Gabriel García Márquez

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gabriel García Márquez
Henkilötiedot
Syntynyt6. maaliskuuta 1927
Aracataca, Kolumbia
Kuollut17. huhtikuuta 2014 (87 vuotta)
México, Meksiko
Kansalaisuus kolumbialainen
Ammatti kirjailija, toimittaja
Kirjailija
Aikakausi 1955–2004
Tyylilajit maaginen realismi
Pääteokset Sadan vuoden yksinäisyys (1967)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobelin kirjallisuuspalkinto 1982 Nobel-palkinto

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Gabriel José de la Concordia García Márquez (6. maaliskuuta 1927 Aracataca, Kolumbia[1] – 17. huhtikuuta 2014[2] México, Meksiko[3][4]) oli kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän asui pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. Latinalaisessa Amerikassa García Márquez tunnettiin lempinimellä ”Gabo”. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.

García Márquezin pääteos on 1967 ilmestynyt Sadan vuoden yksinäisyys. Kirja sijoittuu kuvitteelliseen Macondon kylään Kolumbiassa. Romaani on yksi niin sanotun maagisen realismin tunnetuimmista edustajista. Se on käännetty 35 kielelle, ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

García Márquez syntyi vuonna 1927 Aracatacan kunnassa Kolumbiassa. Hänen isänsä oli lennättimenhoitaja Gabriel Eligio García ja äitinsä hienostoperheen tytär Luisa Santiaga Márquez Iguaran.[5]

García Márquez eli kahdeksanvuotiaaksi asti äitinsä vanhempien kartanossa lähellä Karibian rannikkoa. Aika vaikutti nuoreen García Márqueziin, sillä hän kuuli isoisältään erilaisia tarinoita kaupungista ja lähiseuduista sekä isoäidiltään kummituksista ja muista mielikuvituksellisista tapahtumista.[6][7]

García Márquez oli kahdeksanvuotias, kun hänen isoisänsä kuoli. Hän joutui muuttamaan kotiseudultaan Barranquillan satamakaupunkiin.[8][9] García Márquez muutti lukion jälkeen Bogotáan ja alkoi opiskella lakia Kolumbian kansallisyliopistossa.[7][10] Hän muisteli myöhemmin aikaansa Bogotássa kylmäksi ja yksinäiseksi maanpaoksi. Hän etsi tuona aikana lohtua kirjallisuudesta ja innostui Franz Kafkan kautta modernista mielikuvituksellisesta kirjoittamisesta. García Márquez jätti 20-vuotiaana opintonsa ja alkoi kirjoittaa.[9]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Journalismista kirjailijaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

García Márquez alkoi jo Bogotássa työskennellä journalistina, ja hän sai julkaistuksi ensimmäisen novellinsa. Bogotá ajautui 1948 laajoihin Bogotazo-nimellä tunnettuihin levottomuuksiin presidenttiehdokas Jorge Gaitánin murhan jälkeen. García Márquez palasi tämän jälkeen Karibian rannikolle ja työskenteli Cartagenassa El Universalille ja Barranquillassa El Heraldolle. Hän muutti 1954 takaisin Bogotáan ja sai paikan kansallisesta El Espectador -sanomalehdestä.[7]

García Márquez sai ensimmäisen kerran nimeä Kolumbiassa, kun hän kirjoitti sanomalehtijutun haaksirikkoutuneesta laivaston aluksesta. Se toi hänelle kuitenkin myös vaikeuksia virkavallan kanssa. García Márquezin ensimmäinen pienoisromaani Rojumyrsky julkaistiin 1955.[9] Hän muutti samana vuonna Eurooppaan. Siellä hän opiskeli käsikirjoittamista Roomassa Centro Sperimentale di Cinematografiassa ja asui jonkun aikaa Pariisissa, missä hän kirjoitti toisen pienoisromaaninsa Kukapa everstille kirjoittaisi.[7]

García Márquez palasi 1958 Latinalaiseen Amerikkaan, ja hän meni naimisiin. Hän työskenteli ensin caracasilaisissa sanomalehdissä ja muutti 1961 New Yorkiin työskentelemään Kuuban vallankumouksen uutistoimiston Prensa Latinalle. García Márquez jatkoi vielä samana vuonna Méxicoon. Hän joutui perheensä elättämiseksi työskentelemään aikakauslehdille. García Márquez sai myös käsikirjoitustöitä ja haaveili urasta Hollywoodissa, mutta elokuvasuunnitelmat kariutuivat ja vuodesta 1963 hän toimi mainosalalla.[7] Hänen ensimmäinen romaaninsa Pelon hetki oli julkaistu 1962.[9]

Läpimurtoteos Sadan vuoden yksinäisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

México oli 1960-luvun alussa latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden menestyksen keskuksena, ja siellä ilmestyi lyhyen ajan sisällä muun muassa Mario Vargas Llosan Kaupungin koirat ja Julio Cortázarin Ruutuhyppelyä. García Márquez syntyi Méxicon kirjallisuuspiireissä monia tärkeitä yhteyksiä, ja hän tutustui muun muassa La Mafia -nimiseen ryhmittymään ja sen johtajaan Carlos Fuentesiin. La Mafian, perheensä ja ystäviensä tuella García Márquez pystyi syksyllä 1965 irtisanoutumaan töistään ja keskittymään kirjoittamiseen. Hän työsti valmiiksi jo 15 vuotta hahmottelemaansa tarinaa Macondon kaupungista ja Buendían suvusta.[7]

Sadan vuoden yksinäisyys ilmestyi 1967. García Márquez pelkäsi sitä kirjoittaessaan, että romaani ei myisi. Hän kokeilikin sitä julkaisemalla siitä otteita lehdissä yli 20 maassa. García Márquez sai myös mainetta etukäteen, kun hänet esitettiin latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden kultakautta esitelleessä kirjassa Into the Mainstream: Conversations with Latin-American Writers. Sadan vuoden yksinäisyyttä odotettiinkin jo sen ilmestyessä, ja siitä tuli maailmanlaajuinen menestysteos.[7] Romaani kertoo Macondon syrjäisestä kylästä, ja sen tyyli on realistinen mutta siinä tapahtuu mielikuvituksellisia tapahtumia. Tyyliä on sittemmin alettu kutsua maagiseksi realismiksi.[8]

García Márquez oli poliittisesti vasemmalla. Hän ystävystyi menestyksensä jälkeen monien poliittisten päättäjien, muun muassa Fidel Castron kanssa.[7] García Márquez viettikin pitkiä aikoja Havannassa.[11] Hän kannatti Kuuban vallankumousta, mikä toisaalta etäännytti häntä monista latinalaisamerikkalaisista kirjailijoista, jotka alkoivat kritisoida Castron hallituksen älyllisen vapauden tilaa.[9] García Márquez itse painotti aina, että hänen ja Castron ystävyys oli kirjallinen eikä liittynyt politiikkaan.[12] Heidän ystävyyttä on analysoitu teoksessa Gabo and Fidel: Portrait of a Friendship.

Journalistisia teoksia ja kertomakirjallisuutta sekä Nobel-palkinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

García Márquez palasi 1970-luvun aikana myös journalismin pariin. Hän kirjoitti muun muassa Kuuban Angolan-interventiosta, Chilen sotilasdiktaatuurista ja monista muista poliittisista aiheista.[7]

García Márquezin kolmas romaani oli Patriarkan syksy (1975), jota hän itse kertoi ”runoksi vallan yksinäisyydestä”. Sen päähahmo oli karibialaisen valtion diktaattori, jossa oli vaikutteita muun muassa Francisco Francosta, Juan Perónista ja Gustavo Rojas Pinillasta. García Márquezin pienoisromaani Kuulutetun kuoleman kronikka sai vaikutteita myös Latinalaisen Amerikan historiasta, sillä sen tarina oli saanut inspiraationsa rikkaan kolumbialaisen murhasta.[13]

García Márquez palkittiin 1982 Nobelin kirjallisuuspalkinnolla, ja hän piti palkintoseremoniassa tunnetun puheensa ”Latinalaisen Amerikan yksinäisyys”.[7] Hänen mukaansa Latinalainen Amerikka on kohdannut historiansa aikana valtavasti väkivaltaa ja tuskaa, jotka puolestaan ruokkivat luovuutta surulla ja kauneudella.[13]

García Márquezin romaani Rakkautta koleran aikaan julkaistiin 1985. Se kertoo kahden rakastavaisesta, jotka saavat toisensa vasta yli 50 vuoden odotuksen jäkeen. García Márquez jatkoi edelleen myös journalismin parissa ja julkaisi 1986 teoksen Miguel Littínin maanalainen seikkailu Chilessä, joka on chileläisen elokuvantekijän Miguel Littinin todistus siitä, kun hän palasi salaa kotimaahansa tekemään dokumenttielokuvaa elämästä Augusto Pinochetin alaisuudessa. Simón Bolivarin viimeisistä kuukausista kertova romaani Kenraalin labyrintti (1989) sekoittaa faktaa ja fiktiota.[13]

García Márquez kirjoitti kotimaansa poliittisesta tilanteesta journalistisessa teoksessa Uutinen ihmisryöstöstä (1996). Hän kuvaa siinä tarkan yksityiskohtaisesti Pablo Escobarin kartellin suorittamaa kymmenen henkilön kidnappausta ja vain osittain onnistunutta neuvotteluita, joiden tarkoituksena oli vapauttaa vangit.[9]

Sairastuminen ja viimeiset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

García Márquezilla diagnosoitiin vuonna 1999 lymfooma, mikä vaikutti hänen viimeisiin vuosiin. Hän pystyi silti myös kirjoittamaan. Kolmiosaiseksi tarkoitetun García Márquezin muistelmien ensimmäinen osa Elää kertoakseen julkaistiin 2002.[9] Siinä hän kirjoittaa elämästään avioliittoon asti. Muistelmien loppuosaa ei ilmestynyt kirjailijan sairastumisen vuoksi.[14] Romaani Muistojeni ilottomat huorat (2004) sai varsin ristiriitaisen vastaanoton.[9] Sen päähenkilö on vanha yksinäinen mies, joka löytää rakkauden merkityksen palkattuaan nuoren prostituoidun juhlimaan syntymäpäiväänsä.[8]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

García Márquez ja hänen lapsuuden ihastuksensa Mercedes Barcha Pardo menivät naimisiin vuonna 1958. He saivat kaksi lasta, Rodrigon ja Gonzalon. He olivat naimisissa García Márquezin kuolemaan asti.[12][9]

García Márquez sairastui vuonna 1999 lymfoomaan. Vuonna 2012 hänen veljensä ilmoitti kirjailijan kärsivän dementiasta eikä siksi pysty enää kirjoittamaan. Raskaat syöpähoidot mahdollisesti vaikuttivat dementian puhkeamiseen.[15] García Márquez kuoli kotonaan Méxicossa 17. huhtikuuta 2014.[2][3][4] Hän oli yhdeksän päivää aikaisemmin joutunut sairaalaan dehydraation sekä keuhko- ja virtsatieinfektion takia. Hän oli ennen kuolemaansa siirretty kotihoitoon, mutta hän oli ollut edelleen hauraassa tilassa keuhkokuumeen seurauksena.[16]

Aiemmin hyvät ystävykset García Márquez ja Mario Vargas Llosa riitaantuivat tuntemattomasta syystä tammikuussa 1976. Vargas Llosa löi García Márquezia, eivätkä kirjailijat olleet enää tämän jälkeen puheväleissä.[11]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa García Márquezin kaunokirjallisesta tuotannosta on julkaistu suomeksi. Suomentajia ovat olleet lähinnä Pentti Saaritsa, Matti Brotherus ja Matti Rossi.

Romaanit ja pienoisromaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
García Márquez jakamassa omistuskirjoituksia Sadan vuoden yksinäisyyteen Havannassa Kuubassa.

Muita teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Garcia Marquez home to Colombia BBC News. 31.5.2007. BBC. Viitattu 6.3.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b Nobel-palkittu kirjailija Gabriel Garcia Marquez on kuollut Ilta-Sanomat. 17.4.2014. Arkistoitu 18.4.2014. Viitattu 17.4.2014.
  3. ↑ a b Kataja-Lian, Marika: Nobel-suuruus Gabriel García Márquez kuollut yle.fi. 17.4.2014. Viitattu 17.4.2014.
  4. ↑ a b Castillo, E. Eduardo; Bajak, Frank: Nobel Laureate Gabriel Garcia Marquez Dies at 87 ABC News. 17.4.2014. México. Viitattu 17.4.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Allen B. Ruch: The uncertain old man whose real existence was the simplest of his enigmas The Modern Word. 2.3.2003. Arkistoitu 12.8.2004. Viitattu 13.1.2009. (englanniksi) (Internet Archive))
  6. ↑ Gabriel García Márquez – Biographical NobelPrize.org. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i j Gabriel García Márquez Harry Ransom Center. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Echevarría, Roberto González: Gabriel García Márquez Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.7.2024. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g h i Caistor, Nick & Viner, Katharine: Gabriel García Márquez obituary The Guardian. 17.4.2014. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Castañeda, Yimy Ferney: Una faceta poco conocida de Gabriel García Márquez Cienca UANL. 13.10.2015. Viitattu 24.9.2024. (espanjaksi)
  11. ↑ a b Nobelin saaneet pukarit jatkavat mykkäkoulua. Helsingin Sanomat 14.11.2010, s. C 2.
  12. ↑ a b Castañeda, Yimy Ferney: Obituary: Gabriel Garcia Marquez BBC News. 17.4.2014. BBC. Viitattu 24.9.2024. (espanjaksi)
  13. ↑ a b c Lea, Richard & Tuckman, Jo: Gabriel García Márquez, Nobel laureate writer, dies aged 87 The Guardian. 18.4.2014. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Hiltunen, Elina: Suomentaja: García Márquez löydetään vuosisatojenkin päästä. Yle.fi 18.4.2014.
  15. ↑ Urquhart, Conal: Gabriel García Márquez's writing career ended by dementia The Guardian. 8.7.2012. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Min, Ariel: Nobel laureate Gabriel Garcia Marquez dies at 87 PBS News. 17.4.2014. NewsHour Productions. Viitattu 24.9.2024. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aarnio, Ritva & Loivamaa, Ismo (toim.): Ulkomaisia nykykertojia 1. Helsinki: BTJ, 1998. ISBN 951-692-437-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gabriel_García_Márquez&oldid=22760695”