Qāf

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Qāf-kirjaimen itsenäinen muoto.

Qāf (arab. قاف‎, qāf, pers. ‏قاف‎, qâf) on arabialaisen kirjaimiston 21. kirjain. Sen itsenäinen muoto on ق ja se vastaa heprealaista kirjainta qof (ק). Suomeksi qāf korvataan usein k-kirjaimella arabiaperäisissä sanoissa kuten Koraani (arab. القرآن al-Qur’ān), Kairo (arab. القاهرة‎ al-Qāhirah) ja Irak (arab. العراق al-ʿIrāq).

Standardiarabiassa qāf-kirjaimen ääntämys on soinniton uvulaarinen klusiili [q].[1][2] Ääntöasu vaihtelee alueittain ja esimerkiksi egyptinarabiassa qāf voidaan ääntää glottaaliklusiilina [ʔ] ja marokonarabiassa soinnillisena velaarisena klusiilina [g].[3][4] Persiassa qāfin ilmaisema uvulaarinen klusiili voidaan ääntää joko soinnittomana [q] tai soinnillisena [ɢ].[5]

Qāfin kirjoitusasu riippuu siitä, missä kohdassa sanaa kirjain esiintyy. Sanan alussa ja sellaisten kirjainten jälkeen, jotka on pakko kirjoittaa erilleen seuraavasta kirjaimesta, qāf kirjoitetaan قـ (esim. قو ). Sanan keskellä edeltävään ja seuraavaan kirjaimeen liitettynä qāfin kirjoitusasu on ـقـ (esim. نقو nqū), ja sanan lopussa edeltävään kirjaimeen liitettynä se kirjoitetaan ـق (esim. نق nq).[1]

  • Daniels, Peter T.: The World’s Writing Systems. Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7 (englanniksi)
  1. a b Bauer, Thomas: ”Arabic Writing”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.11.2014)
  2. Ager, Simon: Arabic Omniglot. Viitattu 6.11.2014. (englanniksi)
  3. Ager, Simon: Egyptian Arabic Omniglot. Viitattu 6.11.2014. (englanniksi)
  4. Ager, Simon: Moroccan Arabic Omniglot. Viitattu 6.11.2014. (englanniksi)
  5. Kaye, Alan S.: ”Adaptations of Arabic Script – Persian”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.11.2014)