Lopettelen siihen mistä aloitin, säiden ihmettelyllä. Kummallinen on tämä syksy ollut, mutta on niitä aikoja toki ennenkin ollut ja satoja korjattu lokakuussa. Silti hämmästyttää esimeriksi ajatus, että meidän leveysasteilla viinirypäleitä korjattiin ennen vanhaan juuri lokakuussa. Tai että meillä ylipäätään oli viinirypäleitä 1500-luvulla sen verran, että niiden korjuulle piti ihan ajankohtakin määritellä.
Mikael Agricolan "mitä tulee tehdä milloinkin" vuosikalenterissa, joka julkaistiin osana hänen rukouskirjaansa vuonna 1544, Agricola näet sanoi, että lokakuussa poimitaan viinirypäleet, puiden lehdet putoavat ja odotellaan talvea. Agricolan määrämä ruokavaliokin kuulosti kovin metkalta. Hän oli sitä mieltä, että lokakuussa tulisi syödä sianlihaa ja juoda uutta viiniä sekä pippurilla (ehkä maustepippurilla) ja neilikalla maustettua vuohen ja lampaan maitoa. Lämmintä maustemaitoa olen joskus juonutkin keskiaikaravintolassa, eikä se ollut lainkaan hassumpaa. Sitähän voisi vaikkapa jonain koleana syysiltana taas kokeilla, mutta ihan lehmänmaidosta valmistettuna.
Mitä sitten tulee niihin syyspuuhiin tuolla puutarhassa, ne ovat viedä edessä. Hyötykasvien raadot pitää kärrätä kompostikasaan kurpitsalaan ja nurmikko leikata vielä kerran. Meillä suurin osa puiden ja pensaiden lehdistä on edelleen melko vihreinä ja kiinni
puissa, esimerkiksi kirsikka- ja omenapuissa, joten odotellaan niiden varistelevan hieman enemmän lehtiään, ja sitten ajellaan nurmikko talvikuntoon. Syyskylvöille ei ole asiaa vielä toviin. Lauantainakin mittari oli jossain 16 asteen tienoilla. Yleensä nuo syyspuuhat saadaan säiden viilennyttyä tehtyä kahden viikonlopun aikana siten, ettei sentään koko päiviä puutarhassa puuhailla. Joskus osa hommista jää keväällekin, milloin mitenkin.
Syyspuuhista ja syys- sekä talvikylvöistä löytyy aiempi vinkkijulkaisu täältä.
Vaan mitä kuuluu ja millaisissa puuhissa hääräilevät muut mainiot omavaraistelijat? Käypä kurkkaamassa!