kiistellä

Suomi

Verbi

kiistellä (67) (taivutus[luo])

1. kinastella sanallisesti

   Pojat kiistelivat siitä, kenellä on hienoin polkupyörä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːst̪elːæˣ/
• tavutus: kiis‧tel‧lä

Etymologia

alun perin frekventatiivijohdos verbistä kiistää

Käännökset

1. kinastella sanallisesti

englanti: altercate, dispute hollanti: betwisten pohjoissaame: nákkáhallat

ruotsi: disputera turkki: tartışmak viro: tülitsema, vaidlema, riidlema

Liittyvät sanat

• kiista
• väitellä
• riidellä

Johdokset

• substantiivit: kiisteleminen, kiistely

Aiheesta muualla

• kiistellä Kielitoimiston sanakirjassa