Vladimir Nabokov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vladimir Vladimirovitš Nabokov
Влади́мир Влади́мирович Набо́ков
Vladimir Nabokov vuonna 1973.
Vladimir Nabokov vuonna 1973.
Henkilötiedot
Syntynyt22. huhtikuuta 1899
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut2. heinäkuuta 1977 (78 vuotta)
Montreux, Sveitsi
Ammatti kirjailija, kriitikko, professori, perhosten keräilijä
Kirjailija
SalanimiV. Sirin
Kirjallinen suuntausmodernismi, postmodernismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.vladimir-nabokov.org
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Vladimir Vladimirovitš Nabokov, salanimi V. Sirin, (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Nabokov syntyi Pietarissa vanhaan aristokraattiseen sukuun. Hänen isänsä Vladimir Nabokov oli perustuslaillisdemokraattisen puolueen johtohahmoja ja kirjoitti useita kirjoja ja artikkeleita rikoslaista ja politiikasta.[1]

Vladimir Nabokov omaksui jo lapsena venäjän, ranskan ja englannin kielen. Venäjän vallankumouksen vuoksi hän pakeni Berliiniin vuonna 1919.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä Nabokov oli ehtinyt julkaista kaksi runokokoelmaa, Stihi (1916) ja Dva puti (1918). Hän muutti perheensä mukana Englantiin 1919. Nabokov opiskeli Trinity Collegessa. Hänen pääaineensa oli ensin eläintiede, mutta hän vaihtoi sen pian ranskan- ja venäjänkieliseen kirjallisuuteen. Nabokov valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1922.[1]

Nabokov käänsi laajasti englanniksi venäläistä kirjallisuutta, muun muassa Aleksandr Puškinin tuotantoa. Hän oli myös kirjallisuudentutkija, ehkäpä kuuluisimpana työnään tutkielma Nikolai Gogolista. Lisäksi hän julkaisi salanimellä V. Sirin venäjäksi Lewis Carrollin romaanin Liisan seikkailut ihmemaassa.[2]

Nabokov kirjoitti Englannissakin runoja, pääosin venäjäksi mutta myös englanniksi. Vuonna 1923 ilmestyi kaksi kokoelmaa hänen venäjänkielisiä runojaan.[1]

Nabokov asui vuosina 1922–1940 Saksassa ja Ranskassa. Hän jatkoi runouden parissa mutta kirjoitti myös näytelmän ja useita toteutumattomia elokuvatarinoita. Hänen vuosina 1923–1924 kirjoittama näytelmä Tragedija gospodina Morna (”Herra Mornin tragedia”) ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1997.[1]

Nabokov omaksui vuoteen 1925 mennessä proosan omaksi tyylikseen. Hänen esikoisromaaninsa on Mašenka. Kirjassa on omaelämäkerrallisia piirteitä, ja siinä kuvataan muun muassa Nabokovin ensimmäistä suhdetta ja perheen tilaa.[1] Romaaneja hän kirjoitti salanimellä V. Sirin.[3]

Nabokov siirtyi jo toisessa romaanissaan Kuningas, rouva, sotamies (1928) tyyliteltyyn muotoon, joka on hänen tuotannolleen tyypillistä. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt shakkiromaani Lužinin puolustus toi Nabokoville mainetta parhaana nuorena venäläisemigranttikirjailijana. 1930-luvun alkupuoliskolla Nabokovilta ilmestyi neljä romaania ja pienoisromaani.[1]

Yhdysvalloissa englanninkielisiä teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nabokov muutti 1940 Yhdysvaltoihin.[4][3] Vuodesta 1940 hän julkaisi teoksensa englanniksi.[3] Nabokovin ensimmäiset englanninkieliset romaanit olivat Sebastian Knightin todellinen elämä (1941) ja Väärin päin (Bend Sinister, 1947).[1] Nabokov toimi venäläisen kirjallisuuden professorina ja julkaisi perhosia käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia.[4][3] Hän julkaisi 1944 kriittisen teoksen Nikolai Gogolista, ja hän sai 1945 Yhdysvaltain kansalaisuuden.[1]

Lolita ja paluu Eurooppaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nabokovin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Lolita (1955), joka kertoo vanhemman miehen intohimoisesta suhteesta 12-vuotiaaseen tyttöön. Teos yhdessä Nakobovin muiden romaanien kanssa nosti hänet yhdeksi 1900-luvun kirjallisuuden suurista nimistä.lähde? Lolita ja sen seurauksena syntynyt kiinnostus hänen aiempiin teoksiinsa toi Nabokoville vaurautta. Hänen aiemmat romaaninsa eivät olleet tuottaneet muutamaa sataa dollaria enempää. Nabokov palasi 1959 Eurooppaan ja asui kuolemaansa asti Montreaux’ssä Sveitsissä. Hän ei kuitenkaan koko elinaikanaan hankkinut asuntoa vaan asui Sveitsissäkin hotellissa.[1]

Nabokovin Kalvas hehku ilmestyi 1962. Siinä Nabokov käytti epätyypillistä romaanimuotoa, sillä teos koostui runosta ja sitä kommentoivasta hullusta kirjallisuussaivartelijasta. Nabokovin 17. romaani Ada: Sukutarina, joka oli myös hänen pisimpänsä, oli parodia perhekronikasta.[1]

Nabokov kirjoitti 1960-luvulla romaanien lisäksi neljäosaisen kommentaarin Aleksandr Puškinin teoksesta Jevgeni Onegin ja omaelämäkerran Puhu, muisti, joka käsittelee hänen Euroopan-vuosiaan.[1]

Nabokovin novelleista maineikkaimpia on "Vanen sisarukset" (suom. Heikki Karjalainen; "The Vane Sister", 1959), jonka poissaolevina päähenkilöinä ovat kaksi sisarusta, itsemurhan tehnyt Sybil Vane ja novellin alkaessa äsken kuollut Cynthia Vane, muina henkilöinä D ja kertoja. Novelli ilmestyi alun perin 1959 The Hudson Review -julkaisussa, mutta se on sittemmin julkaistu useissa kokoelmissa.[5] Novellin viimeisen kappaleen alkukirjaimista muodostuu kuolleiden sisarusten viesti haudan takaa.[6]

Nabokovilta jäi hänen kuollessaan vuonna 1977 keskeneräinen romaanikäsikirjoitus The Original of Laura, jonka on arveltu olevan seksuaalisisällöltään Lolitaakin provokatiivisempi. Vaikka kirjailija määräsi kuolinvuoteellaan käsikirjoituksen poltettavaksi, se päätettiin julkaista vuonna 2009.[7] Käsikirjoitus koostuu 138 arkistokortista, jotka on julkaistu teoksessa sellaisenaan. Lisäksi niiden teksti on ladottu myös tavanomaisena tekstinä.[8]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailijana Nabokov tunnetaan monimutkaisesta juonenkuljetuksesta ja nokkelista sanaleikeistä.[4]

Suomessa Nabokovin tuotantoa erityisesti narratologiselta kannalta on tutkinut yleisen kirjallisuustieteen professori Pekka Tammi.[9]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nabokovin muistomerkki Montreux’ssä˔
  • Kuningas, rouva, sotamies (Korol, Dama, Valet, 1928)
  • Luzinin puolustus (Zaštšita Lužina, 1930)
  • Silmä (1930)
  • Naurua pimeässä (Kamera Obskura, 1933: engl. Laughter in the Dark)
  • Lahja (1938)
  • Lumooja (1939)
  • Sebastian Knightin todellinen elämä (The Real Life of Sebastian Knight, 1941)
  • Nikolai Gogol (1944)
  • Lolita (Lolita, 1955)
  • Pnin (Pnin, 1957)
  • Nabokovin tusina (1958)
  • Kalvas hehku. (Pale Fire, 1962) Suomentanut Kristiina Drews. Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9301-4
  • Nabokov Nabokovista (1. p.), Puhu, muisti (2. p.) (Speak, Memory, 1967)
  • Ada: Sukutarina (Ada or Ardor: A Family Chronicle, 1969)
  • Läpinäkyväisiä (Transparent Things, 1972)
  • Väärin päin (Bend Sinister, 1947)
Suomennettu runo
  • Teloitus, suom. Ville Ropponen. Parnasso 6–7/2023 s. 58

Suomentamattomia teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Машенька (1926, engl. Mary)
  • Подвиг (1932, engl Glory)
  • Отчаяние (1934, engl. Despair)
  • Приглашение на казнь (1936, engl. Invitation to a Beheading)
  • Look at the Harlequins (1974)
  • The Original of Laura (postuumi, 2009)
  • Лекции по Русской литературе, Lectures on Russian Literature (1981, 1996 (rus))

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vladimir Nabokov Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Encyclopædia Britannica.
  2. ↑ Skuratovska, Liudmyla I. – Isakova, Maria L.: ”Alice in Russian: A Metamorphosis”, Alice in a World of Wonderlands: The Translations of Lewis Carroll’s Masterpiece 1, s. 461–466. (Edited by Jon A. Lindseth and Alan Tannenbaum) New Castle: Oak Knoll Press, 2015. ISBN 978-1-58456-331-0 (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Vladimir Nabokov Gummerus. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 1.9.2015.
  4. ↑ a b c Nabakov, Vladimir: Kalvas hehku. Suomentanut Kristiina Drews. Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9301-4
  5. ↑ Heikki Karjalainen, Sisarusten ensisuomennos, Parnasso 6–7, 2021 s. 57.
  6. ↑ Heikki Karjalainen, Nabokovin sisarukset. Esittelyteksti Parnasso 6–7, 2021: s. 41–44 ja novelli "Vanen sisarukset" s. 45–56
  7. ↑ Lehtinen, Aki Petteri: Nabokovin postuumi romaani on Lolitan jäljillä. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 16.12.2008. Viitattu 16.12.2008.
  8. ↑ Petäjä, Jukka: Vladimir Nabokov nousi haudan takaa keskelle kohua. Helsingin Sanomat, 25.11.2009, s. C 3.
  9. ↑ Markku Lehtimäki (toim.): Merkkejä ja symboleja s. 7–8 Tampere University Press 2002

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Brian Boyd: Vladimir Nabokov: The Russian Years, Princeton University Press, 1990
  • Brian Boyd: Vladimir Nabokov: the American years. Princeton, N.J.: Princeton University Press, 1991. ISBN 069106797X OCLC:22906836 Teoksen verkkoversio.
    • Julkaistu myös yhteisniteenä. Princeton University Press, Princeton, NJ, 1990
  • Morris, Paul D.: Vladimir Nabokov: Poetry and the Lyric Voice. Toronto: University of Toronto Press, 2010. ISBN 978-1-4426-4020-7
  • Pitzer, Andrea: The Secret History of Vladimir Nabokov. New York: Pegasus Books, 2013. ISBN 978-1-60598-411-7
  • Tammi, Pekka: Problems of Nabokov’s poetics: A narratological analysis. (Diss. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia, B 231) Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1985. ISBN 951-41-0498-6
  • Tammi, Pekka: Russian subtexts in Nabokov’s fiction: Four essays. Tampere: Tampere University Press, 1999. ISBN 951-44-4584-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vladimir_Nabokov&oldid=22361812”