Wayang
Wayang on useiden eri Jaavalaisten, Balilaisten ja Lombokilaisten teatterilajien yleisnimi. Wayang kulit purwa on Jaavalaisen varjonukketeatterin muoto. Teatteriesitysten aiheet ovat usein hindulaisista eepoksista, minkä lisäksi ne ovat saaneet vaikutteita tuhansia vuosia vanhoista animistisista rituaaleista. Varjonukketeatteri on edelleen suosittu teatterilaji ja se on myös osa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa. Wayang-tyylillä voidaan viitata lisäksi kuvanveiston ja maalaustaiteen tyyleihin, joiden ihmishahmoihin varjonukketeatteri on vaikuttanut.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wayang on mahdollisesti Indonesian teatterin vanhin muoto. Se on saanut vaikutteita tuhansia vuosia vanhoista animistisista palvontarituaaleista. Teatterillisia tyylejä varjonukketeatteriin saapui hindulaisuuden leviämisen myötä ajanlaskun alun paikkeilla.[1] Tyypillisesti varjoteatteria esitettiin paikallisten kuningaskuntien hoveissa. Varjonukketeatterit ovat edelleen suosittuja. Nykyisin esityksiin on lisätty nykyaikaisempia piirteitä, kuten komediaa ja pop-musiikkia. Wayang-teatteri lisättiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon Indonesialaisena kohteena vuonna 2008.[2]
Kuvanveiston ja maalaustaiteen wayang-tyyli alkoi Itä-Jaavalla 1000-luvun paikkeilla, josta se levisi edelleen esimerkiksi Keski-Jaavalle ja Balille. Keski-Jaavalla tuuli sai vaikutteita islamista. Balilla tyyli on edelleen elinvoimainen maalaustaiteen perinne.[1]
Piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wayang-teatterin aiheet liittyvät usein hindulaisiin suureepoksiin Ramayanaan ja Mahabharataan. Näitä aiheita käsitteleviin teatterimuotoja kutsutaan joskus myös nimellä purwa eli muinainen. Jaavan varjonukketeatteri eli wayang kulit purwa -teatterin näytelmien aihe on usein hyvän ja pahan kamppailu. Tarinat symboloivat myös ihmisen elinkaarta syntymästä kuolemaan.[1]
Wayang-teatterin esityksissä käytetään pääsääntöisesti kahta eri nukketyyppiä, kolmiulotteista puista nukkea (wayang klitik) ja litteää varjonukkea (wayang kulit).[2] Varjonuket leikataan nahasta pitsimäisesti ja ne maalataan värikkäiksi. Varjoteatterin kertoja eli dalang istuu varjokankaan takana. Varjokankaalle heijastetaan nukkejen varjokuvat. Hyvät hahmot heijastetaan oikealle ja pahat vasemmalle.[1] Nukkejen liikkeitä ohjataan ohuilla kepeillä.[2] Kertoja esittää myös ääntään muutellen eri hahmojen repliikit. Tapahtumien kulkua kuvaillaan resitoimalla pathet-moodin sävelikköä. Dalang on myös teatterin orkesterinjohtaja. Hän näyttää gamelan-orkesterin jäsenille merkkejä eri musiikkikappalieden aloittamisesta. Perinteinen esitys kestää koko yön, tai noin yhdeksän tuntia. Nykyisin tosin esitetään myös lyhyempiä esityksiä.[1]
Wayang-tyylistä puhuttaessa viitataan kuvanveiston ja maalaustaiteen tyyleihin, joissa ihmishahmot kuvataan varjonukketeatterin hahmojen mukaisesti.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]