Eos
Eos (m.kreik. Ἠώς, Ēōs) eli Aurora (lat.) on aamuruskon jumalatar kreikkalaisessa mytologiassa. Hän kulkee aamuisin veljensä Helioksen eli auringon edellä ja kulkee päivän aikana taivaankannen yli. Illalla Eos muuttuu Hesperaksi eli illaksi Okeanos-meren länsireunalla.[1]
Eoksella on kaksi sisarusta: auringon jumala Helios ja kuun jumalatar Selene. Eos solmi avioliiton titaani Astraioksen kanssa ja synnytti tähdet ja tuulet.[1]
Eoksella on ollut muitakin lemmensuhteita. Yksi rakastajista oli Tithonos, jonka kanssa Eoksella oli Memnon-niminen poika, jonka Akhilleus surmasi Troijan sodassa.[1] Tithonos sai lahjaksi ikuisen elämän, mutta ei kuitenkaan ikuista nuoruutta. Entinen rakastaja muuttui vanhemmiten kaskaaksi ja haikailee pensaikoissa lyhytaikaisiksi jääneitä rakkauden ilojaan.
Eos ja Tithonos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aamunkoiton jumalatar, kuten hänen sisarensa Selene, inspiroitui toisinaan kuolevaisten rakkaudesta. Hänen oma suosikkinsa oli Tithonos, Troijan kuninkaan Laomedonin poika. Hän kaappasi tämän ja suostutteli Zeuksen antamaan tälle kuolemattomuuden. Eos unohti kuitenkin pyytää, että Tithonos ei ikääntyisi. Hän alkoikin jonkin ajan kuluttua huomata suureksi harmikseen, että Tithonos oli vanhentumassa. Kun hänen hiuksensa olivat jo melko valkoiset, Eos hylkäsi hänet. Hänellä oli silti Eoksen palatsi käytettävissään, hän sai syödä ambrosiaa, juoda nektaria ja oli pukeutunut taivaallisiin vaatteisiin. Lopulta hän vanhuuttaan menetti kykynsä käyttää jäseniään, ja Eos sulki hänet kammioonsa, josta hänen heikon äänensä saattoi toisinaan kuulla vaikeroivan. Lopulta hän kuihtui vaivaiseksi heinäsirkaksi.[2]
Memnon oli Eoksen ja Tithonoksen poika. Hänestä oli tullut aithiopialaisten kuningas ja hän asui kaukaisessa idässä, valtameren rannalla. Hän tuli sotureineen auttamaan isänsä sukulaisia Troijan sodassa. Kuningas Priamos otti hänet vastaan suurella kunnialla ja kuunteli ihaillen hänen kertomustaan valtameren rannan ihmeistä.[2]
Heti saapumisensa jälkeisenä päivänä Memnon, joka oli kärsimätön, johti joukkonsa kentälle. Antilokhos, rohkea Nestorin poika, kaatui, mutta sota eteni muuten hyvin ja kreikkalaiset olivat jo lähdössä pakoon. Silloin Akhilleus ilmestyi paikalle ja palautti kreikkalaisten taistelutahdon. Hänen ja Eoksen pojan välille kehkeytyi pitkä taistelu. Lopulta Akhilleus voitti, Memnon kaatui ja troijalaiset pakenivat kauhuissaan.[2]
Eos oli taivaalta katsonut peloissaan poikansa vaaraa ja kun hän näki tämän kaatuvan, käski hän veljiään tuulia kuljettamaan hänen ruumiinsa Aisepos-joen rannoille Paflagoniaan. Illalla Eos tuli horien ja plejadien seurassa ja itki ja valitti menetettyä poikaansa. Nyks (Yö), myötätunnosta surua kohtaan, täytti taivaan pilvillä ja koko luonto suri aamunkoiton jälkeläisiä. Aithiopialaiset rakensivat hänen hautansa puron rantaan nymfien lehtoon ja Zeus muutti hautajaisrovion tulien kipinät ja tuhkat linnuiksi.[2]
On ehdotettu, että äänet, jotka syntyvät ilmavirtojen paetessa kallion rakosista tai luolista, ovat saattaneet antaa aihetta Eoksen ja Tithonoksen tarinalle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja, s. 49. (Suom. Pertti Lempiäinen) WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X
- ↑ a b c d e Bulfinch, Thomas: Bulfinch's Mythology. Lee & Shepard, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.10.2023). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eos Wikimedia Commonsissa
