2005 voimaan määräys, jonka mukaan pakkauksen tuoteselosteessa on mainittava keinotekoisten transrasvojen määrä.[67][68] Transrasvojen määrä ilmoitetaan grammoina yhtä laskennallista annosta kohti. Jos annoskohtainen määrä jää alle 0,5 gramman, pakkaukseen tulee merkintä, jonka mukaan transrasvojen määrä olisi 0 grammaa[69].

Ainoa tapa varmistua siitä, ettei tuotteessa ole transrasvaa on tarkistaa, ettei tuoteselosteessa ole merkintää osittain kovetetuista kasvirasvasta[70].

Vapaaehtoiset toimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McDonalds lupasi vuonna 2002 korvata keinotekoiset transrasvat muilla rasvoilla, muttei lunastanut täysin lupaustaan edes neljässä vuodessa[71].

Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin hampurilaisketju Wendy’s ilmoitti vuonna 2006 vähentävänsä keinotekoisen transrasvan määrää ranskalaisissa perunoissaan kuudesta grammasta puoleen ja nollatasolle kanaruoissa.[72]

Saanti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet eläinperäiset ruoka-aineet sisältävät hyvin pieniä määriä luonnollista transrasvaa. Esimeriksi lasillinen maitoa sisältää 0,2 grammaa ja yksi porsaankyljys 0,1 grammaa luontaista transrasvaa.[73]

Vuonna 2023 julkaistun jamaikalaistutkimuksen mukaan majoneesin, perunalastujen ja suolakeksien sisältämästä rasvasta noin prosentti oli teollista transrasvaa[74].

Teollisen transrasvan keskisaanti Euroopan eri maissa oli 1990-luvulla 2-10 grammaa päivässä, mikä muodosti noin 1-4 prosentin osuuden ihmisten kokonaisenergiansaannista[75]. Teollista transrasvaa saatiin etenkin margariineista, joiden rasvahapoista jopa puolet saattoi muodostua teollisesta transrasvasta.[76]

Yksi ruokalusikallinen margariinia sisälsi keskimäärin 2,7 grammaa teollista transrasvaa vielä vuonna 2002[77], pieni perunalastupussi 3,2 grammaa ja yksi 1,8 desilitran annos Kellogs-kauramuroja 1,5 grammaa[78].

Myös broileri- ja hampurilaisravintoloiden ruoka-annokset sisälsivät teollista transrasvaa. Britanniassa vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että KFC-ravintolaketjun friteerattua broileria ja ranskalaisia perunoita sisältävä ateria sisälsi 4,4 grammaa teollista transrasvaa. Mc Donaldsin vastaava sataprosenttisessa rypsiöljyssä kypsennetty annos sisälsi 3 grammaa teollista transrasvaa siitä huolimatta, että sen ruokien transrasvapitoisuus oli vähentynyt alle puoleen vuoden 1998 tasosta. Myös yksi ainoa kinuskileivos saattoi sisältää 2,5 grammaa teollista transrasvaa.[79]

Ruotsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaiset saivat vuonna 2006 keinotekoista transrasvaa etenkin teollisista perunavalmisteista (13 %) sekä kasviperäisistä ravintorasvoista (6 %). Keinotekoisten ja luontaisten transrasvojen kokonaissaanti oli naisilla yhteensä 2,3 grammaa päivässä ja miehillä 3 grammaa. Kokonaissaannin päälähteinä olivat leipomotuotteet, friteeratut tuotteet, snack-tuotteet sekä luontaista transrasvaa sisältävät voi, kerma ja juusto.[80] Kolmekymmentä prosenttia ruotsalaisten lasten transrasvojen kokonaissaannista tuli makeisista, leipomotuotteista ja jäätelöstä. Voin, piimän ja juuston sisältämät luontaiset transrasvat muodostivat ruotsalaisilla lapsilla 24 prosenttia kaikkien transrasvojen kokonaissaannista ja lihan sekä makkaran luontaiset transrasvat 13 prosenttia.[81]

Ruotsin elintarviketeollisuus vähensi 1990-luvun puolivälissä merkittävästi tuotteidensa transrasvapitoisuuksia. Ruotsin elintarvikevirasto listasi vuonna 1995 EU:n Transfair-tutkimuksen 75 tuotteen transrasvapitoisuudet. Korkeimpia keinotekoisten transrasvojen pitoisuuksia löytyi osasta uppopaistettuja ruokia ja keksejä. Luontaisia transrasvoja löytyi etenkin kermasta, juustosta, jäätelöstä ja liharuoista.[82]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikki suomalaisten 1980-luvulla saama teollinen transrasva oli peräisin margariinista. Suomessa käytetyt pöytämargariinit sisälsivät yhtä merkkiä lukuunottamatta 15-17 prosenttia teollista transrasvaa. Leivontamargariinit sisälsivät niitä vain 2,7-13 prosenttia, koska niissä käytettiin myös eläinperäistä rasvaa. Vuoden 1992 Finravinto-tutkimuksen osanottajien teollisten transrasvojen saanti oli keskimäärin kaksi grammaa päivässä.[83]

Vuonna 2010 enää alle puolet Suomessa myytävistä margariineista ja levitteistä sisälsi teollisia transrasvoja[84]. Teollisten transrasvojen saanti oli silti vielä 25 kertaa suurempaa kuin Tanskassa[48].

Suomalaisten saama teollinen transrasva on peräisin teollisesti käsitellyistä kasviöljyistä ja niistä valmistetuista tuotteista[85]. Margariini on ollut suuren suosionsa vuoksi suomalaisten suurin teollisten transrasvojen lähde. FinRavinto 2017 -tutkimuksen osanottajien teollisten transrasvojen vuorokautinen keskisaanti oli vajaa puoli grammaa päivässä[86].

Suomen ja monien muiden maiden margariiniteollisuus alkoi käyttää 1990-luvun puolivälin jälkeen uusia valmistusmenetelmiä, joiden ansiosta margariinien transrasvapitoisuus väheni[87][88][89]. Kovettamisprosessia muutettiin ja osittain kovetetut kasvirasvat korvattiin yhä enenevässä määrin palmu- ja kookosöljyillä. Viimeksi mainittuja ei tarvitse hydrata, koska ne ovat jo luontaisesti puolijähmeitä.[90][91][92]

Yleisimmät leipämargariinit kuten Flora ja Keiju eivät sisällä enää transrasvoja.[93][94] Sen sijaan leivontamargariineissa on Ruokaviraston vuosina 2020–2021 tekemien analyysien mukaan vielä 0,23–0,31 prosenttia transrasvaa.[95][96]

Kasvirasvajäätelö ja mikropopkornit sisälsivät 2000-luvun alussa erityisen paljon teollista transrasvaa[97]. Kasvirasvajäätelön transrasvapitoisuus oli tippunut kuitenkin 2010-luvun loppuun mennessä alle 0,1 prosenttiin[98].

Vuonna 2009 valmistuneen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksessä analysoitujen 24 elintarvikkeen transrasvahappopitoisuudet jäivät alle 0,5 grammaan sataa grammaa kohden[85]. Silti vielä 40 prosenttia suomalaisten vuoden 2012 transrasvan kokonaissaannista oli teollisesti käsitellyistä kasviöljyistä peräisin olevaa keinotekoista transrasvaa. Loput 60 prosenttia muodostui maitovalmisteiden sisältämästä luontaisesta transrasvasta.[85]

Tanska

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivittäinen teollisten transrasvojen keskisaanti oli kaksi grammaa vuonna 1980[23]. Pelkästään margariiniperäisen transrasvan keskisaanti oli kokonaiset 2,5 grammaa vuonna 1991. Tanskassa käytetyissä margariineissa oli 0-30 prosenttia teollista transrasvaa vielä vuonna 1995. Eniten sitä löytyi elintarviketeollisuuden valmisruokiin ja leivonnaisiin käyttämistä margariineista. Transrasvoja käytettiin, jotta margariini ei olisi juoksettunut huoneenlämmössä.[14]

Teollisten transrasvojen päivittäinen keskisaanti oli tippunut alle 0,5 grammaan vuonna 1999[23].

Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transrasvoja käytettiin Yhdysvalloissa yleisesti leivonnaisissa vuonna 2023. Lisäksi niitä saattoi löytyä margariinista, maapähkinävoista ja ranskalaisista perunoista[70].

Päivittäinen transrasvojen keskisaanti väheni Yhdysvalloissa vuoden 1984 kymmenestä grammasta vuoden 1995 neljään grammaan.

Kentucky Fried chicken -ravintolaketjun uppopaistettu ateria.

Teollisten transrasvojen pääasialliset lähteet olivat 2000-luvun alussa margariinit, keksit, makeiset, pikaruoka, perunalastut ja muu vastaava pikkupurtava sekä uppopaistettu ruoka. Jopa puolet leipomotuotteiden valmistukseen käytetystä rasvasta saattoi olla puhdasta transrasvaa vuonna 2004.[23]

Myös ranskalaiset perunat olivat aiemmin merkittävä transrasvan lähde Yhdysvalloissa. Keskikokoinen annos osittain kovetetussa kasviöljyssä friteerattuja ranskalaisia perunoita sisälsi tyypillisesti noin viisi grammaa transrasvaa vuosina 2005-2008. Tämän jälkeen Yhdysvallat kielsi ranskalaisten paiston osittain kovetetussa kasviöljyssä, jolloin transrasvan määrä laski alle määritysrajan.[99]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Cis and Trans, Saturated and Unsaturated: What does it all mean? Don Mercer. Department of Food Science. University of Guelph. https://iufost.org/iufostold/wp-content/uploads/2020/05/95-Cis-Trans-Satd-and-Unsatd.pdf
  2. ↑ a b c Ye Wang, M. Miriam Jacome-Sosa, Donna F. Vine, Spencer D. Proctor: Beneficial effects of vaccenic acid on postprandial lipid metabolism and dyslipidemia: Impact of natural trans-fats to improve CVD risk 20.5.2010. Lipid Technology. Viitattu 29.6.2014. (englanniksi)
  3. ↑ NHSNEWS - NURSES' HEALTH STUDY NEWSLETTER | VOLUME 19, 2012. Trans Fats: From Scientific Discovery To Public Policy. https://nurseshealthstudy.org/sites/default/files/pdfs/2012newsletter.pdf
  4. ↑ a b FDA Puts Trans Fat on the Chopping Block www.medpagetoday.com. 7.11.2013. Viitattu 11.2.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32019R0649&from=EN
  6. ↑ a b c d Katie Hafner, Fred A. Kummerow, an Early Opponent of Trans Fats, Dies at 102, New York Times (June 1, 2017).
  7. ↑ a b Suomi syö vaarallisia rasvoja tietämättään, Iltalehti 27.10.2015
  8. ↑ What Are Trans Fats, and Are They Bad for You? Healthline. 30.7.2019. Viitattu 28.11.2020. (englanniksi)
  9. ↑ a b Food & Nutrition Information apjcn.nhri.org.tw. Viitattu 19.2.2024.
  10. ↑ a b Heikki Puhakka: Happoaktivoidun selluloosan käyttö rypsiöljynsuodatusapuaineena. 2013. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/68384/Puhakka_Heikki.pdf;jsessionid=A0113344779306219725B707C66B2DF6?sequence=1
  11. ↑ Effects of partially hydrogenated fish oil, partially hydrogenated soybean oil, and butter on serum lipoproteins and Lp[a] in men. https://www.jlr.org/article/S0022-2275(20)41144-7/pdf
  12. ↑ 6 Foods That Cause Inflammation Healthline. 12.11.2019. Viitattu 8.1.2021. (englanniksi)
  13. ↑ a b c Hydrogenated Vegetable Oil: Uses, Downsides, and Food Sources Healthline. 25.9.2019. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
  14. ↑ a b S. Stender, J. Dyerberg, G. Hølmer, L. Ovesen, B. Sandström: The influence of trans fatty acids on health: a report from the Danish Nutrition Council. Clinical Science (London, England: 1979), 1995-04, 88. vsk, nro 4, s. 375–392. PubMed:7789038 doi:10.1042/cs0880375 ISSN 0143-5221 Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ a b Ask the Expert: Concerns about canola oil The Nutrition Source. 13.4.2015. Viitattu 6.5.2021. (englanti)
  16. ↑ Rypsiöljyn terveellisyys ja prosessointi ”Elintarvikkeiden prosessointi ja ravitsemus” -blogi. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.8.2023.
  17. ↑ Transrasva, öljyt Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 25.5.2024.
  18. ↑ Analysis of Trans Fat in Edible Oils with Cooking Process Toxicological Research 31, sivut 307–312 (2015). Viitattu 23.5.2023. (englanniksi)
  19. ↑ About Trans Fat and Partially Hydrogenated Oils Center for Science in the Public Interest.
  20. ↑ Alonso L, Fontecha J, Lozada L, Fraga MJ, Juárez M: Fatty acid composition of caprine milk: major, branched-chain, and trans fatty acids. J. Dairy Sci., 1999, 82. vsk, nro 5, s. 878–84. PubMed:10342226 doi:10.3168/jds.S0022-0302(99)75306-3 ISSN 0022-0302
  21. ↑ Abbey M, Nestel PJ: Plasma cholesteryl ester transfer protein activity is increased when trans-elaidic acid is substituted for cis-oleic acid in the diet. Atherosclerosis, 1994, 106. vsk, nro 1, s. 99–107. PubMed:8018112 doi:10.1016/0021-9150(94)90086-8
  22. ↑ Ravinder Reddy, American Heart Association. Trans Fat Conference. October 10-11, 2006. Kuvaesitys.
  23. ↑ a b c d Robert H. Eckel, Susan Borra, Alice H. Lichtenstein, Shirley Y. Yin-Piazza: Understanding the Complexity of Trans Fatty Acid Reduction in the American Diet. Circulation, 24.4.2007, nro 115, s. 2231–2246. doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.106.181947 Artikkelin verkkoversio.
  24. ↑ Gallezot, Pierre. "Hydrogenation – Heterogeneous" in Encyclopedia of Catalysis, Volume 4, toim. I. T. Horvath, John Wiley & Sons, 2003. (englanniksi)
  25. ↑ J. Horiuti; M. Polanyi: Transactions of the Faraday Society 30 (1934) 1164–1172. DOI: 10.1039/TF9343001164 (englanniksi)
  26. ↑ Toistaako kasviöljyjen kovetuksen historia itseään? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 18.5.2021.
  27. ↑ Alonso L, Fontecha J, Lozada L, Fraga MJ, Juárez M: Fatty acid composition of caprine milk: major, branched-chain, and trans fatty acids. Journal of Dairy Science, 1999, 82. vsk, nro 5, s. 878–84. PubMed:10342226 doi:10.3168/jds.S0022-0302(99)75306-3 (englanniksi)
  28. ↑ Alfred Thomas: ”Fats and Fatty Oils”, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry. Wiley-VCH, 2002. doi:10.1002/14356007.a10_173 ISBN 3527306730 (englanniksi)
  29. ↑ a b Sarah K. Gebauer, Jean-Michel Chardigny, Marianne Uhre Jakobsen ym.: Effects of Ruminant trans Fatty Acids on Cardiovascular Disease and Cancer: A Comprehensive Review of Epidemiological, Clinical, and Mechanistic Studies 2011. American Society for Nutrition. Viitattu 29.6.2014. (englanniksi)
  30. ↑ a b Effects of Ruminant trans Fatty Acids on Cardiovascular Disease and Cancer: A Comprehensive Review of Epidemiological, Clinical, and Mechanistic Studie, Table 3: Associations of intake of rTFA with CHD and cancer: summary of epidemiological studies1 Advances in Nutrition. Viitattu 4.12.2024. (englanniksi)
  31. ↑ Mikael Fogelholm ja Liisa Valsta: Ovatko transrasvat uhka kansanterveydelle? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2016;132(15):1304-6. 2016. Viitattu 10.8.2023. (suomeksi)
  32. ↑ Andrew N Reynolds, Leanne Hodson, Russell de Souza, Huyen Tran Diep Pham, Lara Vlietstra ja Jim Mann: Saturated fat and trans-fat intakes and their replacement with other macronutrients: systematic review and meta-analysis of prospective observational studies (pdf) WHO. ”Our analyses provide some support for a specific adverse effect of industrially produced TFA; however, we could not rule out a comparable effect of ruminant TFA based on the data available. Given that ruminant-derived TFA contribute only a small proportion of total dietary TFA, it seems appropriate to consider adverse health consequences in relation to total TFA intakes, regardless of source, for which there are clear outcomes and the most data are available.” Viitattu 26.12.2023. (englanniksi)
  33. ↑ Nutrition: Trans fat who.int. 3 May 2018. Viitattu 21.5.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Kathy Trieu, Saiuj Bhat, Zhaoli Dai, Karin Leander, Bruna Gigante, Frank Qian: Biomarkers of dairy fat intake, incident cardiovascular disease, and all-cause mortality: A cohort study, systematic review, and meta-analysis. PLOS Medicine, 21.9.2021, nro 18, s. e1003763. PubMed:34547017 doi:10.1371/journal.pmed.1003763 ISSN 1549-1676 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  35. ↑ Wu JHY, Micha R, Mozaffarian D.: Dietary fats and cardiometabolic disease: mechanisms and effects on risk factors and outcomes. Nature Reviews Cardiology. PubMed:31097791 Viitattu 3.11.2024. (englanniksi)
  36. ↑ Astrup A, Geiker NRW, Magkos F.: Effects of Full-Fat and Fermented Dairy Products on Cardiometabolic Disease: Food Is More Than the Sum of Its Parts. Advances in Nutrition. PubMed:31518411 Viitattu 3.11.2024. (englanniksi)
  37. ↑ a b Hjerpsted J, Leedo E, Tholstrup T: Cheese intake in large amounts lowers LDL-cholesterol concentrations compared with butter intake of equal fat content The American Journal of Clinical Nutrition. PubMed:22030228 Viitattu 3.11.2024. (englanniksi)
  38. ↑ Guo J, Astrup A, Lovegrove JA, Gijsbers L, Givens DI, Soedamah-Muthu SS: Milk and dairy consumption and risk of cardiovascular diseases and all-cause mortality: dose–response meta-analysis of prospective cohort studies European Journal of Epidemiology. PubMed:28374228 Viitattu 3.11.2023. (englanniksi)
  39. ↑ a b Jakobsen MU, Trolle E, Outzen M, Mejborn H, Grønberg MG, Lyndgaard CB, et al.: Intake of dairy products and associations with major atherosclerotic cardiovascular diseases: a systematic review and meta-analysis of cohort studies. Scientific Reports. PubMed:33446728 Viitattu 3.11.2023. (englanniksi)
  40. ↑ a b Fontecha J, Calvo MV, Juarez M, Gil A, Martínez-Vizcaino V: Milk and Dairy Product Consumption and Cardiovascular Diseases: An Overview of Systematic Reviews and Meta-Analyses. doi.org. PubMed:31089735 Viitattu 3.11.2023. (englanniksi)
  41. ↑ Pimpin L, Wu JH, Haskelberg H, Del Gobbo L, Mozaffarian D.: Is Butter Back? A Systematic Review and Meta-Analysis of Butter Consumption and Risk of Cardiovascular Disease, Diabetes, and Total Mortality. PLoS ONE. PubMed:27355649 Viitattu 3.11.2023. (englanniksi)
  42. ↑ Zhang Y, Zhuang P, Wu F, He W, Mao L, Jia W, et al.: Cooking oil/fat consumption and deaths from cardiometabolic diseases and other causes: prospective analysis of 521,120 individuals. BMC Medicine. PubMed:33853582 Viitattu 3.11.2023. (englanniksi)
  43. ↑ Ingeborg A Brouwer, Anne J Wanders, Martijn B Katan: Effect of animal and industrial trans fatty acids on HDL and LDL cholesterol levels in humans--a quantitative review PLoS One. 2010 Mar 2;5(3):e9434. 2010.
  44. ↑ Sarah K Gebauer, Frédéric Destaillats, Fabiola Dionisi, Ronald M Krauss, David J Baer: Vaccenic acid and trans fatty acid isomers from partially hydrogenated oil both adversely affect LDL cholesterol: a double-blind, randomized controlled trial (TABLE 3. Effect of treatment diets on lipids, lipoproteins, and apolipoproteins) The American Journal of Clinical Nutrition. Viitattu 8.11.2024.
  45. ↑ a b Brouwer, Ingeborg A.: Effect of trans-fatty acid intake on blood lipids and lipoproteins: a systematic review and meta-regression analysis 2016. WHO. Viitattu 13.12.2022. (englanniksi)
  46. ↑ a b Mika Ala-Korpela: The culprit is the carrier, not the loads: cholesterol, triglycerides and apolipoprotein B in atherosclerosis and coronary heart diseas International Journal of Epidemiology. 09 April 2019. Viitattu 13.12.2022. (englanniksi)
  47. ↑ Tom G. Richardson, Eleanor Sanderson, Tom M. Palmer, Mika Ala-Korpela, Brian A. Ference,George Davey Smith, Michael V. Holmes: Evaluating the relationship between circulating lipoprotein lipids and apolipoproteins with risk of coronary heart disease: A multivariable Mendelian randomisation analysis 23.3.2020. PLOS Medicine. Viitattu 2.11.2024. (englanniksi)
  48. ↑ a b c Transrasvat syynä 50 000 ihmiseen kuolemaan EU:ssa 20.1.2008. Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 13.2.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  49. ↑ Intake of saturated and trans unsaturated fatty acids and risk of all cause mortality, cardiovascular disease, and type 2 diabetes: systematic review and meta-analysis of observational studies. https://www.bmj.com/content/351/bmj.h3978
  50. ↑ Drew Ramsey, Tyler Graham: How Vegetable Oils Replaced Animal Fats in the American Diet The Atlantic. 26.4.2012. Viitattu 24.10.2021. (englanniksi)
  51. ↑ Fried food intake linked to heightened serious heart disease and stroke risk medicalxpress.com. Viitattu 6.3.2021. (englanniksi)
  52. ↑ A prospective study of dietary fat consumption and endometriosis risk. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2873173/
  53. ↑ NHSNEWS - NURSES' HEALTH STUDY NEWSLETTER | VOLUME 19, 2012. Trans Fats: From Scientific Discovery To Public Policy. https://nurseshealthstudy.org/sites/default/files/pdfs/2012newsletter.pdf
  54. ↑ Takanori Honda, Tomoyuki Ohara, Masakazu Shinohara, Jun Hata, Ryuji Toh, Daigo Yoshida: Serum elaidic acid concentration and risk of dementia: The Hisayama Study. Neurology, 26.11.2019, nro 22, s. e2053–e2064. PubMed:31645469 doi:10.1212/WNL.0000000000008464 ISSN 0028-3878 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  55. ↑ World Health Organization (WHO), Diet, Nutrition and the Prevention of Chronic Diseases, WHO Technical Series Report 916 (Geneve, 2003) (englanniksi)
  56. ↑ Vastaus kirjalliseen kysymykseen transrasvojen käytöstä Suomessa. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KKV_21+2017.pdf
  57. ↑ Livsmedelsverket avråder transfetter STV 19.5.2006 (ruotsiksi)
  58. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  59. ↑ Kampanja kovetettuja rasvoja vastaan. 11.11.2008. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/11/kampanja-kovetettuja-rasvoja-vastaan
  60. ↑ How to Limit Trans Fat Foods in Your Diet Verywell Health. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
  61. ↑ Transrasvat Ruokavirasto. Arkistoitu 10.12.2022. Viitattu 9.12.2022.
  62. ↑ KFC's Big Fat Problem (Arkistoitu – Internet Archive) Time Magazine 26.6.2006 (englanniksi)
  63. ↑ KFC sued in US over cooking fats BBC 15.6.2006 (englanniksi)
  64. ↑ KFC reduces unhealthy trans-fats BBC 30.10.2006 (englanniksi)
  65. ↑ Transrasvat Ruokavirasto. Viitattu 20.2.2024.
  66. ↑ EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta, 3 jakso 30 artikla Euroopan unionin virallinen lehti. 22.11.2011. Viitattu 12.3.2024. (suomeksi)
  67. ↑ Trans Fats Added To Nutrition Labels MedicineNet. Arkistoitu 2.9.2021. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  68. ↑ TRANSforming the Food Supply, Health Canada June 2006
  69. ↑ Center for Food Safety and Applied Nutrition: Small Entity Compliance Guide: Trans Fatty Acids in Nutrition Labeling, Nutrient Content Claims, and Health Claims www.fda.gov. Thu, 02/01/2024 - 09:25. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  70. ↑ a b Yes, Trans Fats Still Exist After the Ban Cleveland Clinic. Viitattu 31.10.2024. (englanniksi)
  71. ↑ KFC plans 'important' trans fat 'milestone' USAToday 30.11.2006 (englanniksi)
  72. ↑ Wendy’s tiedote 8.6.2006
  73. ↑ Yes, Trans Fats Still Exist After the Ban Cleveland Clinic. Viitattu 30.10.2024. (englanniksi)
  74. ↑ https://iris.paho.org/bitstream/handle/10665.2/57282/v47e452023.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  75. ↑ P. Pietinen, A. Ascherio, P. Korhonen, A. M. Hartman, W. C. Willett, D. Albanes, J. Virtamo: Intake of fatty acids and risk of coronary heart disease in a cohort of Finnish men. The Alpha-Tocopherol, Beta-Carotene Cancer Prevention Study. American Journal of Epidemiology, 15.5.1997, 145. vsk, nro 10, s. 876–887. PubMed:9149659 doi:10.1093/oxfordjournals.aje.a009047 ISSN 0002-9262 Artikkelin verkkoversio.
  76. ↑ P. L. Zock, M. B. Katan: Trans fatty acids, lipoproteins, and coronary risk. Canadian Journal of Physiology and Pharmacology, 1997-03, 75. vsk, nro 3, s. 211–216. PubMed:9164704 ISSN 0008-4212 Artikkelin verkkoversio.
  77. ↑ FDA/CFSAN - Questions and Answers about Trans Fat Nutrition Labeling web.archive.org. 20.8.2006. Arkistoitu 20.8.2006. Viitattu 7.4.2024.
  78. ↑ Jeanie Lerche Davis: Where Are Trans Fats Hiding? WebMD. Viitattu 30.10.2024. (englanniksi)
  79. ↑ Call to cut unhealthy fat in food news.bbc.co.uk. 7.10.2004. Viitattu 23.11.2021. (englanti)
  80. ↑ Transfettsyror i livsmedel (Arkistoitu – Internet Archive) Livsmedelverket 18.6.2003 (ruotsiksi)
  81. ↑ Irene Mattisson, Fett,[vanhentunut linkki] Livsmedelsverket 2006 (pdf) (ruotsiksi)
  82. ↑ Transfettsyror i Livsmedel Wulf Becker, nutritionist, Livsmedelverket (pdf) (ruotsiksi)
  83. ↑ P. Pietinen, A. Ascherio, P. Korhonen, A. M. Hartman, W. C. Willett, D. Albanes, J. Virtamo: Intake of fatty acids and risk of coronary heart disease in a cohort of Finnish men. The Alpha-Tocopherol, Beta-Carotene Cancer Prevention Study. American Journal of Epidemiology, 15.5.1997, 145. vsk, nro 10, s. 876–887. PubMed:9149659 doi:10.1093/oxfordjournals.aje.a009047 ISSN 0002-9262 Artikkelin verkkoversio.
  84. ↑ Suomen margariineissa vain vähän transrasvoja ([vanhentunut linkki]) Helsingin Sanomat. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 12.9.2010.
  85. ↑ a b c Elintarvikeanalyysit: transrasvahapot. TYÖPAPERI 10/2015. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125918/TYO_2015_10_Elintarvikeanalyysit_net.pdf
  86. ↑ Ravitsemus Suomessa FinRavinto 2017 -tutkimus. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137433/Raportti_12_2018_netti%20uusi%202.4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  87. ↑ Transrasvat yhä ongelma Euroopassa – Suomen tilanne hyvä ([vanhentunut linkki]) 20.9.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 25.9.2012.
  88. ↑ E. Flöter, G. van Duijn, Trans-free fats for use in foods, in: Modifying lipids for use in foods (toim. F. D. Gunstone), Woodhead, Cambridge, UK, 2006, pp. 429–443 (englanniksi)
  89. ↑ G. van Duijn, Technical aspects of trans reduction in modified fats, Oléagineux, Corps Gras, Lipides, 12, 422–426 (2005) (englanniksi)
  90. ↑ Transrasvat Ruokavirasto. Arkistoitu 10.12.2022. Viitattu 9.12.2022.
  91. ↑ Palm Oil/Palm Kernel Oil Applications - Margarine The Malaysian Palm Oil Council. Arkistoitu 25 helmikuu 2020. Viitattu 4 January 2010.
  92. ↑ Shurtleff, William; Aoyagi, Akiko: History of Soy Oil Margarine Soyinfo Center. Viitattu 4 January 2010.
  93. ↑ Margariini 60 %, flora normaalisuolainen Fineli, elintarvikkeiden koostumustietopankki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.2.2024.
  94. ↑ Margariini 60 %, keiju normaalisuolainen, d-vit 20 ug Fineli, elintarvikkeiden koostumustietopankki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.2.2024.
  95. ↑ Transrasvatilanteen selvittäminen kotimaan elintarvikemarkkinoilla 2020–23. Ruokavirasto. Viitattu 5.3.2024.
  96. ↑ Ruokavirasto: Liite 2. Näytteiden analyysitulokset. (pdf) Transrasvatilanteen selvittäminen kotimaan elintarvikemarkkinoilla. 2020–23. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 5.3.2024.
  97. ↑ Kasvirasvajäätelö onkin kovan piilorasvan lähde. 22.09.2004. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kasvirasvajaatelo-onkin-kovan-piilorasvan-lahde/3255472#gs.87po2l
  98. ↑ https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/32705?foodType=ANY&ingredientClass=ICECREAM&portionUnit=G&portionSize=100&sortByColumn=name&sortOrder=asc&component=2331&
  99. ↑ Temporal Trends in Fast-Food Restaurant Energy, Sodium, Saturated Fat, and Trans Fat Content, United States, 1996–2013. https://www.cdc.gov/pcd/issues/2014/pdf/14_0202.pdf

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Transrasva&oldid=22753980”