Damon Hill
| Damon Hill | |
|---|---|
 Damon Hill vuonna 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Damon Graham Devereux Hill |
| Syntynyt | 17. syyskuuta 1960 Hampstead, Englanti, Iso-Britannia |
| Kansalaisuus |
 Iso-Britannia |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1992–1999 |
| Talli(t) |
Brabham (1992) Williams (1993–1996) Arrows (1997) Jordan (1998–1999) |
| Kilpailuja | 122 (115 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 1 (1996) |
| Voittoja | 22 |
| Palkintosijoja | 42 |
| Paalupaikkoja | 20 |
| Nopeimpia kierroksia | 18 |
| MM-pisteitä | 360 |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian GP 1992 |
| Ensimmäinen voitto | Unkarin GP 1993 |
| Viimeinen voitto | Belgian GP 1998 |
| Viimeinen kilpailu | Japanin GP 1999 |
Damon Graham Devereux Hill (s. 17. syyskuuta 1960 Hampstead, Englanti, Iso-Britannia) on englantilainen Formula 1 -kuljettaja ja lajin maailmanmestari. Hän kilpaili Formula 1 -sarjassa vuosina 1992–1999.
Hill oli yli 30-vuotias debytoidessaan F1-sarjassa. Hän aloitti Williams-tallin kilpakuskina 1993 ajettuaan sitä ennen pari vuotta tallin testikuskina. Kaudella 1994 hän taisteli sarjan maailmanmestaruudesta viimeiseen kilpailuun asti ja sijoittui MM-sarjan toiseksi myös 1995. Molemmilla kerroilla mestaruuden voitti Michael Schumacher. Kaudella 1996 Hill voitti maailmanmestaruuden, mutta joutui mestaruuskautensa jälkeen yllättäen jättämään Williams-tallin. Hän siirtyi sarjan häntäpäähän kuuluneeseen Arrows-talliin. Hill lopetti uransa kaudella 1999 Jordan-tallissa.
Hänen isänsä Graham Hill oli kaksinkertainen F1-maailmanmestari.
Uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Damon Graham Devereux Hill syntyi 17. syyskuuta vuonna 1960 Englannin Hampsteadissa.[1][2] Hänen isänsä oli F1-maailmanmestari Graham Hill ja äiti Bette Hill. Damon pääsi isänsä kautta tutustumaan jo lapsena F1-kuljettajiin, mutta piti heidän ammattiaan tylsänä. Hän oli kiinnostuneempi moottoripyöristä.[1]
Damon oli 15-vuotias, kun hänen isänsä Graham kuoli 46-vuotiaana pienkoneen maahansyöksyssä marraskuussa 1976. Perhe ajautui tämän jälkeen talousvaikeuksiin, ja Hillien elintaso laski. Damon Hill joutui kustantamaan itse omat opiskelunsa työskentelemällä moottoripyörälähettinä. Moottoriurheilun hän aloitti isänsä tavoin yli 20-vuotiaana, kun hän 1981 alkoi osallistua moottoripyöräkilpailuihin.[1] Hill vaihtoi kaksipyöräiset nelipyöräisiin, koska hänen äitinsä piti niitä turvallisempina[3]. Vuonna 1985 hän siirtyi Formula Ford -sarjaan kerättyään siihen tarvittavan rahoituksen.[1]
Formula Fordeista Hill eteni Formula 3 -sarjaan, jossa hän voitti kolmen vuoden aikana kolme kilpailua. Hill jatkoi International Formula 3000 -sarjaan, jossa hän ei kyennyt seuraavien kolmen vuoden aikana osakilpailuvoittoihin.[1]
Vaikka Hillin ajotaitoja ei arvostettu kovin korkealle, hänen työmoraalinsa teki vaikutuksen Formula 1 -sarjassa kilpailevan Williams-tallin omistajaan Frank Williamsiin, joka palkkasi hänet testikuljettaksi vuonna 1991.[1]
Formula 1 -ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brabham
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1992
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Damon Hill pääsi 31-vuotiaana ajamaan uransa ensimmäisen Formula 1 -kilpailun Britannian GP:ssä kaudella 1992 jo takapään talliksi ajautuneen Brabhamin autolla. Hän sijoittui kilpailussa viimeiseksi ja hävisi voittaneelle kuljettajalle neljä kierrosta.[4] Kauden aikana Hill osallistui karsintoihin kahdeksan kertaa ja selviytyi niiden kautta GP-viikonloppuun kahdesti.[1] Hill sijoittui Britannian osakilpailussa 16:nneksi ja Unkarin osakilpailussa 11:nneksi.
Samaan aikaan Hillin toinen työ Williamsin testikuljettajana tuotti tulosta, kun Williams-kuljettaja Nigel Mansell voitti ylivoimaisesti kauden 1992 maailmanmestaruuden.[1]
Williams F1
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1993
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Testikuljettajana ajaneen Hillin tie Williamsin kilpakuljettajaksi aukeni, kun hallitseva maailmanmestari Mansell riitautui Williamsin kanssa ja lähti tallista[2]. Hillin valintaa kilpakuljettaksi pidettiin tilastojen valossa yllättävänä[5].
33-vuotias Hill voitti kaudella 1993[1] Unkarin, Belgian ja Italian osakilpailut. Hän sijoittui mestaruuden voittaneen tallitoverinsa Alain Prostin ja McLaren-kuljettaja Ayrton Sennan jälkeen MM-sarjan kolmanneksi[1].
Hillin kilpailunumero kausilla 1993 ja 1994 oli nolla. Koska vain hallitsevalla maailmanmestarilla on oikeus käyttää autossaan numeroa 1, Williams-autojen numerot olivat kaudella 1993 nolla ja kaksi, sillä hallitseva mestari Mansell ajoi kaudella 1993 CART-sarjassa. Hillin auton numero oli nolla myös kaudella 1994, koska Prost lopetti uransa maailmanmestaruuteensa.[6]
1994
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 1994 Hill sai aluksi tallikaverikseen kolminkertaisen F1-mestarin Ayrton Sennan. Kausi alkoi kuitenkin traagisesti, kun Senna kuoli kauden kolmannessa kilpailussa San Marinossa ajettuaan ulos Tamburello-mutkasta. Onnettomuuden vuoksi alun perin kakkoskuljettajaksi palkattu Hill nousi tallin johtohahmoksi.[1][7][8] Sennan korvasi testikuljettaja David Coulthard,[9] jonka puolestaan korvasi neljässä kilpailussa Nigel Mansell.
Kauden aikana Hill taisteli maailmanmestaruudesta Benetton-tallin Michael Schumacherin kanssa. Alkukaudesta Schumacherin ottaessa voittoja Williamsilla oli paljon ongelmia autojen pidon kanssa, mutta myöhemmin Schumacherin saatua rangaistuksia erinäisistä sääntörikkomuksista Hill onnistui nousemaan MM-taisteluun mukaan.[7] Schumacher vähätteli Hillia sanomalla, ettei pitänyt häntä maailmanluokan kuljettajana. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa sateisessa Japanissa Hill onnistui ohittamaan kilpailua johtaneen Schumacherin ja ajamaan voittoon.[10]
Englantilaisella oli mahdollisuus mestaruuteen vielä kauden päätöskisassa Australiassa. Mestaruustaisto ratkesi pisteellä Schumacherin hyväksi, kun Schumacher ja Hill joutuivat molemmat keskeyttämään törmättyään toisiinsa. Kilpailun jälkeen Schumacheria syytettiin tahallisesta kolaroinnista, mutta tutkittuaan tapausta FIA tulkitsi kolarin normaaliksi kilpailutilanteeksi. Williams ei protestoinut päätöstä.[7] On myös esitetty, että Hill olisi voinut välttää törmäyksen[1]. Hill ei ottanut tapahtumien jälkeen kantaa kolariin, mutta on myöhemmin sanonut, ettei jälkiviisaana olisi lähtenyt yrittämään ohitusta nähtyään hitaamman Schumacherin edessään. Hill ei ollut nähnyt, että Schumacher oli ennen törmäystä käynyt radan ulkopuolella ja mahdollisesti rikkonut autostaan jotain.[7] Hillin mukaan on selvää, että Schumacher tiesi autonsa hajonneen.[10]
Kauden jälkeen Hill valittiin BBC:n vuoden urheilupersoonaksi.[10]
1995
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudella 1995 Hill johti kauden avauskilpailua Brasiliassa lähdettyään paalulta, mutta joutui keskeyttämään jousituksen hajottua. Schumacher voitti kilpailun. Hill voitti seuraavat kaksi osakilpailua, mutta Schumacher vastasi voittamalla Espanjassa ja Monacossa. Espanjassa Hill olisi sijoittunut toiseksi ilman hydrauliikkaongelmia, jotka pudottivat hänet neljänneksi. Monacossa Hill aloitti paalulta, mutta Schumacher voitti kilpailun paremman varikkotaktiikan avulla.[11]
Britannian GP:ssä Hill ja Schumacher törmäsivät jälleen toisiinsa. Hill yritti ohittaa Schumacherin jarruttamalla myöhään, mikä johti yhteentörmäykseen, jonka vuoksi molemmat joutuivat keskeyttämään. Seuraavassa osakilpailussa Saksassa Hill lähti paalupaikalta, mutta menetti autonsa hallinnan kilpailun toisella kierroksella ja keskeytti ulosajoon. Unkarin kilpailu eteni jo paljon paremmin: Hill ajoi paalupaikan, kilpailun nopeimman kierroksen ja voiton, kun Schumacher joutui keskeyttämään.[11]
Belgiassa Hill ja Schumacher taistelivat jälleen voitosta. Sen vei Schumacher, joka onnistui estämään Hillin ohitusyritykset märällä radalla. Italiassa Hill ajoi Schumacherin perään ja molemmat joutuivat keskeyttämään. Euroopan GP:ssä Hill keskeytti ulosajoon Schumacherin ajaessa voittoon. Schumacher varmisti mestaruuden kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa Tyynenmeren GP:ssä. Hill voitti kauden päätöskilpailun Australiassa.[11]
Hill keräsi kauden aikana 69 pistettä ja neljä voittoa Schumacherin 102 pistettä ja yhdeksää voittoa vastaan. Hill sai ajosuorituksistaan runsaasti kritiikkiä. Williams-tallin sisällä uskottiin, että kuljettajan olisi pitänyt pystyä parempaan, koska Williamsilla oli sarjan paras auto. Myös Schumacher vähätteli Hilliä kutsuen häntä ”kakkosluokan kuskiksi”.[1] Myöhemmin Hill arvosteli Williamsia siitä, ettei se suostunut komentamaan tallitoveri David Coulthardia tallimääräyksillä.[12]
1996
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudella 1996 Hill taisteli maailmanmestaruudesta omaa tallitoveriaan, tulokaskuljettaja Jacques Villeneuvea vastaan.[13] Hill voitti neljä kilpailua kauden viidestä ensimmäisestä. Hän joutui keskeyttämään Monacon GP:ssa, jossa maaliin ajoi vain kolme autoa. Hill keskeytti myös sateisessa Espanjan GP:ssä, jonka voitti Schumacher. Hän voitti seuraavat kaksi kilpailua kolmesta ja johti MM-sarjaa, kun Saksan GP:n aikana uutisoitiin, että Hill saisi potkut Williamsilta kauden päätteeksi.[13]
Belgian GP:n jälkeen Williams-talli vahvisti yllättäen, etteivät he aio enää jatkaa sopimustaan Hillin kanssa. Hänet korvattiin Heinz-Harald Frentzenillä.[1][13] Ilmoitus tuli vain kolme kilpailua ennen kauden päättymistä Hillin johtaessa MM-sarjaa 13 pisteellä. Hill ja Williams olivat neuvotelleet uudesta sopimuksesta, mutta Williams päätti yllättäen lopettaa neuvottelut. Hill oli pyytänyt lisää palkkaa, mutta oli edustajansa mukaan valmis jatkamaan neuvotteluja. F1-sarjan sisäpiirilähteiden mukaan Williams oli kuitenkin suunnitellut Hillin korvaamista jo jonkin aikaa ja tehnyt alustavan sopimuksen Frentzenin kanssa jo aiemmalla kaudella.[14]
Ennen Italian osakilpailua Hill kertoi olleensa järkyttynyt tapahtuneesta, mutta kieltäytyi arvailemasta potkujen mahdollisia syitä. Hänen mukaansa tallipäällikkö Frank Williams kertoi, ettei syynä ollut raha.[15] Hill kolaroi itsensä ulos ajaessaan Italian kilpailun johdossa, mutta koska myös Villeneuve jäi ilman pisteitä, Hillillä oli mahdollisuus ratkaista mestaruus Portugalissa. Hän johti suurimman osan kilpailusta, kunnes Villeneuve ohitti hänet 48. kierroksella ja ajoi voittoon. Maailmanmestaruus ratkesi vasta kauden viimeisessä kilpailussa Japanissa, jossa Hill tarvitsi mestaruuden varmistamiseen vain yhden pisteen. Mestaruustaisto ratkesi jo kilpailun alkupuolella, kun Villeneuve joutui keskeyttämään. Hill johti kilpailua alusta loppuun ja päätti maailmanmestaruuskautensa osakilpailuvoittoon.[13]Hill voitti kauden aikana kahdeksan kilpailua, johon ovat pystyneet häntä ennen vain Ayrton Senna, Nigel Mansell ja Michael Schumacher.
Mestaruuskauden jälkeen Hill valittiin toista kertaa BBC:n vuoden urheilupersoonaksi.[10]
Arrows
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1997
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska huipputalleissa ei ollut kuljettajapaikkoja vapaana, Hill siirtyi mestaruuskautensa jälkeen sarjan häntäpäässä ajaneeseen Arrows-talliin.[1] Siirtoa pidettiin yllättävänä, koska Arrows ei ollut voittanut yhtäkään kilpailua koko 18-vuotisen historiansa aikana. Tallin uusi omistaja ja päällikkö Tom Walkinshaw suostui kuitenkin maksamaan Hillin vaatiman palkan ja onnistui vakuuttamaan hänet auton kilpailukyvystä.[16]
Arrowsin auto ei ollut lähelläkään kärkipäätä: kauden avauskilpailussa Hillillä oli jopa vaikeuksia selviytyä karsinnoista[3]. Monacon kilpailussa Hill hävisi aika-ajoissa maksukuskina ajaneelle tallitoverilleen Pedro Dinizille[17]. Pistetili aukesi vasta kauden yhdeksännessä kilpailussa Britannian GP:ssä. Britanniassa Hill riiteli avoimesti Walkinshaw’n kanssa, jonka mielestä kuljettajan suoritukset eivät olleet hänelle maksettuun palkkaan nähden riittäviä[18].
Unkarin GP:ssä Hill teki todellisen yllätyksen, kun hän ajoi aika-ajoissa sijalle kolme. Suorituskykyyn vaikuttivat Arrowsin käyttämät Bridgestonen renkaat, jotka sopivat paremmin runsaasti pitoa vaativalle radalle kuin muiden tallien käyttämät Goodyear-renkaat. Hill ohitti lähdössä Williams-kuski Jacques Villeneuven ja myöhemmin Michael Schumacherin ja oli jo ajamassa ylivoimaiseen voittoon, kunnes Arrows-autoon tuli hydrauliikkavika ja Hill joutui ajamaan kilpailun loppuun pelkkää kolmosvaihdetta käyttäen. Kolme kierrosta ennen kilpailun päättymistä Hill johti 35 sekunnilla, mutta Villeneuve onnistui ottamaan ongelmista kärsineen Hillin kiinni ja ohittamaan tämän viimeisellä kierroksella. Hill sijoittui toiseksi.[17][19]
Heikon kauden jälkeen Hill etsi jälleen uutta tallia. McLaren oli valmis maksamaan Hillille kahden miljoonan Yhdysvaltain dollarin palkan koko kaudesta sekä miljoonan jokaisesta osakilpailuvoitosta, mikä oli selvästi vähemmän kuin Hill tienasi Arrowsilla. Hän hylkäsi tarjouksen. Hill kertoi hylänneensä myös 20 miljoonan dollarin arvoisen kahden kauden mittaisen sopimustarjouksen, jonka uskottiin tulleen Sauberilta.[20]
Jordan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1998
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhden Arrowsilla vietetyn kauden jälkeen Hill siirtyi Eddie Jordanin Jordan-talliin. Heti kauden alussa Hill pettyi siihen, että talli päätti kohdella molempia kuljettajiaan tasaveroisesti eikä Hillistä tehty ykköskuljettajaa. Erityisen hankalaksi tämän ratkaisun teki se, että Hillin tallitoveri Ralf Schumacher oli hänen pahimman kilpailijansa Michaelin veli.[12] Vuonna 2007 Hill kuvaili viimeisiä vuosiaan Jordanilla painajaismaisiksi, vaikka asiat tallissa paranivatkin ajan kanssa teknisen johtaja Mike Gascoynen liityttyä tiimiin. Kun Hill arvosteli julkisesti Hondan moottoreita, häntä syytettiin tallin moraalin heikentämisestä.[4]
Kanadan GP:ssä Hill sai Michael Schumacherilta moitteita puolustavasta ajotyylistään.[21]
Kauden kohokohta oli Belgian GP. Kilpailua väritti kova rankkasade, jonka vuoksi ensimmäisessä lähdössä nähtiin hurja viidentoista auton joukkokolari. Kolarin vuoksi lähtö uusittiin, mutta sateen vuoksi monet kärkikuljettajat, kuten Mika Häkkinen, David Coulthard ja Michael Schumacher, joutuivat keskeyttämään. Hill nousi kilpailun johtoon ja toisena ajoi Ralf Schumacher, joka alkoi kilpailun loppupuolella ajaa tallitoveriaan kiinni. Jordan-talli kehotti radiossa Hilliä väistämään nopeampaa kuljettajaa, jolloin Hill ilmoitti taistelevansa sijoituksestaan, mikä voisi johtaa kolarointiin ja kaksoisvoiton menettämiseen. Jordan kielsi Schumacheria ohittamasta Hilliä varmistaen tallille sen historian ensimmäisen osakilpailuvoiton. Kyseessä oli samalla myös Hillin uran viimeinen voitto F1-sarjassa.[22]
1999
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viimeinen kausi 1999 oli vaikea, ja Hill keräsi vain seitsemän pistettä.[23] Hän kärsi kauden aikana motivaation puutteesta ja päätti lopettaa F1-uransa.[1] Hill olisi halunnut lopettaa uransa jo kesällä 1999 Britannian GP:n jälkeen, mutta neuvottelujen jälkeen hän päätti jatkaa kauden loppuun.[18] Hill ajoi Jordanilla koko kauden ja päätti uransa Japanin GP:ssä Suzukassa[1] keskeytykseen.[24]
Uran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lopetettuaan kilpa-autouransa Hill perusti yrityksen, joka vuokraa luksusautoja.[25] Hill aloitti vuonna 2011 Sky Sportsin Formula 1 -asiantuntijana, missä hän työskenteli vuoden 2024 loppuun asti.[26][27]
Vuonna 2016 Hill julkaisi omaelämäkerran Watching the Wheels, jossa hän kertoi avoimesti isänsä kuolemasta kummunneesta masennuksesta ja F1-urastaan.[24]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Damon Hill on naimisissa Georgie Hillin kanssa, ja heillä on neljä lasta: Oliver, Joshua, Tabitha ja Rosie. Hänen vanhimmalla pojallaan Oliverilla on Downin oireyhtymä[28].
Vuonna 1998 Hill vieraili Def Leppardin levyllä Euphoria, jolla hän soitti kitaraa.[29]
F1-uran tilastoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Voittoprosentti:19,13%[30](15. korkein)
- Paalupaikkaprosentti: 17,39%
- 3,13 pistettä per GP
- 45 pistettä per kausi
- Keskeytysprosentti: 32,17%
| Kausi | Talli | Sijoitus | Osakilpailut | Pisteet | Voitot | Palkinto- pallisijat |
Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset |
Pistesijat | Keskeytykset |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1992 | Brabham-Judd | 30. | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1993 | Williams-Renault | 3. | 16 | 69 | 3 | 10 | 2 | 4 | 11 | 4 |
| 1994 | Williams-Renault | 2. | 16 | 91 | 6 | 11 | 2 | 6 | 12 | 3 |
| 1995 | Williams-Renault | 2. | 17 | 69 | 4 | 9 | 7 | 4 | 10 | 7 |
| 1996 | Williams-Renault | 1. | 16 | 97 | 8 | 10 | 9 | 5 | 12 | 4 |
| 1997 | Arrows-Yamaha | 12. | 17 | 7 | 0 | 1 | 0 | 0 | 2 | 6 |
| 1998 | Jordan-Mugen Honda | 6. | 16 | 20 | 1 | 1 | 0 | 0 | 5 | 4 |
| 1999 | Jordan-Mugen Honda | 12. | 16 | 7 | 0 | 0 | 0 | 0 | 4 | 9 |
| Yhteensä (8 kautta) | 116 | 360 | 22 | 42 | 20 | 19 | 56 | 37 | ||
Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.
| Kausi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1992 | Brabham | RSA |
MEX |
BRA |
ESP DNQ |
SMR DNQ |
MON DNQ |
CAN DNQ |
FRA DNQ |
GBR 16 |
GER DNQ |
HUN 11 |
BEL |
ITA |
POR |
JPN |
AUS |
0 | 30. | |
| 1993 | Williams | RSA Kesk. |
BRA 2 |
EUR 2 |
SMR Kesk. |
ESP Kesk. |
MON 2 |
CAN 3 |
FRA 2 |
GBR Kesk. |
GER 15† |
HUN 1 |
BEL 1 |
ITA 1 |
POR 3 |
JPN 4 |
AUS 3 |
69 | 3. | |
| 1994 | Williams | BRA 2 |
PAC Kesk. |
SMR 6 |
MON Kesk. |
ESP 1 |
CAN 2 |
FRA 2 |
GBR 1 |
GER 8 |
HUN 2 |
BEL 1 |
ITA 1 |
POR 1 |
EUR 2 |
JPN 1 |
AUS Kesk. |
91 | 2. | |
| 1995 | Williams | BRA Kesk. |
ARG 1 |
SMR 1 |
ESP 4 |
MON 2 |
CAN Kesk. |
FRA 2 |
GBR Kesk. |
GER Kesk. |
HUN 1 |
BEL 2 |
ITA Kesk. |
POR 3 |
EUR Kesk. |
PAC 3 |
JPN Kesk. |
AUS 1 |
69 | 2. |
| 1996 | Williams | AUS 1 |
BRA 1 |
ARG 1 |
EUR 4 |
SMR 1 |
MON Kesk. |
ESP Kesk. |
CAN 1 |
FRA 1 |
GBR Kesk. |
GER 1 |
HUN 2 |
BEL 5 |
ITA Kesk. |
POR 2 |
JPN 1 |
97 | 1. | |
| 1997 | Arrows | AUS DNS |
BRA 17† |
ARG Kesk. |
SMR Kesk. |
MON Kesk. |
ESP Kesk. |
CAN 9 |
FRA 12 |
GBR 6 |
GER 8 |
HUN 2 |
BEL 13† |
ITA Kesk. |
AUT 7 |
LUX 8 |
JPN 11 |
EUR Kesk. |
7 | 12. |
| 1998 | Jordan | AUS 8 |
BRA DSQ |
ARG 8 |
SMR 10† |
ESP Kesk. |
MON 8 |
CAN Kesk. |
FRA Kesk. |
GBR Kesk. |
AUT 7 |
GER 4 |
HUN 4 |
BEL 1 |
ITA 6 |
LUX 9 |
JPN 4 |
20 | 6. | |
| 1999 | Jordan | AUS Kesk. |
BRA Kesk. |
SMR 4 |
MON Kesk. |
ESP 7 |
CAN Kesk. |
FRA Kesk. |
GBR 5 |
AUT 8 |
GER Kesk. |
HUN 6 |
BEL 6 |
ITA 10 |
EUR Kesk. |
MAL Kesk. |
JPN Kesk. |
7 | 12. |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Donaldson, Gerald: Damon Hill Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Damon Hill gradprix.com. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Kelkar, Sanasi: Damon Hill: a Champion in his Own Right Autosport. 1999. Viitattu 8.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Lunch with... Damon Hill Motorsport. tammikuu 2007. Viitattu 13.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Tremayne, David: Profile: How the son has risen: Damon Hill: David Tremayne analyses the determined approach and singular success of a driven man Independent. 23.7.1994. Viitattu 8.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Schot, Marcel: The F1 FAQ Autosport. 2000. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d Spurgeon, Brad: A Lingering Controversy Since 1994 The New York Times. 13.3.2015. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ -Walker, Emma: Damon Hill opens up on his F1 career, the death of Ayrton Senna and fighting Michael Schumacher SkySports. 13.10.2016. Viitattu 8.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Coulthard bound for Barcelona to replace Senna Herald Scotland. 21.5.1994. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d McRae, Donald: Damon Hill recalls racing rivals Ayrton Senna and Michael Schumacher The Guardian. 15.3.2014. Viitattu 5.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c New rivalry born as Schumacher brushes off Hill's challenge ESPN. Arkistoitu 13.12.2018. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Allsop, Derick: Motor racing: Hill unhappy with Jordan's parity policy Independent. 20.1.1998. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hill emulates late father to lift drivers' title ESPN. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 5.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Damon Hill fired by Williams Independent. 1.9.1996. Viitattu 9.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Hill refuses to reveal why he was sacked by Williams The Herald Scotland. 6.9.1996. Viitattu 9.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Tremayne, David: Hill snubs Jordan and joins Arrows Independent. 27.9.1996. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Walker, Murray: Hungarian Grand Prix: Damon Hill's Arrows agony BBC. 24.7.2013. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Williams, Richard: Motor Racing: Hill's isolation far from splendid Independent. 9.7.1999. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Hill comes up agonisingly short for Arrows ESPN. Viitattu 5.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Alsop, Derick: Motor Racing: Hill reveals rejection of $20m deal Independent. 22.8.1997. Viitattu 5.10.2017. (englanniksi)
- ↑ F1 driver rivalries ranked: Where do Hamilton and Rosberg figure in the most intense battles in history? Michael Schumacher vs Damon Hill Telegraph. 23.11.2016. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Spurgeon, Brad: The Great Pileup of 1998 The New York Times. 21.8.2015. Viitattu 5.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Tulokset - Kausi 1999 formula1.com. Viitattu 28.9.2012.
- ↑ a b Williams, Richard: Damon Hill explores his depression amid reflection on family tragedy The Guardian. 2.9.2016. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Damon Hill: Formula for success Independent. 21.11.2005. Viitattu 8.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Damon Hill joins Sky team SkySports. 18.1.2011. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 8.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Hall, Sam: Hill departs Sky F1 punditry role after 13 years F1 News. 15.11.2024. Autosport.com. Viitattu 23.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Calkin, Jessamy: Formula One champion Damon Hill: 'Racing made me want another identity' Telegraph. 5.9.2016. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Damon Hill - Profile ESPN. Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
- ↑ STATS F1: Damon HILL • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 19.8.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Damon Hill Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
