22. helmikuuta 2015

Uusi kone!


Käsityöläiselle on erittäin tärkeää, että pysyy ajan hermolla. Ja joskus ihan hermona. Lauantaina saimme taas tietää uudesta koneesta, joka helpottaa suunnattomasti kalligrafin elämää! Vanhat valopöydät joutavat kaatopaikalle, (no ei tietenkään!!) kun nyt on mahdollista tämmöinen "kannettava" valopöytä, lightbox! Laitteen vahvuus/paksuus on muutaman millin, valon kirkkautta voi säätää ja sivulla on helpottavat mitat, sen voi kytkeä USB johdon kanssa vaikkas mihin... tai siis kaiken kaikkiaan tämä on saatava!

Muuten teimme kirjakääröjä, joiden nauhat menivät meiltä kaikilta ihan sekaisin... Luulin ymmärtäväni jotain nauhojen pujottelusta, mutta pah! Tänään tein koko päivän koulutehtäviä kotona ja Goethen runo tuli melkein jo tutuksi. Ulkoilmasta en tiedä mitään, vaikka ulkoilu taitaisi olla se paras hoito kaikkeen kutinaan ja kiukkuun.

Onneksi päästiin tästäkin talvilomasta ja arki alkaa huomenna. En ole oikein loma-ihminen, vapaat ehtoot sopii paremmin. Mutta nyt Muskettisotureita katsomaan, sitten on pyhä pulkassa. Hyvää viikon alkua.

11. helmikuuta 2015

Vanhana syntynyt


Jos taidenäyttelyssä tunnistaa oman kotikylänsä maisemia vuodelta 1948 ja on syntynyt vasta 1959, voidaan todistetusti sanoa, että on vanhana syntynyt...
Jos on aidosti kiinnostunut vanhojen Kotiliesien alusvaatemainoksista ja Suomen Trikoon Atlas-silkkikerrastoista, voidaan todeta, että vuosi 2015 voi joskus ahdistaa...
Mutta jos haluaa vaihtelua koti-iltoihin ja pystyy edes jollain tasolla kirjoittelemaan juttuja blogimaailmassa, voidaan todistetusti sanoa, että --- antaa mennä!
Ja sitä paitsi Aistikkuus alkaa altapäin.
Hyvää Ystävänpäivän viikkoa.

8. helmikuuta 2015

Lainaa vaan...


Eipä järisyttänyt Laina näillä leveysasteilla. Tuiskua ja tuulta piisasi, mutta puita ja muita ei kaatunut ja sähköt pelasi tavalliseen tapaan. Pientä kinostusta on tuossa kuvassa, jossa aaltotoimikkaalla olen leikkinyt ja juoninut kankaan pintaa. Taitaa olla Turun AMKin aikaisia tilkkuja... Silloin opinnäytetyössäni kudoin villatuotteita ja nyt kymmenen vuoden jälkeen tulisi miettiä opinnäytettä SAMKiin. Jospa tämä olisi se viimeinen tutkinto!
Helmikuu on alkanut mukavasti ja touhua riittää niin kaupassa (Vanha Elmiira) kuin koulussakin. Elmiiran Lanka-aamu ja Tilkkutiistai saivat  hieman vahvistusta, kun perjantaina aloitin Lankapysäkin. Se on iltapäivän (klo 13-15.30) neulekahvila, koukkukokoontuminen tai mitä vaan. Käsityön ystäviä koolle kutsuen joko oman projektinsa kanssa tai sitten vaan selailemaan kirjoja ja lehtiä, jotta voisi taas aloittaa jotain uutta ja mukavaa! Mukaan voi tulla silloin kun sopii, eikä ilmoittautumisia tarvita etukäteen. Viime viikolla ommeltiin kokoon kukkalankaista kesävillatakkia ja luotiin silmukat pipoon. Ideoitiin, mitä voisi tehdä onteloneuleesta ja mitä hyötyä kaksinkertaisen neuleen tekemisestä voisi olla.
Keskitalven merkit on näkyvillä; tuiskua, aurinkoa ja pakkasta. Valoa tulvii koko ajan lisää
- ja ikkunat näytää kauhian likasilta.
Huomenna piristän itseäni taidenäyttelyllä. Jännittää jo nyt.