Ritva Siikala
Ritva Tuulikki Siikala (s. 13. marraskuuta 1941 Oulu)[1][2] on suomalainen teatteriohjaaja ja kirjailija.
Siikala on ohjannut lukuisia näytelmiä Suomessa ja Pohjoismaissa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siikala vietti lapsuutensa Kemissä yhdessä sisarensa Kaija Siikalan kanssa. Heidän isänsä oli hammaslääkäri, ja aktiivinen teatterin harrastaja ja teatteripoliitikko. Hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että Kemi perusti Suomen toisen täyskunnallisen teatterin Turun jälkeen.[3] Siikaloiden äiti oli kotirouva ja aktiivinen järjestöihminen. Vuonna 1957 Ritva Siikala muutti Helsinkiin ja valmistui ylioppilaaksi Helsingin tyttölukiosta. Hän oli AFS-vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa 1959-60 ja tuli ylioppilaaksi Helsingin Tyttölukiosta vuonna 1962, minkä jälkeen hän lähti vuodeksi Israeliin työskentelemään kibbutsille.[1]
Siikala pääsi heti ylioppilaaksi tultuaan Teatterikoulun juuri perustettuun korkeakouluosastoon, mistä valmistui teatteriohjaajaksi 1966. Vuosi valmistumisensa jälkeen hänet valittiin korkeakouluosaston esimieheksi. Siikala harjoitti monipuolisesti. Hän on opiskellut lisäksi eri vaiheissa Helsingin yliopistossa suomea, englantia, psykologiaa, teatteritiedettä,[1] naistutkimusta ja uskontotiedettä.[4]
Siikalan puoliso on ollut vuodesta 1968 kirjailija ja ohjaaja Bengt Ahlfors.[5] Heillä on kaksi lasta, Katja Ahlfors ja Tariku Ahlfors.[1]
Taidetyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siikala on työskennellyt Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Hän on ohjannut erityisesti klassikkoja, kuten Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin, August Strindbergin, Federico García Lorcan, Arthur Millerin, Eugene O'Neillin ja Minna Canthin näytelmiä.[4] Hän on myös toiminut 1970–1980-luvuilla näyttelijäntyön ja ohjaamisen opettajana ja kääntänyt näytelmiä englannista ja ruotsista suomeksi.lähde?
Siikala on tehnyt joitakin dokumenttiohjelmia Yleisradiolle, muun muassa Elämäni naiset ja naiskuvat, Väärä väri, väärä sukupuoli, Timbuktun tuolla puolen, Etiopia sydämessä, ja Vietnam mielessäni. Televisioon hän on tehnyt haastatteluohjelmat mm. Anne Friedistä ja Georg Henrik ja Elisabeth von Wrightistä.
Siikala on johtanut Kirjannäyttämöä,[6] Teatteri Raivoisia Ruusuja ja Monikulttuurista taideyhteisö Kassandraa. Hän on julkaissut lukuisia esseitä eri kirjoissa sekä omaelämäkerrallisen esikoisteoksen Rauhoitu nyt vihdoinkin (Like) [5] 2004, esseekokoelman Musta sielu valkonaama (Aula & Co) 2015 ja näytelmän Kaksi matkaa Israeliin - viisumi tuntemattomaan (ntamo/Kansallisteatteri) 2016. Sen hän muokkasi ja ohjasi Kemin kaupunginteatteriin 2017 nimellä Kemin tyttö - kaksi matkaa Israeliin.
Raivoisat Ruusut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Raivoisat Ruusut
Siikala perusti vuonna 1988 Teatteri Raivoisat Ruusut ja johti sitä 12 vuotta. Raivoisien Ruusujen esityksissä naisnäyttelijät koko Suomesta ja sittemmin myös naapurimaista esittivät kaikki roolit länsimaisen kulttuurin klassikkoteoksissa.
Ruusujen läpimurtoesityksen Siikala ohjasi Katajanokan konepajaan vuonna 1987 Helsingissä. Se oli Shakespeare-dramatisointi Raivoisat ruusut - kronikka vallasta, jonka hän oli tehnyt yhdessä Solja Kievarin kanssa. Se perustui William Shakespearen kolmiosaiseen Henrik VI -näytelmään. Vuonna 1991 samassa paikassa esitettiin Kievarin, Marja-Kaarina Mykkäsen ja Siikalan dramatisointi muinaiskreikkalaisen Aiskhyloksen Oresteiasta.
Vuonna 1994 Siikala johti Raivoisien Ruusujen kansainvälistä teatterifestivaalia Raamattu 1994 ja ohjasi siihen Suomen osuutena Rakel ja Heidi Liehun kirjoittaman näytelmän Eeva. Siikala ohjasi Raivoisien Ruusujen ja Svenska teaternin yhteistyönä esityksen Sex roller söker en kvinna (1993) ja yhteistyönä Suomen kansallisteatterin kanssa Maria Jotunin teksteistä esityksen Onnenseitti (1994) .
Teatteri Raivoisien Ruusujen toiminta loppui vuonna 2001 rahoituksen puutteeseen [1] teatterin toimittua vuosina 1998-2000 Fredrikintorin näyttämöllä, minne tuotettiin ensisijaisesti eri tahojen tekemiä pienesityksiä. Marja Kaarina Mykkäsen toimittama kirja Raivoisat Ruusut -teatteriseikkailu (Pohjoinen, 1996) dokumentoi kuvin ja tekstein Suomen kuuluisimman naisteatterin alkuvuosien historian.
Kassandra ry
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kassandra (yhdistys)
Vuosina 1998-2000 Siikala johti käynnistämäänsä Taiteen ja tieteen monikulttuurista tutkimushanketta Kassandra 2000, joka oli yksi Helsingin kulttuurikaupunkivuoden suuria projekteja ja päättyi vuoden 2000 aikana yleisöesityksiin. Yksi niistä oli Siikalan ohjaama Sateenkaari Katajanokan konepajassa.
Vuonna 2002 Siikala perusti Monikulttuurisen taideyhteisön Kassandra, jonka johtajana hän toimi kymmenen vuotta. Monikulttuurisen taidetyön keskukseksi kasvanut Kassandra järjesti monikulttuurisia taidetyöpajoja naisille, lapsille, koululaisille, teinitytöille sekä tuotti teatteriesityksiä ja taideohjelmia.
Siikala on ohjannut Aleksanterin teatteriin Kassandran tuottaman ja Riikka Takalan ja Kaisa Widenojan kirjoittaman Aina jonkun tytär (2004) sekä yhdessä miehensä Bengt Ahlforsin kanssa kirjoittamansa Zambezin (2008), joissa molemmissa on käsitelty kulttuurien kohtaamisia ja joiden molempien näyttelijäkunta on ollut monietninen sekä Korjaamo Teatteriin Sofokleen Antigonen (2011), jossa oli värisokea roolijako.lähde?
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1968 Villimies (Lappeenranta)
- 1988 Tampereen Teatterikesän kunniamaininta
- 1991 Valtion näyttämötaidepalkinto
- 1993 Suomen kulttuurirahaston palkinto
- 1997 Yleisradion tasa-arvotoimikunnan erityistunnustus
- 1999 Pro Finlandia -mitali
- 1999 Vuoden uusmaalainen
- 2000 Naisen teko -kunniamaininta
- 2002 Etnon hyvän tahdon lähettiläs (edelleen)
- 2000 Suomen Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus Raivoisille Ruusuille
- 2006 Villa Karon Pronssinen pantteri
- 2007 Suomen Teatteriohjaajaliiton hopeinen ansiomitali
- 2008 Jenny ja Antti Wihurin säätiön tunnustuspalkinto Kassandra ry:lle
- 2008 Suomi-palkinto Kassandralle
- 2009 Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki
- 2011 Sadankomitean rauhanpalkinto[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Mikkola, Kaisu: Siikala, Ritva (1941 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 6.12.2013.
- ↑ a b Vattulainen, Vesa: Ritva Siikala ja Kassandra: Rauhanpalkinto ymmärrykselle ihmisten kesken Pax.fi. 2011. Viitattu 6.12.2013.
- ↑ Istala, Päivi: Kaija Siikala 1932–2021. Helsingin Sanomat, 7.3.2021. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.7.2024.
- ↑ a b Perustaja Kassandra. Arkistoitu 9.12.2013. Viitattu 6.12.2013.
- ↑ a b Lauri Meri, Ohjaaja kasvaa niin suureksi kuin voi, Helsingin Sanomat 13.11.2011 s. C 6
- ↑ 6.5Teatteriryhmien synty ja alkuvuodet – Suomen teatterihistoria disco.teak.fi. Viitattu 11.4.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Riitta Siikala Kassandran sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mikkola, Kaisu: Siikala, Ritva Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 6.12.2013.
