William Golding

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Golding
William Golding vuonna 1983.
William Golding vuonna 1983.
Henkilötiedot
Syntynyt19. syyskuuta 1911
Newquay, Cornwall, Britannia
Kuollut19. kesäkuuta 1993 (81 vuotta)
Perranarworthal, Cornwall, Britannia
Kansalaisuus britti
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Tuotannon kielienglanti
Esikoisteos Poems (1934), Kärpästen herra (1954)[1]
Palkinnot

Nobelin kirjallisuuspalkinto (1983) Nobel-palkinto

Aiheesta muualla
www.william-golding.co.uk
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

William Gerald Golding (19. syyskuuta 1911 Newquay, Cornwall, Britannia – 19. kesäkuuta 1993 Perranarworthal, Cornwall, Britannia) oli englantilainen kirjailija, joka tutki teoksissaan erityisesti syyllisyyden ja kärsimyksen ongelmaa sekä käsitteli ihmisen moraalista olemusta vertauskuvallisen esitystavan keinoin. Hänen tunnetuin teoksensa on esikoisromaani Kärpästen herra vuodelta 1954.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Goldingin koti Marlboroughissa.

William Golding syntyi isoäitinsä kotona Newquayssa Cornwallissa.[2] Hän vietti lapsena lomat isoäitinsä luona, mutta koti oli Marboroughissa Wiltshiressä, jossa hänen isänsä opetti luonnontieteitä paikallisessa koulussa. Isä Alec Golding oli sosialisti, joka oli suuntautunut tieteelliseen rationalismiin. William ja hänen vanhempansa veljensä Joseph kävivät samaa koulua, jossa isä oli opettajana. Isä jäi eläkkeelle 1905. Äiti Mildred Golding kannatti suffragettien maltillista siipeä. Vuonna 1930 Golding aloitti opinnot Oxfordin yliopiston Brasenose Collegessa, jossa hän opiskeli luonnontieteitä kaksi vuotta ennen kuin siirtyi englantilaiseen kirjallisuuteen. Hän suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon kesällä 1934, ja myöhemmin samana vuonna Macmillanin kustantamo julkaisi hänen ensimmäinen kirjansa Poems, jonka julkaisuun hän sai apua opiskelutoveriltaan Adam Bittlestonilta. Golding oli eläinten oikeuksien puolustaja.

Golding avioitui Ann Brookfieldin kanssa 1939, ja he saivat kaksi lasta, Judyn ja Davidin.[2] Hän muutti vaimonsa kanssa 1985 Cornwalliin Perranarworthaliin lähelle Truroa, missä hän kuoli kahdeksan vuoden kuluttua. Häneltä jäi muinaiseen Delhiin sijoittuva julkaisematon käsikirjoitus The Double Tongue, jonka luonnoksesta muokattu versio julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen.[3]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Golding palveli Britannian kuninkaallisessa laivastossa. Hän oli mukana muun muassa saksalaisten ylpeyden Bismarckin upottamisessa. Hän osallistui myös Normandian maihinnousuun johtamassaan maihinnousualuksessa ampumalla savuraketteja rannalle ja samana syksynä laivastotaisteluun Walcherenissa, jossa 23 hävittäjäalusta 24:stä upotettiin[4][2]. Sodan päättyessä Golding oli ylennyt merivoimien luutnantiksi. Rauhan tultua hän palasi opetustyöhön ja kirjoittamaan, mutta sotakokemukset muuttivat hänen suhtautumistaan ihmiseen; hän näki ihmisten hyvin pimeän ja pahan puolen.[5]

Kirjailijanura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1953 Golding lähetti käsikirjoituksen lontoolaiselle Faber & Faber -kustantamolle. Käsikirjoitusta ei aluksi hyväksytty, mutta yrityksen uusi kustannustoimittaja Charles Monteith kannatti sen julkaisemista. Hän halusi tekstiin muutamia poistoja, ja romaani ilmestyi syyskuussa 1954 nimellä Lord of the Flies (suom. Kärpästen herra). Sitä seurasi pian uusia teoksia, kuten Perilliset, Pincher Martin ja Vapaa putoaminen.

Julkaisumenestyksen myötä Golding saattoi vetäytyä opettajan virasta Bishop Wordsworthin koulusta vuonna 1961, ja hän vietti vuoden Yhdysvalloissa Hollinsin yliopistossa lähellä Roanokea Virginiassa. Muutettuaan vuonna 1958 Salisburystä lähellä olevaan Bowerchalkeen hän tutustui samassa kylässä asuneeseen James Lovelockiin, jonka kanssa hän harrasti kävelyretkiä. Kaksikko keskusteli Lovelockin hypoteesista, jonka mukaan elämä maapallolla toimii ikään kuin yhtenä eliönä. Golding ehdotti teorialla nimeä muinaiskreikkalaisten taruston Gaia-jumalattaren mukaan.

Vuonna 1970 Golding oli ehdokkaana Kentin yliopiston kansleriksi, mutta valituksi tuli liberaalipuolueen johtaja Jo Grimond.

Golding sai James Tait Black Memorial Prize -palkinnon vuonna 1979, Booker-palkinnon vuonna 1980 ja vuonna 1983 hänet palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla. Hän sai ritarin arvon kuningatar Elisabet II:lta vuonna 1988.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoisromaanin Kärpästen herran lisäksi Goldingin teoksista on suomennettu muun muassa Vapaa putoaminen, Näkyvä pimeys, Perilliset sekä trilogia Merimatka, Laskusilta ja Laiva tulessa. Golding sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1983. Lautakunnan perustelu palkinnon myöntämiselle oli: ”romaaneista, jotka teräväkatseisella realistisella kerronnallaan ja tarinan monipuolisuudella ja yleismaailmallisuudella valaisevat nykymaailman ihmisen elämää”.[6] Booker-palkinnon Golding sai 1980 romaanistaan Merimatka (Rites of Passage).

Teokset Rites of Passage, Close Quarters ja Fire Down Below muodostavat trilogian To the Ends of the Earth. David Attwood on ohjannut televisiolle trilogiaan pohjautuvan minisarjan To the Ends of the Earth (2005). Kärpästen herran pohjalta on tehty kaksi elokuvaa: Harry Hookin ohjaus vuodelta 1990 ja Peter Brookin ohjaus vuodelta 1963.

Golding luokitellaan fiktiiviseksi kirjailijaksi huolimatta viittauksista klassiseen kirjallisuuteen, mytologiaan ja kristilliseen symboliikkaan.selvennä Kuitenkin hänen teoksensa sijoittuvat usein suljettuihin yhteisöihin kuten saarille, kyliin, luostareihin, metsästäjiin, laivoihin merellä tai faaraon hoviin. Perilliset (1955) sijoittuu esihistoriaan. Romaani The Spire (1964) kuvaa keskiaikaisen katedraalin valmistumista. Romaanissa "Pincher Martin" keskittyy merimiehen viimeisiin hetkiin Pohjois-Atlantilla sen jälkeen, kun hänen laivaansa on hyökätty. Romaanissa Pyramidi (1967) hän nivoo yhteen kolme tarinaa 1920-luvun Englannista. The Scorpion God (1971) sisältää kolme pienoisromaania, Clonk,Clonk, joka kertoo esihistoriallisesta metsästäjäheimosta Afrikassa, ja muinaisen Egyptin hovista (´'The Scorpion God') ja Rooman keisarista ('Envoy Extraordinary'). Viimeinen on työstetty uudelleen näytelmästä "The Brass Butterfly" (1958). Goldingin myöhempiä romaaneja ovat: Näkyvä pimeys (Darkness Visible, 1979), Paperimiehet (The Paper Men, 1984) ja historiallinen meritrilogia To the Ends of the Earth, joka koostuu teoksista Merimatka (Rites of Passage, 1980), Laskusilta (Close Quarters, 1987) ja Laiva tulessa (Fire Down Below, 1989).

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kärpästen herra (Lord of the Flies, 1954), suom. Juhana Perkki, Otava, 1960 ISBN 951-1-14056-6.
  • Perilliset (The Inheritors, 1955) Weilin & Göös, 1985
  • Vapaa putoaminen (Free Fall, 1959) suom. Weilin + Göös, 1986
  • Pyramidi (The Pyramid, 1967) suom. Weilin + Göös, 1987
  • Näkyvä pimeys (Darkness Visible, 1979) suom. Kersti Juva, Weilin + Göös, 1983
  • Paperimiehet (The Paper Men, 1984), suom. Weilin + Göös, 1985
  • To the Ends of the Earth, trilogia:
    • Merimatka (Rites of Passage, 1980) [jälkipuheen kirj. Eila Pennanen] ; suom. Eila Pennanen ja Hanno Vammelvuo. Weilin + Göös, 1981, ISBN 951-35-2519-8
    • Laskusilta (Close Quarters, 1987) suom. Eila Pennanen ja Hanno Vammelvuo. Gummerus, 1990
    • Laiva tulessa (Fire Down Below, 1989) Eila Pennanen ja Hanno Vammelvuo. Gummerus, 1991

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Library William-golding.co.uk (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b c Kevin McCarron, ‘Golding, Sir William Gerald (1911–1993)’, Oxford Dictionary of National Biography, Oxford University Press, 2006
  3. ↑ Bruce Lambert: William Golding Is Dead at 81; The Author of 'Lord of the Flies' The New York Times. 20.6.1993.
  4. ↑ John Mortimer: Character Parts. London: Penguin, 1986. ISBN 0-14-008959-4
  5. ↑ Walter A. Freeman: William Golding's Lord of the flies, s. 1–10. Research & Education Assoc, 1995. ISBN 0878917543
  6. ↑ William Golding 1983, Nobelprize.org


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=William_Golding&oldid=22760490”