24. luukku

Ja näin on saatu tämän vuoden joulukalenteri päätökseen. 

Keskeneräisiä jäi vielä varastoon ja kaikkia en ehtinyt esitellä enkä edes löytänyt tähän hätään. Lupaan kuitenkin, että ensi vuonna palaan asiaan uudella teemalla. 

Ja yritän myös saada muutaman keskeneräisen valmistettua loppuun.

Voi sitten hyvillä mielin aloitella uusia...

Himmeli valmistui just!

Parempi nyt kun ei sit.

23. luukku

Ja niin joulu joutui.

Varsinainen momentum on huomenna, mutta otimme varaslähdön ja nautimme kinkut ja muut jo tänään. Huomenna jatketaan samalla kaavalla.

Pikkuisen on kesken tämä himmeli. Paperipillit on pyöritelty ja enää kasaamista vaille. Saapas nähdä ehtiikö tähän sesonkiin. Suklaan voimalla on ennekin tehty taikoja.

Rauhaisaa sunnuntaita ja aattoa odotellessa.

Joulu tuo tullessaan ison ilon,

ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.

Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,

vaan nautitaan elämästä!

22. luukku

Tässäpä tämä. Kirjoneulesukat TT:n Pallas-langasta. Ensimmäistä vartta tein innokkaasti ilman mitään apuvälineitä. Toista sukkaa varten hankin langanohjaimen. Työ alkoi kulkea ihan jouhevasti, kunnes vertasin sukanvarsia. Kyllä sillä vaan oli aikamoinen ero, käyttikö apuvälinettä tai ei. Seurasi romahdus: kannattaako jatkaa, kun sukkaparista näytti tulevan niin epätasainen?

Ratkaisin asian niin, kuin olen tässä jo melkein kuukauden päivät teille esitellyt eli: jätin homman sikseen! Ja olihan siitä se ilo, että näin loppumetreillä on mitä esitellä oikein malliesimerkkinä lyhytjänteisyydestäni. Ehkä jatkan sukat joskus loppuun. Julkista esiintymistä ei kuitenkaan tapahdu.

Sanotaan, että pieni höyrytys auttaa. Leipomuksissa usein auttaa uuni. 

Taidan laittaa sukkaraakileet uuniin. Nyt siellä kypsyy lohi sitruunakastikkeessa. 

Huomiset jouluvieraat saavat jouluruokaa. Keskeneräiset käsityöt piilotan pusseihin ja kasseihin ja laitan komeroon. Siellä ne viihtyvät hyvin vanhojen tuttujen keskeneräisten kanssa. 

Komeroita ei ole siivottu, koska aion syödä laatikot, rosollin ja kalat kettiön pöydän ääressä 

- niin kuin meillä on ollut tapana. 

Jouluna ja muulloinkin.

21. luukku

Eipä ole paljosta vaille, että tämäkin tumppu olisi jo valmis. Peukku puuttuu ja päättely. Sitten ei tarvitsekaan muuta kuin etsiä oikean käden tumppu. Muistelisin, että sekin olisi tässä samassa vaiheessa, jossain siellä korissa. Toivottavasti siis samassa korissa kuin tämä vasen.

Tänä jouluna olisi tämän kokoiselle tumpulle käyttäjä. Ensi vuonna "puimurimies" voi tarvita jo isompaa. Tämäkin projekti on ihan mahdollista päättää kunniallisesti vielä täksi jouluksi. Olispa mukava, kun voisi kääräistä tumput samaan pakettiin puimurin kanssa.

Paketointi on vasta suunnitelmissa. Mutta aikaa on vielä. Ja teippiä.

Taatelikakku on uunissa ja tiskikone käy. Joulu tuoksuu jo...

Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa?

ps. rinnan jäitä???

20. luukku

No nyt meni myöhäiseksi!

Eilisen kortin sain valmiiksi, joten se kai paikkaa vähän tätä päivää. 

Meni vähän pitkään juhlissa ja sitten ruokakaupan kautta kotiin. 

Karjalanpaisti uuniin ja hups, kello lähentelee jo kymmentä.

Siispä tänään keskeneräisyyksien joukkoon ilmestyy hyvin tavallinen, miltei jokapäiväinen projekti - astianpesukoneen tyhjennys/täyttö.

Aloitan tyhjennyksellä ja ennen puoltayötä jatkan täytöllä. Pesu jäänee huomiseen.

Kysymys ei ole siitä, etteikö nurkista löytyisi niitä vaiheessa olevia käsitöitä. Valinta vaan on liian vaikeaa tällä kertaa. Varsinkin kun kalenterin päivät/luukut hupenee kovaa vauhtia.

Ainakin yksi kirjontatyö ja kirjoneulesukat täytyy vielä jakaa kanssanne. 

Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain keskeneräinen.

Elon hetki myös helkkyvin riemuineen, Se on vain väliaikainen. 

Tämä elomme loisto ja rikkaus, Sekä rinnassa riehuva rakkaus, 

Ja pettymys tuo - totta tosiaan - Väliaikaista kaikki on vaan!

19. luukku

Vähän vielä on kesken kortin tekeminen. Huomenna vasta pitää olla valmis.

Valmistunee tänään. Liima ehtii kuivua vasta huomiseksi.

Kuljetus aamulla osoitteeseen Turuntie.

Juhlimme vasta iltapäivällä.

Korttien aihe ja materiaalit vaativat aina kypsyttelyn. Turha niitä on liian aikaisin tehdä. 

Se parempi idea tulee kuitenkin vasta viimeisellä hetkellä.

Tällä kertaa tarvittiin porakonetta, erikeepperiä, kirjankansia ja akuankkoja.

Täydellisessä symbioosissa pitsin ja kultatussin kanssa.

Eiköhän näillä saada eläköitymisjuhlat hoidettua?

Ei  hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi.

liiman kuivumista odotellessa...

18. luukku

Tämän teoksen piti valmistua hetkessä.

Paksu lanka ja paksut puikot.

Ja vain muutama metri lankaa.

Tuli taas jotain, mikä katkaisi tuotannon.

Seisakki on kestänyt kohta kuukauden.

Mittavia vahinkoja ei kuitenkaan ole näkyvissä.

Prosessit etenevät sykäyksittäin.

Neuvottelut tilanteen ratkaisemiseksi on jo aloitettu.

Palkkaerimielisyydet on nostettu pöydälle.

Henkilöstövähennyksiltä kuitenkin vältyttäneen.

Seuramme tilannetta päivittäin jouluun saakka.....

Kell´ työtä on, se työn tehköön.

17. luukku

Kun ongelman tunnistaa ja tunnustaa, ollaan matkalla ratkaisuun.

Näin ylevän lauseen takana on suuri totuus. Huomasin nimittäin, että kun näin julkisesti näitä keskeneräisyykisään esittelee täytyy tehdä jotain  valmiiksi saakka.

Tänään olen oikein ajan kanssa virkannut sinistä palapeittoa (ks. 6. luukku) ja päättänyt saada sen valmiiksi joulupukin pakettiin. 

Onneksi neiti Marple tuli apuun ja puolentoista tunnin virkkausistunnon aikana viimeinenkin pala kasvoi reilusti. Sunnuntai-illan ilona on vielä Jäljet päättyvät Berliiniin. 

Kuvassa on kahden kesän takainen yritys. Kesäpaidan etukappale on ollut valmiina jo pari vuotta. Takakappale saattaa jäädä puuttumaan ikuisiksi ajoiksi. 

Mutta kannustukseksi laitoin kuvaan mukaan ensi vuoden kalenterista kulman. 

Olisiko vuosi 2018 keskeneräisten valmistukseen keskittyvä vuosi?

Paistaa se päivä lumikasaankin

16. luukku

Kaupalle asennettiin valoja. Piti olla sanomassa mihin kohtaan. 

Ja välillä odottelin ja keitin kahvia. 

Tuli siinä aloitettua taas pieni uusi projekti. Lumitähti syntyi viidellä kerroksella.

 Langaksi otin AirAlpacan, pikkuisen pörheän ja ihanan kevyen.

Tuli melkein valmiiksi odotellessa. Päättelemättä ja tärkkäämättä vielä.

Suuremmin tästä saisi keskeneräisen, jos tavoittelisi Otavaa.

Jouluaattoon mennessä ehtisi sopivasti, jos yhden virkkaisi päivässä.

Virkkaus onnistuu myös sormituppojen kanssa. Mukavat ja leppoisat ohjeet löydät:

http://omakoppa.blogspot.fi/2011/11/virkattu-lumihiutale-ohje.html

15. luukku

Herkkua on siinä monenlaista...

Keltainen ei ole ihan blondin väri. Ei ainakaan tämmöisen jo puoliharmaan blondin. Mutta se kyllä antaa valoa pimeimpään aikaan mukavasti. Tässä keskeneräisessä olen tehnyt kaksinkertaista helmineuletta (=venytettyä). Muistan kuvitelleeni, että parista kapeasta suorasta kappaleesta ja yhdestä leveämmästä taikoisin pitkän liivin. Sen voisi pukea mekon päälle kun viluttaa ja farkkujen kanssakin se sopisi. 

Toinen kapea kappale on melkein valmis.

Kuvasin teoksen yhdessä sitruunakakun reseptin kanssa, koska leipominen viehättäisi nyt enemmän. Ja leipominen sen vuoksi, ettei tarvitsisi ryhtyä siivoamaan.

Nyt on kyllä jo aikas myöhä. 

Ja lääkäritäti sanoi tänään, että täytyy laittaa käsiin aineet ja rasvat ja vielä suojalaastarit. 

Leivo siinä sitten tupposormin!

Kyllä elämä kantaa, ja ratkaisut antaa.

Jään odottelemaan pukkia.

14. luukku

Sanotaan, että varmin tapa saada kaksi samanlaista sukkaa aikaiseksi on tehdä niitä samanaikaisesti. Joko pyöröpuikoilla tai sitten kaksilla sukkapuikoilla.

Ei ole tullut. Ei ole saatu aikaiseksi. Kyllä on kovasti vielä kesken tämäkin pari. Löytyivät sentään samasta korista. Nämä varren alut.

Kohta lauletaan:

 Hiljaa hiipii joukko varpahillaan...

Niin totta. Paljain varpain on hiivittävä joulun tienoo, kun sukat on näin kesken.

13. luukku

Lunta tulvillaan on raikas talvi sää.

Lankoja tulvillaan on jouluisen kodin joka nurkka. On tuiskannut ja pyryttänyt, on nietostanut ja kinostanut. Viime päivinä on riittänyt puhetta veden eri olomuodoista ja talvitulvista. 

Eilen satoi lunta. Huomenna ehkä jo vettä.

Mitä jos kaikki langat muuttaisivat olomuotoaan, vaikkapa vaan sukkapariksi, patalapuksi tai kauluriksi? Olikos se  fysiikan lakien mukaan niin, että materia ei häviä - se vain muuttaa olomuotoaan?

Siis fysiikan mukaan on ihan se sama, ovatko langat lankoja, keskeneräisiä teelmyksiä tai valmiita villasukkia jalkoja lämmittämässä...

Lohduttavaa tietoa. On vain hyväksyttävä tieto, että nurkissani lojuu kasapäin ja kinoksissa potentiaalisia neuleasusteita, 

jotka mahdollisesti  eivät koskaan valmistu (katso kuva).

Nautitaan runsaasta lumesta ja lankakinoksista nurkissamme.

12. luukku

Puolivälissä ollaan.

Joulukalenterissa.

Ei sukanvarressa.

Kantapäähän on vielä matkaa.

Toisaalta.

Voi jättää kantapään tekemättäkin.

Päätyä säärystimiin.

Tai yhteen.

Siitä voisi saada muhvin.

Semmoisen, jolla mummona voisi muistella neulomuksia.

Tunnustella ihanaa lankaa.

Tässä tapauksessa merinoa ja kashmiria.

Tänään loppui puhti tähän.

Huomenna uusi aamu ja uudet keskeneräiset.

11. luukku

Nyt on pakko tunnustaa.

Aloitin uuden käsityön, vaikkei pitänyt.

Mut ku, mut ku, mut ku.....

Mutta kun  kauppaan tuli niin kiva lanka ja pakkohan sitä oli kokeilla---

Nyt ku, nyt ku, nyt ku....

Kaikista langoista kuuluu tehdä pieni mallitilkku ainakin---

Sit ku, sit ku, sit ku....

Sitten kun kaikki keskeneräiset on tehty, maailma olisi ihan tylsää---

Aina ku, aina ku, aina ku....

Aina kun uutta työtä aloittaa tulee mahtava ja kaikkivoipainen olo! 

Paitsi nyt, kun pitsineule ei meinaa onnistua.

Sitku-elämä on mutku-elämää. 

10. luukku

Tänään on se päivä kun joulukortit laitetaan valmiiksi. Kuten kuvasta näkyy, olen ottanut avuksi oikein koneen. Paperileikkuri on ollut hyvä sijoitus. Tilaa se vie työpöydällä ihan liikaa, mutta onneksi lattialta löytyi vielä vapaata. Aloittelin jo aamulla ja valmiiksi toivon saavani vielä tämän vuorokauden aikana.

Idea joulukortteihin syntyy usein kovin myöhään, mutta aina jotain on syntynyt. Tänä vuonna korteissa on sinistä, valkoista ja hyvin taiteellinen tonttu.

Korttien tekeminen on mukavaa puuhaa ja taitaa olla ainoa homma, 

mikä ei joulun alla jää kesken.

Joka toiselle kortin kirjoittaa, se joka toiselta kortin saa.

9. luukku

Sumuista ja sateista

Vierailu isoon kaupunkiin oli päivän ohjelmassa. Turku on niin turku. Onni on lähellä kun jää kotiin, polttoainetta ja hermoja säästyy. Mutta pitää se muutaman kerran vuodessa käydä kokemassa, jotta tietää minne kuuluu. Riittää tältä vuodelta. 

Sitäpaitsi puimuriakaan ei löytynyt. Se pitäisi vielä löytää pakettiin. Löydän Loimaalta.

Lost in time- huivi on aloitettu syksyllä. Ihanasti vaihtuva väri ja mielenkiintoinen virkkaus jaksoi koukuttaa melkein kerällisen verran. Sitten tuli taas jotain muuta..

Katsokaapas näitä ihania ja valmiita osoitteessa:

.https://www.ravelry.com/patterns/library/lost-in-time

Aikaan hukkuu paljon muutakin ja Turkuunkin voi eksyä. 

Onni oli löytää Salosen leipomo ja hyvät voisilmäpullakahvit.

http://www.leipomosalonen.fi/kahvio/

Huomiselle voisi laittaa joulukorttipajan alkuun. Tänä vuonna minulla oli tonttuapulainen ja valmista tulee varmasti. Ja postiin ehtii vielä tiistainakin.

8. luukku

No onkos tullut kesä?

Ei ihan vielä, vaikka mittari näyttää lämpöä yhtä paljon kuin juhannuksena ja vesimittari täyttyy kivaaseen tahtiin. Mutta kannattaako noita nyt surra? Muistellaan talvea, joka täällä Loimaan seudulla viipyi pari vuorokautta -juuri 100-vuotisjuhlan aikoihin.

Nyt on synkkää, mutta ei synkistellä.

Esittelenkin tänään yhden mukavimmasta kesäkäsitöistäni. Pellalangasta neulottu huivi on vielä kesken ja sopii ollakin. Olen nähnyt tämmöisen huivin valmiina ja hyvältä näytti. Toimikoon se motivaattorina ja valmistukoon tämä oma huivi vapuksi - tai juhannukseksi...

Harvoin meillä hättäillään, suotta silloinkin. (Juva)

7. luukku

Voi, voi! Väsynyttä nallea.

Juhlan jälkeen tulee arki. Toisille helpompana kuin toisille. 

Tämä rakas nallerukka joutui kerran elinluovutukseen. Siis tarvittiin äänilaite johonkin toiseen nalleen ja sitten vain selkäpuolen sauma auki ja laite toiselle. Tästä "leikkauksesta" on aika paljon aikaa. Luulin silloin, että korjaan vahingon heti kun saan uuden äänen, mutta hups! Vieläkään ei ole tehtävää saatettu loppuun.

 Olisiko uusi ääni nallelle sopiva joululahja? Kuunnelkaa Kipparikvartetin monipuolista äänenkäyttöä. Kyllä kalpenee tsiikit, kisut ja jiiveekeet.

6. luukku

Juhlapäivä. 

Tilaisuus vaatii sinistä ja kimallusta. Kohta alkaa vastaanotto Linnassa. 

Toivottavasti näemme luovia ratkaisuja pukeutumiseen. 

Ruutuvirkkaus ei ole kovin luovaa, mutta mukavaa tekemistä kun telkkarista täytyy katsoa jotain kiinnostavaa. Yksinkertainen tekeminen käsillä auttaa keskittymään ja mieleenpainaminenkin kuulemma helpottuu. Vähitellen valmistuu tämä sinikimaltava torkkupeitto. Paloja tarvitaan vain 6 kappaletta. Ja sitten vielä reunoille jotain kiemuraa, ehkä tupsut kulmiin.

Siispä virkkuut esille, glögilasi lähelle ja suklaata riittävä määrä 

= onnistunut itsenäisyyspäivä.

5. luukku

On sitä muutakin kesken kuin joulusiivous ja sukanvarret. Tämä on yksi nätimmistä ja on ajankohtainen väreiltään. Toki tämä sukka aloitettiin jo keväällä, silloin kun sinivalkoisten vauvasukkien buumi oli kuumimmillaan.

Tuo kierretty kuvio sukansuussa lähti Strömsön tuubihuivista. Tässä linkki ohjeeseen. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/05/neulo-suomi-100-tuubihuivi

Nyt kun ei ole vauvoja näköpiirissä, jää tämäkin teos valmistumatta Suomi100- vuotena.

Mahdollisesti myöhemmin, jos ollenkaan.

Eilen vierailin Orippään varhaiskasvatuksen itsenäisyyspäiväjuhlassa ja totesin, että vanhassa kotikunnassani ainakin on pieniä sukankuluttajia tulossa ja kasvamassa. 

Hieno juhla- kiitos siitä.

Uskoisko kukkaan,

etten päässy mukkaan

kun se toinen sukka meni hukkaan.

4. luukku

Tässä on se yhteisvirkkuupeitto Hurrikaaneille. Ompelin palat yhteen ja virkkasin piparkakkureunaa. Ja siihen tyssäsi taas. Enää on pientä höyrytystä vaille ja voi antaa eteenpäin. Miten kummassa sitä aina hyytyy kalkkiviivoille?

Laitan kuntoon huomiseksi- ihan varmasti.

Hurrikaanit pelaa lentopalloa, mutteivät ole kummoisiakaan virkkaajia. Eli

Min en virka mittää, sano pallomies ja heitti koukun mäjelle.

3. luukku

Keskeneräisten töiden erään osa-alueen muodostavat ne työt, joista ei vielä osaa/pysty sanomaan lopputulosta. Yhtä hyvin tuotos voi olla takki, liivi, tasku tai tuluskukkaro. Mallitilkkujen ja koevedosten tekeminen ei aina miellytä, ja sitten vaan jostain tulee jotain -tai siis ei mitään. 

Tämä kuvassa oleva tuotos voi päätyä olemaan neulepusero, huivi, nukenpeitto, laukku tai istuinalusta. Lähtökohtana oli vaihtuvavärinen lanka ja mielenkiintoinen neulepinta. Tätä neuletta on Vanhassa Elmiirassa sovellettu säärystimiin ja sukanvarteen. Mukavan kolmiulotteinen pinta tehdään oikeilla ja nurjilla silmukoilla, langankierrolla ja kavennuksilla.

Pahasti on kesken tämäkin eli:

Hyvin suunniteltu olisi jo tehty.

2. luukku

Mitä naisihminen olisikaan ilman huiveja? Aina tarvitaan uusi kaulakoristus eri tilanteisiin, vuodenaikaan, asuun tai mielentilaan. Lankahullu helpottaa oloaan tarttumalla uuteen lankakerään ja ryhtyy silmukka kerrallaan rakentamaan uutta.

Tällä kertaa merinovillaisen langan rinnalle otin heijastinlankaa ja kas! 

Taas uusi merkityksellinen huivi alkaa valmistua.

Mutta kuten Mamba lauloi:

Vielä on kerää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, 

vielä voit löytää ystävän, vielä tilaisuuden saat!

Lumisen valoisaa lauantaita!

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, vielä voit löytää ystävän, vielä tilaisuuden saat.

https://www.letssingit.com/mamba-lyrics-viel%C3%A4-on-kes%C3%A4%C3%A4-j%C3%A4ljell%C3%A4-lpv1d4r
LetsSingIt - The Internet Lyrics Database

1. luukku

Kesken on tämäkin

Näiden palojen virkkaaminen lähti tutkaimista. Kudoin viime vuonna pari sini-harmaa-valkoista matkahuopaa ja tutkaimet otin talteen. Niin meille opetettiin kotiteollisuuskoulussa 80-luvun alkumetreillä. Silloin ei puhuttu kierrätyksestä, oltiin vaan nuukia ja tarkkoja.

Tutkaimista virkkasin neliöiden "sydämet" ja loppukerrokset muilla jämälangoilla. 
Mutta kuten vanha kansa sanoo:

Ei yksi pala peittoa tee...


Mukavaa Oskarin-päivää

Nyt on se aika

Marraskuun viimeiset hetket käsillä.

Pientä valoa kuitenkin näkyvissä, sillä kohta alkaa

vuoden 2017

JOULUKALENTERI

Pysykää kanavalla ja tervetuloa nauttimaan keskeneräisyyksistä!

Onks nyt kesä vai mitä?

Kauppojen yössä lankakauppaan ilmestyivät Hurrikaanit Dmitri ja Tapio. Vaikka pojat olivatkin melkoisia "pylväitä", oli virkkauksen aloittaminen vaikeaa... Tapio kyllä oli sitä mieltä, että kyllä kymmenen vuoden välein voisi muistiaan virkistää.

Perjantaina oli mukava syksyinen ilta lankakaupassa ja muutama lappunen Hurrikaanipeittoonkin valmistui. Lisää tulossa pitkin syksyä, tervetuloa virkkaamaan. Langat löytyy korista, ei siis tarvitse muuta kuin istua ja virkata - vaikka vain yksi kerros.

Tänään kun aurinko paistaa paremmin kuin koko kesänä, lankakauppaan voi poiketa kurkistelemaan syksyn uutuuslankoja. Katian lankoja on tulossa lisää vielä alkavalla viikolla. 

Kauppa auki tänään klo 13-17

Aurinkoista syyspäivää

Syksyinen kuu

Bloggaaja oli tänä viikonloppuna kokkaaja. Vähän omenaa, paljon pihlajanmarjoja ja kilon verran hillosokeria. Siitäpä maukasta paahtoleivälle ja vehnäkorpulle. Toimii.

Opettelen taas kirjoittelemaan. Olivat salasanat pikkuisen kadoksissa, taisi päässä pyöriä vaan lankakerät ja volvonpyörät. Noh. Nyt on uudet kesärenkaat alla ja ajo tuntuu taas huikean hienolta. kiitos naapurin autohuolto Maunun! www.autohuoltomaunu.fi