Tom Pukstys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tom Pukstys vuonna 2019.

Thomas Paul ”Tom” Pukstys (s. 28. toukokuuta 1968 Glen Ellyn, Illinois) on yhdysvaltalainen keihäänheittäjä.[1] Hänen henkilökohtainen ennätyksensä on Jenassa 25. toukokuuta 1997 heitetty 87,12 metriä.[2] Pukstys voitti keihäänheiton Yhdysvaltain-mestaruuden kuusi kertaa ja piti hallussaan maansa ennätystä vuosina 1993–2004.[3][4] Olympialaisiin hän osallistui urheilijana 1992 ja 1996 ja sijoittui niissä parhaimmillaan kahdeksanneksi 1996.[1] Urheilu-uransa jälkeen Pukstys on toiminut valmentajana.[5][6]

Opiskeluvuodet ja ura keihäänheittäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tom Pukstysin vanhemmat muuttivat Yhdysvaltoihin Liettuasta vuonna 1949. Illinoiṣ’n osavaltion Glen Ellynissa 28. toukokuuta 1968 syntyneen Pukstysin lajivalintaan vaikutti merkittävästi hänen Liettuassa lääketiedettä opiskellut isoveljensä Andrew, jonka sikäläinen huonetoveri oli keihäänheittäjä. Vieraillessaan Andrew’ṇ luona Liettuassa 13-vuotiaana Tom poimi erään kerran yleisurheilukentällä keihään käteensä ja heitti sitä, jolloin Andrew’ṇ opiskelijakaveri huomasi Tomin viskovan välinettä hyvin. Myöhemmin Andrew toi Tomille keihään Liettuasta. Itsekin kuulantyöntöä ja kiekonheittoa harrastaneen Andrew’ṇ esimerkki ja tämän esittämä lupaus yleisurheiluvalmennuksen antamisesta pikkuveljelleen johtivat siihen, että Tom Pukstys vaihtoi high schoolia käydessään lajia baseballista yleisurheiluun veljensä lääketieteen opintojen valmistumisen jälkeen. Illinoiṣ’n osavaltiossa high school -tason urheilutapahtumissa ei kuitenkaan kilpailtu lainkaan keihäänheitossa, joten Pukstys joutui yleisurheilu-uransa alkuvaiheessa harjoittelemaan omillaan veljeltään saamallaan keihäällä.[3][5][7][8][9]

Opiskellessaan ensimmäistä vuottaan DuPagen collegessa Pukstys teki keihäänheitossa Yhdysvaltojen silloisen junioriennätyksen 71,34 metriä. Kahden DuPagessa vietetyn vuoden jälkeen hän siirtyi Floridan yliopistoon 1988 ja valmistui sieltä 1990. Floridassa hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon tiedotus- ja suhdetoiminnasta.[5][10][11]

Vuonna 1992 Pukstys pääsi edustamaan Yhdysvaltoja Barcelonan olympialaisiin ja sijoittui siellä kymmenenneksi tuloksella 76,72.[3][12] Jonkin aikaa ennen valintapäätöksen saapumista hänet oli ohjattu pois illinois’laisen collegen urheilukentältä. Toimenpiteen suorittanut vartija oli todennut, että säännöissä kiellettiin leluraketit, mallilennokit ja keihäät.[7]

Pukstys teki aikuisten tasolla ensimmäisen Yhdysvaltain-ennätyksensä kesäkuussa 1993.[3] Hän piti maansa keihäsennätystä nimissään vuodesta 1993 vuoteen 2004 saakka.[4][13] Hänen paras tuloksensa oli toukokuussa 1997 heitetty 87,12 metriä.[2] Atlantan olympialaisissa 1996 Pukstys kohensi sijoitustaan Barcelonan olympialaisiin verrattuna ja oli lopulta kahdeksas heitettyään parhaalla heitollaan 83,58 metriä.[12] Samana vuonna hän teki koeaikasopimuksen George Steinbrennerin ja New York Yankeesin kanssa tavoitteenaan syöttäjänä pelaaminen.[5][14] Myöhemmin Pukstys muisteli saaneensa tuolloin palautetta, jonka mukaan hän olisi voinut päästä kokoonpanoon, jos olisi omistanut edelliset kymmenen vuotta baseballille.[7]

Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa Pukstys sijoittui parhaimmillaan yhdeksänneksi Stuttgartissa 1993 tuloksella 77,92.[12] Pihtiputaan keihäskarnevaaleilla hän ylsi voittoon 1999 heitettyään parhaalla yrityksellään 84,12 metriä.[15] Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa seuraavana vuonna hän sijoittui toiseksi. Pukstys ei kuitenkaan päässyt mukaan Sydneyn olympialaisiin, koska karsintojen voittaja Breaux Greer ei ollut saavuttanut A-rajaa, vaikka Pukstysilla itsellään se olikin ylitettynä. Pukstys ei kilpaillut lainkaan 2002 mutta teki paluun seuraavana vuonna.[3] Hän yritti päästä vielä vuoden 2004 olympialaisiin mutta jäi olympiakarsinnoissa neljänneksi, joten yritys epäonnistui.[5]

Urheilu-uran päätös ja sen jälkeinen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2004 Pukstys lopetti uransa kilpaurheilijana ja heitti viimeisessä kisassaan tuloksen 80,39. Keihäsuransa aikana hän heitti yli 80 metriä kaikkiaan 125 kilpailussa ja yli 83 metriä 50 kilpailussa.[4] Aktiiviuransa jälkeen Pukstys ryhtyi valmentajaksi ja on muun muassa konsultoinut monia yhdysvaltalaisheittäjiä. Lontoon olympialaisissa 2012 hän toimi apulaisvalmentajana Yhdysvaltain yleisurheilujoukkueessa.[5][6]

Pukstys työskenteli pitkään ohjaajana Illinoiṣ’n Locportissa sijaitsevassa Bo Jackson Sports Dome -urheiluhallissa, jonka tehtävät hän jätti 2013. Sen jälkeen hänen piti siirtyä johtamaan uutta urheiluvalmennukseen tarkoitettua laitosta, mutta sitä koskevat rakennussuunnitelmat peruuntuivat ja hanke kariutui. Syksyllä 2014 Pukstys aloitti urheiluhallinnon opinnot Valparaison yliopistossa. Siellä hänet myös palkattiin yliopiston yleisurheiluvalmennusryhmään.[6]

Tom Pukstys ja hänen vaimonsa Anne adoptoivat kolme veljestä liettualaisesta orpokodista vuonna 2010.[7]

Osallistumiset MM-kilpailuihin ja olympialaisiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Kilpailu Paikka Sija Tulos
1991 MM-kilpailut Tokio, Japani (karsiutui
finaalista)
74,72 m
1992 Olympialaiset Barcelona, Espanja 10. 76,72 m
1993 MM-kilpailut Stuttgart, Saksa 9. 77,92 m
1995 MM-kilpailut Göteborg, Ruotsi (karsiutui
finaalista)
76,12 m
1996 Olympialaiset Atlanta, Yhdysvallat 8. 83,58 m
1997 MM-kilpailut Ateena, Kreikka (karsiutui
finaalista)
78,64 m
1999 MM-kilpailut Sevilla, Espanja DNS
(ei aloittanut)
2001 MM-kilpailut Edmonton, Kanada (karsiutui
finaalista)
78,10 m

[12]

  1. a b Tom Pukstys Sports-reference.com. 2015. Sports Reference LLC. Arkistoitu 2.4.2011. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  2. a b Athlete profile for Tom Pukstys IAAF.org. 2015. IAAF. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  3. a b c d e Tom Pukstys Usatf.org. 26.12.2004. USA Track & Field. Arkistoitu 12.9.2015. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  4. a b c Tom Pukstys Nationalthrowscoachesassociation.com. National Throws Coaches. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  5. a b c d e f Ryan, Ken: It's No Stretch of the Truth to Call Stagg Graduate Pukstys an Olympic Treasure Patch.com. 6.4.2011. Patch Media. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  6. a b c Cunningham, Clay: Pukstys steps back into coaching role, graces team with knowledge Valpotorch.com. 12.12.2014. The Torch. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  7. a b c d Hersh, Philip: Pukstys trying to give U.S. javelin throwers sharp edge Chicagotribune.com. 7.6.2012. Tribune Publishing. Arkistoitu 8.7.2015. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  8. Jauss, Bill: 2-time Olympian Returns To His Roots Chicagotribune.com. 20.2.2000. Tribune Publishing. Arkistoitu 7.10.2017. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  9. Shnay, Jerry: Pukstys Has Date With Destiny Chicagotribune.com. 30.6.1987. Tribune Publishing. Arkistoitu 8.7.2015. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  10. Student Spotlight: Tom Pukstys Cod.edu. 2015. College of DuPage. Arkistoitu 9.7.2015. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  11. Tom Pukstys Valpoathletics.com. 2015. Valparaiso University. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  12. a b c d Athlete profile for Tom Pukstys (Honours) IAAF.org. 2015. IAAF. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  13. Hersh, Philip: Javelin Star Pukstys Breaks Own U.s. Mark In Paris Meet Chicagotribune.com. 29.6.1996. Tribune Publishing. Arkistoitu 8.7.2015. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  14. Yanks Pursue A Javelin Star NYTimes.com. 22.7.1996. The New York Times Company. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)
  15. Keihäskarnevaalivoittajat Keihaskarnevaalit.com. 2015. Pihtiputaan keihäskarnevaalit. Viitattu 8.7.2015.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tom Pukstys Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)