Suoria saumoja

Tuntuu, että tälle tädille on viime aikoina annettu laiskanläksyjä keskeneräisen sietämisen, hetkessä elämisen ja kärsivällisyyden harjoittelemiseen. Elämä tai mikä lie haistatti pitkät meikäläisen suurille suunnitelmille ja tiukoille aikatauluille ja laittoi ihan korkean paikan leirille aiheuttamalla kroppaan pikku vian ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, sinällään vaarattoman ilmarinnan, mutta jonka hoitaminen vaati viikon makoilun sairaalassa.

Toinen kasvattajani näyttää olevan tämä vanha talo. Se ei selvästikään tykkää hoppuilusta. Esimerkiksi sisustuksen kiirehtimisestä ja pakottamisesta se menee aivan mykäksi, mutta jos yhden kohdan laitettuaan malttaa hetken odottaa – muutaman päivän tai viikon – se kyllä kertoo seuraavan siirron. Kuulostaa ihan foliohattuosastolta, mutta tietyllä tapaa asiaintilan hyväksyminen helpottaa kestämään keskeneräisen. Verhottomat ikkunat. Ripustamista odottavat taulut. Sillä jonain päivänä talo kyllä kertoo, mikä taulu millekin seinälle kuuluu. Ja kun se sen tekee, se tekee sen niin äänekkäästi ja vaativasti, että työhön on tartuttava siltä istumalta. Työn tehtyä sitten ihmetellään, miksi ei laitettu hyllyä, taulua tai verhoa tuohon heti, kun siinä selvästi oli sille täydellinen paikka.

Niin kävi myös olo- ja ruokailuhuoneen verhoille. Vanhan kodin olohuoneessa oli verhot Marimekon mustavalkoisesta Kaivo-kankaasta, mutta kaksi sivuverhoa ei kolmelle ikkunaparille riittänyt mitenkään, ja toisaalta en halunnut samaa kuosia enää lisääkään. Kolme kuukautta antoi idea odottaa itseään, mutta kun se lopulta tuli, oli visio kirkas.

Verhot.

Kankaat Marimekon mallistosta. 

Kuosit vasemmalta oikealle 

Kaivo, Vatruska, Räsymatto, 

Korsi, Maalaisruusu ja Kaivo.

Hyödynsin vanhat verhot ja valitsin niille seuraksi muita mustavalkoisia sekä hieman harmaata ja keltaista. Kuoseja, jotka miellyttävät silmää, mutta joita en yksistään jaksaisi koko seinän leveydeltä katsella. Yksittäisen verhon verran ostaessani vältyin raportin kohdistamisilta ja siten ostamasta kohtalaisen hintavia ylimääräisiä senttejä. Idea tuntuu ja näyttää omaan silmään niin toimivalta, että suunnittelen jo joulun tullen laittavani yhden verhon tilalle jotain punaista tai vihreää. Ja pääsiäisenä jonkun sesonkiin sopivan. Minä, joka olen aina ihmetellyt joulu- ja kesäverhojen tarpeellisuutta.