Kaupunkikaasu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Valokaasu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuonna 1912 valmistunut Turun kaasukello ja edessä kaasupallo vuodelta 1937.

Kaupunkikaasu oli asutuskeskuksiin rakennetuissa kaasuverkostoissa kulkenut kaasumainen kivihiilestä tuotettu polttoaine. Sivilisaation kehitykselle kaupunkikaasu antoi tärkeän osansa niin valaistuksen, lämmityksen kuin ruoanlaiton osaltakin. Halkojen kantaminen vaihtui kaasuhanan avaamiseksi. Sitä käytettiin 1800-luvulla valaistukseen, minkä vuoksi sitä kutsuttiin myös valokaasuksi. Sähkölamput syrjäyttivät kuitenkin pian kaasuvalaistuksen, mutta kaupunkikaasua käytettiin 1900-luvun loppupuolelle saakka yleisesti varsinkin kaasuliesien polttoaineena.

Ensimmäiset kaupunkikaasuverkot rakennettiin Englantiin 1800-luvun alussa. Lontoon Pall Mall sai kaasuvalon 1807. Manner-Euroopassa kaasuverkkoja rakensi vuonna 1824 perustettu brittiläinen Imperial Continental Gas Association.

Verkostossa kulkevan kaasun ominaisuudet riippuivat siitä millaisilla laitteilla se oli tuotettu, joten kaasu oli erilaista eri kaupungeissa. Varhaisessa vaiheessa verkostossa kulki ilmakaasua, mutta hyvin nopeasti opittiin valmistamaan voimakaasua eli generaattorikaasua. Sittemmin katuvalaistuksen vaatimuksesta käytiin tuottamaan valokaasua, jota aluksi valmistettiin karburoimalla generaattorikaasua, myöhemmin kuivatislaamalla kivihiiltä.

Kivihiilen kuivatislauksessa saadulla kaasulla oli korkeampi lämpöarvo, ja sitä saatiin samalla kun terästeollisuutta varten tuotettiin koksia. Myöhemmällä aikakaudella kuivatislauspanoksen jäähdytykseen käytettiin tulistettua höyryä, jolloin mukaan sekoittui vesikaasua. Näin syntynyt kaasu oli pääasiassa hiilimonoksidin ja vedyn seosta, joka syntyi hiilestä ja vesihöyrystä seuraavalla kemiallisella reaktiolla:

C + H2O ⇒ CO + H2.

Myöhemmin hehkusukan käyttöönotto poisti vaatimuksen kaasuliekin valaisevuudesta.

Kaupunkikaasua käytettiin ensimmäisissä sisäisissä, sylinterillä varustetuissa polttomoottoreissa.

Kaasulaitoksien valtakausi päättyi 1900-luvun lopulla, ja kaupunkikaasuverkostoihin alettiin johtaa maakaasua. Maakaasu eli metaani on myrkytöntä ja sitä voidaan käyttää metaaniajoneuvojen polttoaineena. Siten kaupunkikaasuverkoston varrelle on helppo pystyttää metaanin tankkauspisteitä.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Valokaasu, Tietosanakirja (1909), osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917 (Runeberg.org)