kello
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kello (1)
- ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sen alaosaa ulkopuolelta tai sen kielen lyödessä kellon sisäpintaa liikkeen vaikutuksesta
- Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista.
- Kenelle kellot soivat.
- johtavan lehmän kello
- (laajemmin) jonkinlainen äänimerkkejä ajan merkiksi tuottava laite
- Koulun kello soi.
- ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite
- Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.
- kallis kello ranteessaan
- Atomikello on hyvin tarkka kello, joka käyttää atomien resonanssitaajuuksia ajan mittaamiseen.
- kellonaika
- Mitä kello on? Paljonko kello on?
- adverbina kellonajan ilmaisuissa
- Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.
- (kasvitiede) kellojen (Campanula) suvun kasvi
- (yhdyssanan jälkiosana) lumi- (Galanthus) tai alppikellojen (Soldanella) suvun kasvi
- (miekkailu) kokilli
Etymologia
[muokkaa]Germaaninen laina.[1] Sana esiintyy ensi kerran kirjallisena Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.[2]
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈke̞lːo̞]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kello | kellot |
| genetiivi | kellon | kellojen |
| partitiivi | kelloa | kelloja |
| akkusatiivi | kello; kellon |
kellot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellossa | kelloissa |
| elatiivi | kellosta | kelloista |
| illatiivi | kelloon | kelloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellolla | kelloilla |
| ablatiivi | kellolta | kelloilta |
| allatiivi | kellolle | kelloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellona | kelloina |
| translatiivi | kelloksi | kelloiksi |
| abessiivi | kellotta | kelloitta |
| instruktiivi | – | kelloin |
| komitatiivi | – | kelloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kello- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]
|
|
|
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]- ajan mittaus
- soitin
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kellomainen, kellollinen, kelloton
- substantiivit: kellokas
- verbit: kellottaa
Yhdyssanat
[muokkaa]aisakello, alppikello, atomikello, aurinkokello, digitaalikello, harakankello, heilurikello, herätyskello, hiekkakello, hiirenkello, hirvenkello, hälytyskello, hätäkello, hääkellot, iltakello, isotooppikello, joulukello, juorukello, kaappikello, kaasukello, kaksoisnäyttökello, karjankellot, kaulakello, kauriinkello, kelloaika, kellohame, kellohattu, kellohelma, kellohuone, kellojensoitto, kellokaappi, kellokalle, kellokanerva, kellokasvit, kellokatkero, kellokauppa, kellokoneisto, kellokortti, kellokukka, kellokytkin, kellokäyrä, kelloköynnös, kellolaite, kelloliike, kellolintu, kellometalli, kellomies, kellonaika, kellonavain, kellonheiluri, kellonjousi, kellonkieli, kellonlasi, kellonluoti, kellonlyömä, kellonlyönti, kellonmäärä, kellonpaino, kellonpunnus, kellonratas, kellonsoittaja, kellonsoitto, kellontikitys, kellonvalaja, kellonvieteri, kellonviisari, kellopeippi, kellopeli, kellopiiri, kellopoiju, kellopronssi, kelloradio, kelloseppä, kellosinilatva, kellotaajuus, kellotalvikki, kellotapuli, kellotasku, kellotaulu, kellotorni, keskuskello, ketunkello, kevätkello, kielikello, kiirunankello, kilikello, kirkonkello, kissankello, korttikello, kultakello, kuolemankello, kuolinkellot, kurjenkello, kvartsikello, käkikello, könninkello, laivakello, lehmänkello, liesikello, lumikello, maariankello, mittakello, morsiuskello, munakello, ovikello, palokello, pelikello, peurankello, putkikellot, päivyrikello, pääkello, pöytäkello, rannekello, rastaankello, rataskello, ruokakello, šakkikello, sammakonkello, sanomakellot, seinäkello, sekuntikello, sielunkellot, sinikello, soittokello, sukelluskello, sukeltajankello, sähkökello, tarkastuskello, tarkkuuskello, taskukello, tornikello, tuulikello, työaikakello, ukonkello, varsankello, vellikello, vesikello, vuohenkello
Osakäsitteet
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- tulla toinen ääni kelloon — muuttaa asennetta tai mielipidettä
- Vahinko ei tule kello kaulassa. — vahingot tapahtuvat yllättäen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kello Kielitoimiston sanakirjassa
- kello Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkelit 77, 3830 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.
- ↑ Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.