Kiintiö täysi

Ei enää yhtään sukkaa. Hetkeen. Lyhyt dokumentointi kuitenkin näistä viimeisistäkin.

Tuntemattoman sotilaan sukat, koko n. 47

malli: Suurperheen sukat (Ullassa)
lanka: kaapinkätkojen jämälankajemmat Novitan Nallea

(75 % villaa, 25 % polyamidia)

kulutus ja väri: 56 g harmaata, 53 g vihreää
ja 12 g luonnonvalkoista

3 mm sukkapuikot

(Ravelryssä lisää kuvia)

Inspiraatio ei koskaan varsinaisesti tullut. Siitä huolimatta Tuntemattoman sotilaan sukkien sivusaumat on viimeinkin ommeltu. Lopun taisteluväsymyksestä huolimatta edelleen tykkään tästä mallista kovasti.

Sydänkäpysen susirumat* saapassukat, koko 46

malli: perussukka,
varren joustinneuleessa kaventelukokeiluja

lanka: Novitan 7 veljestä

(75 % villaa, 25 % polyamidia)

kulutus ja väri: 105 g punaista (549), 60 g oranssia (264)
ja 20 g mustaa

4 mm sukkapuikot

(Ravelry)

* Sukka on hyvä, mutta väri aivan kamala. Kaikki värit näyttivät kerällä ihan kivoilta, mutta jotenkin ne eivät yhdessä toimi mitenkään. Yritin raidoittaa parillakin eri tavalla, mutta ei. Ja varastossa ei valitettavasti muita ollut, näillä oli nyt selvittävä. Ravelryssä on värikuvia, blogiin en niitä lataa.

Vaan eivätköhän nämä lämmittiminä toimi toivottuun tapaan. Eiväthän ne jatsarin varren alta minnekään näy. Mutta kotikäyttöön vain, ei ihmisten ilmoille!

Veska

Isoäidinneliöt ovat täällä taas? Vai mahtoivatko koskaan edes olla pois? Nyt kuitenkin Novita mainostaa uutta lehteään "Opi uutta! Isoäidinneliö", ja Suuri Käsityölehti vuoden ensimmäisen numeronsa kannessa lupaa, että "Tumpelokin osaa! Näin virkkaat isöäidinneliön".

Täytyy myöntää, vielä muutama kuukausi sitten en edes tiennyt, että näitä virkattuja ruutuja kutsutaan isoäidinneliöiksi. Ravelryssä sivistyin tässäkin asiassa. Jämälankaneliöiden uuden tulemisen (?) innoittamana kaivoin varastosta esiin Veskan.

Veska valmistui jo monta vuotta sitten. Kesälaukuksi. Festarikassiksi. Sain äidiltäni puuvillalankakerien loppuja (enimmäkseen Novitan Tennesseetä) ja virkkasin niistä kolme laukkua. Veskan kaksi sisarusta päätyivät joululahjoina omille siskoilleni.

Olkahihnan tein samaan tapaan kuin Korsnäsin paidan virkatut osiot. Silmukoiden sisällä kulkevat langat tekevät hihnasta tukevan ja estävät venymisen.

Laukun sisään ompelin paksusta puuvillakankaasta vuorin, etteivät pikkutavarat putoile vauhdissa matkalle.

Veskaa tehdessäni laitoin huvikseni tunteja ylös. Kahdeksantoista neliön ja olkahihnan virkkaaminen, palojen yhdistely, vuorin ompelu ja viimeistely vei aikaa lähes neljäkymmentä tuntia. Kokonainen työviikko. Ja ikuisen ihmettelyn aihe: miten tässä maa(ilma)ssa voi käsityöläinen elää? Kuka olisi valmis maksamaan huolella ja hellyydellä käsintehdystä vaatteesta ja tavarasta niin paljon, että tekijä saisi työtunnistaan säällisen korvauksen? Ei kai kukaan. Edes niille kiinalaisille, jotka nykyään tekevät kaiken halpakamoista kohtuuttoman kalliisiin brändituotteisiin.

Isoäidinneliöitä on työn alla nytkin: ikuisuusprojektin nimellä kulkeva idea torkkupeitosta. Se on edennyt hyvin verkalleen, mutta Ravelryn peitto-KALin kannustamana olen saanut taas virkattua muutaman lisäruudun. En tosin ole uskaltanut laskea, montako ruutua valmiiseen peittoon tarvitsen. Veikkaan, että aika monta vielä.

Silmukoiden poimiminen kantalapun reunasta

Sivarisukan yhteydessä kirjoitin, miten tuskailin kantapäätä monen sukkaparin verran. Sitten viimein keksin, kuinka saan poimittua silmukat kantalapun reunasta ilman, että tulen samalla luoneeksi löysiä silmukoita eli ruman rivistön ilmastointiaukkoja.

Olen etsinyt vinkkejä (kirjoistakin, mutta viime aikoina enimmäkseen netistä, esim. Ullasta ja Käspaikasta) ja kokeillut monenlaista – silmukoiden neulomista kiertäen, silmukoiden nostamista eri paikoista, jne. – mutta tätä tapaa en ole vielä missään nähnyt. Sukkahaaste-postauksen kommenteissa mietin, että miten harhaoppinen tuo tapa mahtaa olla, mutta Heidi onneksi muistutti, ettei tapa ole väärä, jos se toimii.
Ja hei! Luultavasti tämä "minun tapani" ei ole mikään uusi ja ihmeellinen, vaan Todellisille Sukantekijöille ihan peruskauraa. Yritän silti kuvailla sen tässä.

Neulon kantalapun edestakaisin niin, että reunasilmukoihin ei tule solmuja vaan ne muistuttavat ketjusilmukoita. Vaikka aina yritän kiristellä nämä silmukat, jäävät ne silti niin löysiksi, että jos poimisin uudet silmukat niistä, kuten noissa Ullaan ja Käspaikkaan linkkaamissani ohjeissa neuvotaan, saisin aikaiseksi reikäisen reunan. Siksi teenkin seuraavasti:

Nostan reunasilmukan molemmat lenkit puikolle (teen sen nurjalta puolelta, koska olen niin surullisen oikeakätinen),

sitten koukkaan puikon myös viereisen reunasilmukan molempien lenkkien alta (operoin edelleen nurjalla puolella),

jolloin saan puikolle reunasilmukoiden väliset langat.

Sitten käännän työn oikein päin, eli nyt oikealla puikolla ovat kantalapun neulomisesta jääneet silmukat (ja jo nostetut reunasilmukat), vasemmalla puikolla on se reunasilmukoiden välistä nostettu lanka ja vasemmalla etusormella lanka, jolla jatkan neulomista (kuvassa ruskea),...

ja vedän (ruskean) langan silmukaksi tämän reunasilmukoiden välisen langan alta.

Tähän tapaan kun nostelen kaikki reunasilmukat, saan kantalapun ja jalkateräosan liitoskohdan tiiviiksi ja sauman siistiksi. Kas näin!

Mitä sanot? Miltä kuulostaa?

Armaille alpakkaiset

malli: perussukka,

joustinneuleen oikeat silmukat neulottu kiertäen

lanka: Hjertegarn Alpaca Silk

(60 % alpakan villaa, 30 % merinovillaa, 10 % silkkiä)

kulutus ja väri: kuopuksen sukkiin 24 g vihreää (715)

esikoisen sukkiin 28 g ruskeaa (211) ja 10 g vihreää (715)

2 mm sukkapuikot

(Ravelryssä molemmat)

Viime talvena ostin itselleni Ogelin Lankamaailma Nordiasta alpakkaiset polvisukat. Ja rakastuin. En enää mitään muita sukkia käytäkään, paitsi jos tilanne on niin paha, että kaikki ovat yhtä aikaa pesussa. Onneksi moinen tilanne on aika hypoteettinen.

Kun kävin syksyllä hankkimassa itselleni lisää alpakkasukkia talven varalle, tunsi Hyvä Äiti piston sydämessään ja heitti ostoskoriin heti pari kerää lankaa lasten sukkia varten. Joulu ruuhkautti puikot, talven ensimmäiset paukkupakkaset ehtivät jo tulla ja mennäkin, mutta nyt on viimein piltteinkin jalkoihin alpakkalämmittimet. Nämä puetaan paljaaseen jalkaan ja näiden päälle sitten tarvittavat lisäkerrokset tavallista villasukkaa (mitä-lie-nallea).

Oli suloinen lanka neuloa. Nyt himottaisi tehdä itselle neuletakki tai -pusero alpakkalangasta. Pari hyvää ehdokasta on jo mielessä malliksi... Ehkä ensi talveksi.

Ja vielä poseeraukset äidin mieliksi.

Noro-polvarit

Oli vielä yhdet joululahjasukat. Siskolle Noro-raitapolvarit. Sain ne valmiiksi vasta jouluaattona, ja kuvat piti ottaa salaa, joten mitään poseerausotoksia näistä ei ole. Kesällä valmistuneista prototyypeistä sen sijaan on:

malli: oma sovellus varpaista ylös

lanka: Noro Kureyon Sock

(70 % villaa, 30 % nylonia)

kulutus ja väri: n. 100 g/sukkapari, S92 ja S180

siskon sukkiin S182 ja S180

2,5 mm ja 2 mm sukkapuikot

(Ravelryssä molemmat)

Noro-raitasukkia olin nähnyt useissa blogeissa, ja ne ehtivät houkutella pitkään ennen kuin sain aikaiseksi tehdä itselle. En yleensä tykkää monivärisistä tai raidoittuvista langoista, mutta idea neuloa kahdesta sellaisesta raidoittaen on kyllä toimiva ja pirtsakka.

Noro oli minulle uusi tuttavuus ja aluksi olinkin innoissani, mutta nyt en ole enää täysin varma. Että tykkäänkö. Langan värit ovat kyllä kauniit. Tein tarkoituksella sukat niin, että värit eivät ole vasemman ja oikean jalan sukissa kohdakkain. Siskon sukissa tuo tavoite onnistui paremmin, kun toisen sukan neuloin kerien sisältä ja toisen päältä: väriraidat ovat molemmissa sukissa erilaiset. Toisin kuin prototyypeissä, joissa väriyhdistelmät ovat samat, vain eri kohdissa sukkaa. Vähän nyppi kyllä se, että vaikka kerät olivat keskenään hyvin erinäköiset ja olevinaan -värisetkin, niin tottahan kummastakin kerästä tuli samaan aikaan pinkkiä tai oranssia sillä seurauksella, että molemmissa sukkapareissa on kohta, jossa raitojen ääriviivat menevät muhjuksi.

Kauniit värit, kivan tuntuista neuloa, mutta, mutta... en tiedä, onko Noroille yleinen vaiva, mutta minun keräni eivät olleet kovin tasalaatuiset. Välillä lanka muuttui hiuksenohueksi säikeeksi ja seuraavassa hetkessä kerästä tuli paksua hahtuvaa. En oikein tykkää, ei ole mielestäni laatulangan ominaisuus. Ja jostain syystä tällä langalla sain aikaiseksi naimaraidat!? Viime aikoina on puikoilta valmistunut sukkapari poikineen, mutta millään muulla langalla tuo ei ole tapahtunut.

 

Sukat neuloin varpaista ylös (silmukoiden luonti Judy's Magic Cast-On). Kantapään tein lyhennetyin kerroksin (Short Row Heel) ja vieläpä vahvennettuna neuloksena, koska lanka on niin ohutta: jännitän, miten se kestää käytössä.

En ollutkaan pitkään aikaan (koskaan?) neulonut ihan näin ohuella langalla muuta kuin pitsiä, joten 2,5 mm:n puikoilla tikuttelu tuntui alkuun tosi eksoottiselta. Vaan äkkiä siihenkin turtui. Ja kun sen jälkeen otti käteen nelosen puikot ja seiskaveikkaa, tuntui taas kuin neuloisi köyttä lyijykynillä.

 

Raidalliset kerällä.

Langaton tammikuu

Ravelryn Hiekkiksellä yllytettiin Langattoman Tammikuun viettoon. Tarkoitus siis ei ole pidättäytyä lankojen käsittelystä (eli neulomisesta? huh, mikä ajatus edes!) vaan niiden ostamisesta. Vaikka oma lankavarastoni ei määrätön olekaan, pääsisin mieluusti ainakin osasta eroon ennen kuin hankin uutta. Siispä mukana ollaan.

Heti tammikuun ensimmäisen päivän kunniaksi korkkasin varastosta Hjertegarnin vihreän Alpaca Silkin. Ostin kerän vihreää ja toisen ruskeaa joskus syksyllä ja suunnittelin tekeväni niistä pojille sukat. Sellaiset napakat ja istuvat, juuri oikean kokoiset – eli ei ylettömästi kasvunvaraa! –  pidettäväksi paksumpien villasukkien alla.

Pakkasten onkin luvattu kiristyvän, joten tullevat tarpeeseen. Muutenkin on korkea aika tehdä ne sukat jos meinaa, kohtahan se on kesä jo!

Seuraava harvennuksen kohde on tämä Nalle- ja Seiskaveikka-jämälaatikko. Ajalta, jolloin kai luulin, että maailmassa ei muita lankoja olekaan...

Mies kainosti ilmoitti, että hänkin tarvisisi saapassukat. Lupasin varastolangoista tehdä, oranssi ja punainen kelpaavat. Ja se, mikä saapassukilta jää yli, päätyy varreksi ja hahtuvan kaveriksi huopatöppösiin (ohje Villavoimalassa).

Kyllä näillä tammikuu saadaan kulumaan. Lisää sukkia, huoh. Noh, onhan ne sylvinkin langat odottamassa, jos alkaa sukat liikaa tympiä. Ja tietysti Ikuisuusprojekti. Sen kanssa ilmoittauduin Kahelien 12 kk peitto KALiin... noinkohan sen saisi valmiiksi tänä vuonna?

Tuntemattoman sotilaan sukkapari on sivusaumojen ompelua ja päättelyjä vaille valmis. Odottelen inspiraatiota.