Kun Villapeikko
esitteli upean pitsihuivinsa, jäin malttamattomana odottamaan ohjetta. Suvi on taitava neulesuunnittelija, jonka malleja olen ihaillut ja monien tekemistä suunnitellut, mutta en vielä ehtinyt toteuttaa. Suvin mallit ovat tyylikkäitä – usein varsin simppeleitä, mutta niissä on aina Joku Juttu, joka nostaa ne tavallisuuden yli. Niinkuin tässäkin. Niin paljon en ehdi neulemaailman trendejä seurata, että tietäisin onko lähestymistapa kovinkin yleinen.
Dahliassa olen vastaavan nähnyt, mutta muuten ajatus oli itselleni tuore. Huivin keskiosan pitsikuvio neulotaan ensin pyörönä, sen jälkeen sivut ja reunapitsi tasona.
Manos Serena oli minulle ennestään tuntematon, mutta osoittautui niin mahtavaksi langaksi, että ehdottomasti haluan tehdä siitä joskus jotain uudelleen. Babyalpakkaa ja pimapuuvillaa, ylellisen pehmeää ja kuohkeaa. Pinta neuloutui tasaiseksi aivan itsestään, mikä ei minun kokemani mukaan ole alpakalle tai puuvillalle suoraan ominaista ollenkaan. Hakukone kertoi, että pimapuuvilla on egyptiläistä puuvillaa muistuttavaa, pitkäkuituista luksuspuuvillaa. Se on alkujaan Perusta ja saanut nimensä Pima-intiaaneilta, jotka olivat ensimmäisiä puuvillan viljejijöitä.
lanka: Manos del Uruguay Serena
(60 % babyalpakkaa, 40 % pimapuuvillaa)
kulutus ja väri: 55 g valkoista (Emperor)
ja 32 g ruskeaa (Willow)
4,0 mm puikot
lanka: Manos del Uruguay Serena
(60 % babyalpakkaa, 40 % pimapuuvillaa)
kulutus ja väri: 30 g valkoista (Emperor)
ja 4 g ruskeaa (Willow)
3,0 mm ja 3,5 mm puikot
Lankaa jäi huivista yli, ja Suvi suunnitteli sopivasti sille kaveriksi pipon. Syksyllä aion palata tulppaanikuvioon ja neuloa settiin myös
lapaset. Kyllä sitten kelpaa!
