Kauniainen

Kauniainen Grankulla
vaakuna	sijainti
Sijainti	60°12′35″N, 024°43′45″E
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Helsingin seutukunta
Kuntanumero	235
Hallinnollinen keskus	Kauniainen
Perustettu	1920
– kaupungiksi	1972
Kokonaispinta-ala	6,00 km² 309:nneksi suurin 2022
– maa	5,89 km²
– sisävesi	0,11 km²
Väkiluku	10 238 94:nneksi suurin 31.8.2024
– väestötiheys	1 738 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	17,9 %
– 15–64-v.	60,4 %
– yli 64-v.	21,7 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	58,7 %
– ruotsinkielisiä	30,4 %
– muut	10,8 %
Kunnallisvero	4,40 % 309:nneksi suurin 2024
Kaupunginjohtaja	Christoffer Masar
Kaupunginvaltuusto	35 paikkaa
2021–2025  • RKP  • Kok.  • Vihr.  • PS  • SDP  • KD	15 12 4 2 1 1
www.kauniainen.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Kauniainen (ruots. Grankulla) on Uudenmaan maakunnassa sijaitseva suomalainen kaupunki. Kauniainen on asukasluvultaan selvästi pienin pääkaupunkiseudun neljästä kaupungista ja pinta-alaltaan Suomen pienin kunta. Kauniainen on osa Helsingin kaupunkialuetta. Kauniainen tunnetaan kaksikielisenä sekä alhaisen kunnallisveroprosentin omaavana kaupunkina. Kaupunki on myös siitä poikkeuksellinen, että se on kokonaan Espoon ympäröimä. Kauniainen on alkujaan asukkaiden osakeyhtiönä perustama taajaväkinen itsehallintoalue.

Kauniaisten asukkaista 58,7 % on suomenkielisiä ja 30,4 % ruotsinkielisiä. Kauniaisten kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet kaudella 2021–2025 ovat RKP (15 paikkaa) ja kokoomus (12 paikkaa). Vihreillä on neljä paikkaa, perussuomalaisilla kaksi paikkaa sekä SDP:llä ja kristillisdemokraateilla kummallakin yksi paikka. Vuonna 2021 Kauniaisissa 15 vuotta täyttäneistä asukkaista 82 % oli suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon, mikä oli eniten koko Suomessa.

Nimi

Kauniaisten alkuperäinen ruotsinkielinen nimi, Grankulla, on yhdistetty sanoista gran (kuusi) ja kulle (kukkula, kumpu) ja on ollut tässä muodossa käytössä 1900-luvun alusta. Ennen sitä paikka tunnettiin murteellisessa muodossa Gränkull, joka esiintyy moderneilla kartoilla Kauniaisten vesitornin mäen nimenä. Suomenkielinen nimi Kauniainen on peräisin Kauniais-nimisestä tilasta, joka puolestaan on saanut nimensä Tampereen lähellä sijaitsevan tilan mukaan. Suomenkielinen nimi otettiin käyttöön 1930-luvulla ja siitä tuli kauppalan virallinen suomenkielinen nimi vuonna 1949.

Historia

Villa Vallmogårdissa toimii kulttuurikeskus.

Jään vetäydyttyä jääkauden jälkeen 10 000 vuotta sitten nykyisestä Kauniaisista oli nähtävissä Yoldiameressä vain pari pientä luotoa: muun muassa nykyiset Gränkull (67 m) ja Kasavuori (64 m) ja Kiikarivuori. 4 000 vuotta sitten Kauniaisten alueesta oli maankohoamisen vuoksi tullut osa sisäsaaristoa. Tältä ajalta on löydetty muinaisjäännöksiä, mutta on kuitenkin hyvin todennäköistä että ensimmäiset asukkaat tulivat Kauniaisiin vasta 1800-luvulla. Nykyään Kauniainen sijaitsee kaukana rannikolta.

1900-luvun alussa Kauniaisten alue kuului espoolaisille tiloille ja rakennuskanta koostui yksittäisistä torpista. Paikka oli silloin tunnettu ruotsin kielen espoolaismurteella Gränkullana. Kauniaisten pohjoisosien läpi kulki Helsinki–Turku-maantie, joka tunnetaan nykyään Vanhana Turuntienä. Tärkeä ajankohta Kauniaisten historiassa osuu vuoteen 1904, kun Kauniaisten rautatieasema avattiin uudella Rantaradalla.

Nykypäivän Kauniainen sai alkunsa vuonna 1906, kun yhtiö AB Grankulla perustettiin. Yhtiö osti maata paikallisilta maanomistajilta ja myi sitä eteenpäin tontteina. Tämän seurauksena alueelle muodostui huvilayhdyskunta, samoin kuin muuallakin Helsingin ympäristössä: Kulosaaressa, Haagassa, Leppävaarassa ja Puistolassa. Janne Thurman oli yhtiön perustajia ja yhdyskunnan puuhamies, joka toimi aktiivisesti Kauniaisissa monen vuosikymmenen ajan. AB Grankullan osakkeenomistajat olivat tyytyväisiä sijoitukseensa: se maksoi itsensä takaisin vuodessa. Huvila-aikakausi oli alkanut jo pari vuotta aikaisemmin, kun rakennusmestarit Elia Heikel ja Emil Lindstedt ostivat 30 hehtaarin suuruisen alueen Gallträskin pohjoispuolella Glimsin tilalta ja rakensivat sinne omat huvilansa. Ensimmäisenä nousi vuonna 1903 Gallträskin rantaan kesähuvilakäyttöön suunniteltu jugendhenkinen Villa Heikel ja pian sen jälkeen Villa Lindstedt. Tuolloin villojen tonttien koko oli usein hehtaarin tai sitäkin isompi. Puutarhakaupungin ideana oli että taloa ympäröi puutarha, jonka ympärillä oli vapaa luonnon vyöhyke. Alle 3 000 neliön tontteja ei myyty lainkaan. Thurmanin, Heikelin ja Lindstedtin mukaan on nimetty teitä Kauniaisissa.

Espoon maalaiskunta ei ollut järin kiinnostunut omalle alueelleen ilmestyneestä uudesta yhdyskunnasta, joten yhtiö oli yksin vastuussa Kauniaisten kehittämisestä. Se muun muassa rakennutti teitä, lobbasi aseman (valmistui 1908) ja poliisiviran puolesta sekä perusti koulun ja sähkölaitoksen. Vuonna 1915 Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet ja samalla rajoittuneet itsemääräämisoikeudet, ja siten yhtiön vastuu väheni.

Ensimmäinen tiedossa oleva tarkka asukasluku Kauniaisista on vuodelta 1917, jolloin siellä asui 1 647 asukasta. Vuonna 1920 Kauniaisista tuli kauppala, kun se itsenäistyi kokonaan Espoosta. Kauniaisten yhdyskuntarakenne erosi myös huomattavasti Espoon maanviljelykylistä rakennusjärjestyksineen, tieverkkoineen, huviloineen ja sähkölaitoksineen. Rakennusjärjestys kielsi teollisuusrakennukset, koska Kauniaisissa haluttiin säilyttää idyllinen maalaismainen ympäristö. Suurin osa huviloista rakennettiin uusklassismin tai myöhäisen 1920-luvun funktionalismin tyylien mukaan. Kauppala alkoi valmistella uutta asemakaavaa 1920-luvun lopulla. Ehdotus herätti kiistaa: etenkin teiden leveys askarrutti asukkaita. Kun vielä arkkitehti kuoli kesken valmisteluprosessin, saatiin kompromissiehdotus hyväksyttyä vasta vuonna 1937. Vuodesta 1917 vuoteen 1939 Kauniaisten asukasmäärä kasvoi vain 10 %, mutta heti kauppalan rajojen ulkopuolella olevissa kylissä kasvu oli samaan aikaan 30 %, jolloin muun muassa Viherlaakson taajama syntyi.

Kauniainen on ollut virallisesti kaksikielinen vuodesta 1936. Kunnan suomenkielinen nimi, Kauniainen, otettiin virallisesti käyttöön ruotsinkielisen nimen, Grankulla, rinnalle vuonna 1949. Jo 1930-luvulla nimi Kauniainen oli postin ja rautateiden käytössä. Toisen maailmansodan myötä huvila-aikakausi loppui ja vaihtui 1940- ja 1950-lukujen jälleenrakentamiseen ja taloudellisesti huonompiin aikoihin.

Kartta Kauniaisten alkuperäisestä vuoden 1920 alueesta ja kauppalaan vuonna 1957 liitetyistä Kasavuoren ja Myllykylän alueista.

Kauniaisten olemassaolo oli uhattuna kunnallisten velvollisuuksien ja pienen asukasmäärän takia. 1950-luvulla kuntaan yritettiin liittää eräitä lähellä olevia espoolaisia alueita, mutta hakemus hylättiin vuonna 1953. Sen sijaan Kasavuoren alue, jonka kauppala oli ostanut, liitettiin Kauniaisiin vuonna 1957. Kauppala antoi uuden asemakaavan valmistelun Otto-Iivari Meurmanille. Hän ehdotti, että alueen huvilaluonne säilytettäisiin, mutta asukaslukua kasvatettaisiin silloisesta 2 500:sta 10 000:een. Epäkäytännölliset huvilat tulisi korvata uusilla, ja kerrostaloja rakentaa. Rautatien eteläpuolelle suunniteltiin uusi ostoskeskus, jonka esikuvana oli Tukholman Vällingby. Suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1959 Kasavuoren osalta ja vuonna 1961 sekä 1963 muun kauppalan osalta. Ostoskeskus avattiin 1966. Myöhemmin tätä asemakaavaa on kritisoitu, koska huomattava osa huviloista purettiin ja huvilamiljöön yhtenäisyys tuhoutui. Kasavuoreen suunniteltiin myös Oslon Holmenkollenin tapaista hiihtokeskusta, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet; nykyään alue on luonnonsuojelualue.

Kauniaisten asukasluku kasvoi nopeasti – vuonna 1967 jopa neljänneksen. Vuonna 1972 Kauniaisista tuli kaupunki ja seuraavana vuonna suomi tuli enemmistökieleksi. Kaupungissa asui tuolloin 6 400 asukasta.^lähde?

Väestö

Väestörakenne

Kauniainen on asukasluvultaan Suomen 94. suurin kunta. Kauniaisten asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 10 277 asukasta, mikä on 0,6 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Kauniaisten väkiluku on ollut nouseva 2000-luvun puolivälistä lähtien. Kauniaisten väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 66,7 prosenttia, mikä on noin 14,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Kauniaisten väestöstä on 14,5 prosenttia. Työikäisiä Kauniaisissa on 58,0 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 27,5 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Kauniaisissa oli vuonna 2021 yhteensä 993 eli 9,6 prosenttia kaupungin asukkaista.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kauniaisten väestönkehitys 1980–2015
Vuosi			Asukkaita
1980			7 203
1985			7 746
1990			7 889
1995			8 298
2000			8 532
2005			8 457
2010			8 689
2015			9 486
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Kauniaisissa oli 9 624 asukasta, joista 9 484 asui taajamassa, haja-asutusalueilla ei ollut lainkaan asukkaita ja 140:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kauniaisten taajama-aste on 100,0 %. Kauniaisten taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan. Kauniaisten taajama-alueet eivät muodosta omaa taajamaansa, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Kauniaisten lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle, ja josta tämän kaupungin alueella asui vuoden 2017 lopussa 9 484 asukasta. Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 268 296 asukasta ja sen pinta-ala on 680,12 neliökilometriä.

Seurakunnat

Suomen Raamattuopiston rakennus Kauniaisissa elokuussa 2024.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kauniaisissa toimivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kauniaisten suomalainen seurakunta sekä ruotsinkielinen Grankulla svenska församling. Nämä seurakunnat muodostavat Kauniaisten seurakuntayhtymän (ruots. Grankulla kyrkliga samfällighet). Seurakunnat perustettiin vuonna 1978, jota ennen Kauniainen oli pitkään kuulunut seurakunnallisesti Espooseen. Kauniaisten suomalainen seurakunta erotettiin Kanta-Espoon seurakunnasta ja Kauniaisten ruotsalainen seurakunta Espoon ruotsalaisesta seurakunnasta.^lähde?

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kauniaisten alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.

Uudistuva keskusta

Kauniaisten keskustaa uudistettiin 1960-luvulla rakentamalla uusi silloisen ihanteen mukainen betonielementtikeskusta ostokeskuksineen. Aikoinaan moderni ostoskeskus on sittemmin koettu rumaksi ja epäkäytännölliseksi.

Vuonna 2000 keskustaan valmistui Kai Wartiaisen suunnittelema kauppakeskus Grani. Uuden ostoskeskuksen ulkoasu kirkkaine väreineen on kuitenkin herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä.^lähde?

Kaupunki on laatinut keskustalle uuden asemakaavan. Uusi keskustasuunnitelma on toteutunut lukuun ottamatta yhtä keskusta-alueen keskeistä korttelia, jolta osin hanke on ollut pysähdyksissä jo vuosia. Kaupunki onkin aloittanut rakennusliike NCC:n omistaman tontin lunastusmenettelyn.^lähde?

Kauniaisten 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2007 kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi Kimmo Schroderuksen luoma ”Foni”-niminen veistos.

Vaikka Kauniainen on vauras kaupunki, yleisiin alueisiin on ruvettu panostamaan vasta 2000-luvulla. Edelleen on havaittavissa esimerkiksi graffiteja ja huonokuntoisia päällysteitä. Tilanne on kuitenkin huomattavasti parantunut muun muassa tienrakennushankkeiden myötä. Infrastruktuuria on parannettu etenkin kaupungin keskustan alueella ja ympäristössä, esimerkiksi keskuskatu Tunnelitien vuonna 2010 toteutetun uudistuksen myötä.^lähde?

• 
  Kai Wartiaisen suunnittelema kauppakeskus Grani vasemmalla ja vanha, nyt jo purettu rakennus oikealla.
• 
  Tunnelitien varren rakennuksia maaliskuussa 2014.

Elinkeinoelämä

Kauniaisten suurimmat työnantajat ovat Kauniaisten kaupunki, Kaunialan sotavammasairaala, Työväen Akatemia ja Suomen Raamattuopisto.

Palvelut

Kauniainen on palveluiden suhteen hyvin omavarainen kaupungin pienestä koostaan huolimatta. Kaupungissa on muun muassa:

• Uimahalli
• Jäähalli
• Pujottelurinne
• Kaksi pallokenttää, joista toinen on lämmitetty
• Kallioon louhittu palloiluhalli
• Yleisurheilukenttä
• Suomenkielinen ala-aste Mäntymäen koulu, yläaste Kasavuoren koulu ja lukio Kauniaisten lukio
• Ruotsinkielinen ala-aste Granhultsskolan, yläaste Hagelstamska skolan ja lukio Gymnasiet Grankulla samskola
• Musiikkiopisto (toimii Villa Vallmogårdissa)
• Kansalaisopisto (Petra)
• Kuvataidekoulu
• Kauniaisten työväen akatemia
• HUMAK Humanistinen ammattikorkeakoulu, Kauniaisten kampus
• Suomen Raamattuopisto
• Kaunialan sotavammasairaala
• Kauppakeskus Grani
• Kauniaisten kaupunginkirjasto
• Terveyskeskus
• Elokuvateatteri Bio Grani

Liikenne

Tiet

Kauniaisista on hyvät tieyhteydet joka suuntaan. Itä–länsisuunnassa kulkee Turunväylä kaupungin eteläpuolitse ja Turuntie pohjoispuolitse. Turunväylän valmistuminen vauhditti kaupungin asukasluvun kasvua 1960-luvulla, jolloin Helsingin keskustaan pääsi nopeasti autolla. Etelä–pohjoissuunnassa kulkee pääosin Kauniaisten itäpuolitse Kehä II, josta vajaan 150 metrin osuus on Kauniaisten alueella.^lähde?

Sisäiset tiet, jotka johtavat Kauniaisten keskustaan, ovat Turunväylältä alkava Kauniaistentie, Turuntieltä Viherlaaksosta alkava Helsingintie sekä Asematie-Bembölentie lännestä ja Kauppalantie etelästä.^lähde?

Joukkoliikenne

Pääasiallinen joukkoliikenneväline Kauniaisissa on juna. Rantaradalla on ollut erittäin tärkeä rooli kaupungin kehityksessä Helsingin esikaupunkina. Junat kulkevat Helsingin suuntaan joka 15. minuutti tunnuksilla U ja E. Länteen päin U-juna kulkee Kirkkonummelle puolen tunnin välein ja E juna puolen tunnin välein Kauklahteen. Hiljaisina aikoina kulkee L-juna. Matka Helsingin keskustaan kestää alle 20 minuuttia Kauniaisten rautatieasemalta. Lisäksi kaupungin länsiosissa, aivan Espoon rajan tuntumassa, sijaitsee Koivuhovin rautatieasema, joka palvelee muun muassa Kasavuoren alueen asukkaita. Espoon kaupunkiradan valmistuttua junayhteydet Kauniaisista paranevat edelleen, ja matka-aika Helsingin keskustaan lyhenee usealla minuutilla.

Kauniaisista kulkee seutulinja 212 Kaunialasta Kasavuoren kautta Helsingin Kamppiin. Kauniaisten läpi kulkee myös Espoon sisäisiä bussilinjoja ja liityntälinjoja metroasemalle, kuten linjat 548 ja 549 Mankkaan kautta Tapiolaan ja linja 533 Järvenperästä Matinkylään. Linja 224 kulkee Espoon keskuksesta Kauniaisten ja Karakallion kautta Leppävaaraan. Viikonloppuöisin kulkee yölinja 118N Tapiolan ja Kampin suuntaan Kauniaisten halki. Lisäksi Kauniaisten pohjoisosia palvelee Turuntien linjat 226, 227, 235 ja 238 Leppävaaraan, 565 Länsi-Vantaalle ja 235 Espoon keskukseen sekä Pitäjänmäen ja Mannerheimintien kautta Elielinaukiolle.^lähde?

Kaupunginosat

Bredantie poikkeuksellisen kylmänä marraskuun päivänä 2004.

Kauniainen on jaettu 8 kaupunginosaan, jotka on numeroitu 1–8. Nämä kaupunginosat kattavat koko Kauniaisen. Ainoa alue, joka yleensä mielletään eri kaupunginosaksi on Kasavuori kaupungin länsiosassa. Muita nimettyjä osa-alueita Kauniaisissa ei ole.^lähde?

Nähtävyydet

Kauniainen on huvilakaupunki ja huvila-alue on nimetty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Luonnon lisäksi alueen merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat vanhat huvilat, esimerkiksi Villa Wulff, Villa Junghans, Villa Heikel ja Villa Vallmogård, Kauniaisten kirkko, Kaunialan sotavammasairaala sekä Heikki Häiväojan Tulen halki -veistos, joka sijaitsee Kauniaisten kaupungintalon edustalla.

Virkistys

Urheilu

Kauniaisten keskuskenttä.

Kauniaisten menestynein urheilujoukkue on käsipallon Aktialiigassa pelaava Grankulla IFK:n käsipallojoukkue. Seura pelaa sekä miesten että naisten pääsarjassa ja on voittanut sarjoissa yhteensä neljä Suomen mestaruutta. Seuran kotiareena on Kauniaisten palloiluhalli. GrIFK:n lajivalikoimaan kuuluvat myös jääkiekko, jalkapallo, salibandy ja alppihiihto. Vuosina 2003–2016 Kauniaisissa toimi käsipallon parissa GrIFK:n ja Dickenin yhteisjoukkue HC West, joka voitti kaksi Suomen mestaruutta.

GrIFK:n jalkapallojaosto on pelannut parhaimmillaan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösessä. Jalkapallon kotikenttänä toimii Kauniaisten keskuskenttä. Seuran jääkiekkojaosto on pelannut korkeimmillaan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla miesten I-divisioonassa. Jääkiekon kotiareena on Kauniaisten jäähalli.

Retkeily

Gallträsk.

Kauniaisten alueella sijaitsee useita retkeily- ja virkistyskohteita. Keskeisiä luontokohteita ovat Kasavuoren alue sekä Träskmossenin luontopolku ja Gallträsk. Kasavuoren luontopolku sijaitsee Kasavuoren koulukeskuksen vieressä. Polkuosuus sijaitsee Kasavuoren kallioilla ja se yhdistyy alarinteellä Espoon keskuspuisto Bemböleen johtavaan ulkoilutiehen. Talvisin ulkoilutiellä on latu. Trsäkmossenin luontopolkukierros on noin 800 metriä ja Gallträskin ympäri kierrettäessä noin 1,8 kilometriä.

Kauniaisten alueella sijaitsee kaksi luonnonmuistomerkkiä. Kauniaisten lehtikuusi sijaitsee tien 114 varrella ja se on istutettu kunnan 50-vuotisen historian kunniaksi. Kauniaisten pohjoisosassa sijaitsee Venevalkamantien tammi, joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 2011.

Hallinto ja politiikka

Kauniaisten kaupungintalo.

Päätöksenteko

Kauniaisten kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 2016 lähtien Christoffer Masar. Ylintä päätösvaltaa Kauniaisten kaupungissa käyttää 35-jäseninen kunnanvaltuusto. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii Tapani Ala-Reinikka (kok.), 1. varapuheenjohtajana Stefan Stenberg (rkp.) ja 2. varapuheenjohtajana Taisto Miettinen (ps.).

Kaupungin hallintoa johtaa 7-jäseninen kaupunginhallitus. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimii Veronica Rehn-Kivi (rkp.) ja varapuheenjohtajana Tiina Rintamäki-Ovaska (kok.). Kauniaisten kaupungissa toimivia valiokuntia ovat hyvinvointivaliokunta, rakennusvaliokunta, suomenkieliset ja ruotsinkieliset opetus- ja varhaiskasvatusvaliokunnat sekä yhdyskuntavaliokunta. Lakisääteisiä toimielimiä ovat keskusvaalilautakunta sekä tarkastusvaliokunta.

Vaalit

Kauniainen kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin, ja sen kaupunginvaltuustossa on 35 kaupunginvaltuutettua. Kauniaisten poliittiset voimasuhteet ovat perustuneet jo vuosia voimakkaaseen porvarillisuuteen, kaupunkia ovat hallinneet RKP ja kokoomus kuten oheisesta taulukosta ilmenee.

Vuonna 2008 Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan kunnallisvaaleissa kokeiltiin sähköistä äänestystä. Käytetyn järjestelmän ongelmat johtivat lukuisiin valituksiin, jotka lopulta johtivat korkeimman hallinto-oikeuden määräykseen uusia vaalit. Vaalit uusittiin syksyllä 2009.

Kauniaisissa on perinteisesti ollut hyvin korkea äänestysprosentti kaikissa vaaleissa. Esimerkiksi kuntavaaleissa 2021 Kauniaisten äänestysprosentti oli Uudenmaan maakunnan korkein ja koko Suomen neljänneksi korkein.

Valtuuston paikkajako ja äänestysaktiivisuus
Vaalit	Puolue									Äänestys- aktiivisuus
	RKP	Kok.	SDP	SKL KD	Vihr.	PS	POP	Muut	Yht.
1968	10		3					8	21
1976	12	8	3				2	2a	27	84,6 %
1980	14	10	2				1	--	27	82,4 %
1984	14	10	2	--			1	--	27	80,7 %
1988	14	10	2	1				--	27	77,7 %
1992	14	9	2	--	2			--	27	78,1 %
1996	18	11	1	1	2			2b	35	78,0 %
2000	17	13	1	1	3				35	73,3 %
2004	17	14	1	1	2			--	35	74,9 %
2008	vaalit määrättiin uusittaviksi
	17	14	1	1	2			--	35	75,7 %
2009	18	13	1	1	2			--	35	64,1 %
2012	18	12	1	1	2	1		--	35	76,0 %
2017	16	13	1	1	3	1		--	35	74,8 %
2021	15	12	1	1	4	2		--	35	73,1 %
a Keskustapuolue (1), SKDL (1) b Nuorsuomalaiset
Lähteet: Tilastokeskus, Oikeusministeriö

Ruokakulttuuri

Kauniaisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla hernekeitto ja punssi sekä letut ja kuningatarhillo.

Tunnettuja asukkaita

Yhteiskunta ja politiikka

• Osmo Kaipainen (1933–1985), kansanedustaja (SDP), lääkäri
• Pekka Kivelä (s. 1946), kansanedustaja (KOK)
• Veronica Rehn-Kivi (s. 1956), kansanedustaja (RKP)
• Elisabeth Rehn (s. 1935), kansanedustaja (RKP)
• Jacob Söderman (s. 1938), kansanedustaja (SDP), virkamies

Katso myös

• Luettelo Kauniaisten julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Kirjallisuutta

• af Hällström Jaana, 2006. Lajinsa viimeinen Grankulla 1906-2006 Kauniainen (Den sista i sitt slag)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kauniainen Wikimedia Commonsissa

• Kauniaisten kaupungin kotisivut
• Tilastokeskus – Kauniaisten avainluvut
• Verkkomuseo Grani
• Kuvataidekoulu
• Musiikkiopisto (toimii Villa Vallmogårdissa)
• Kansalaisopisto (Petra)
• Kauniaisten kaupunginkirjasto
• Terveyskeskus
• Elokuvateatteri Bio Grani
• Uimahalli

Uudenmaan maakunnan kuntien hallinnolliset keskukset