Sveitsin Grand Prix 1982
 Sveitsin Grand Prix 1982 |
|
|---|---|
|
14. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1982.
|
|
| Päivämäärä | 29. elokuuta 1982 |
| Sijainti | Dijon, Ranska |
| Ratatyyppi | Moottorirata |
| Radan pituus | 3,8 km |
| Kilpailun pituus | 80 kierrosta, 304 km |
| Sää | Aurinkoinen |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 Alain Prost (Renault) |
| Paaluaika | 1.01,380 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Keke Rosberg (Williams-Ford) |
| Toinen |
Alain Prost (Renault) |
| Kolmas |
 Niki Lauda (McLaren-Ford) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Alain Prost (Renault) |
| Kierrosaika | 1.07,477 |
Sveitsin Grand Prix 1982 oli kauden kolmanneksi viimeinen kilpailu. Se järjestettiin 29. elokuuta Dijonin radalla Ranskassa, koska Sveitsissä oli kielletty autokilpailut Le Mansin 24 tunnin ajoissa sattuneen suuronnettomuuden takia.[1] Kilpailun voitti suomalainen Keke Rosberg Williams-Fordilla.[2] Voitto oli suomalaisten historian ensimmäinen voitto F1:n MM-sarjassa. Rosberg nousi voittonsa myötä MM-sarjan johtoon ohi Didier Pironin.
Aika-ajot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Renaultit olivat jälleen kerran ylitse muiden aika-ajoissa. Alain Prost ja René Arnoux nappasivat sijat 1. ja 2. Muut kuljettajat 10 nopeimman joukossa olivat Riccardo Patrese (Brabham-BMW), Niki Lauda (McLaren-Ford), Andrea de Cesaris (Alfa Romeo), Nelson Piquet (Brabham-BMW), Derek Daly (Williams-Ford), Rosberg, Bruno Giacomelli (Alfa Romeo) ja ainoata Ferraria ajanut Patrick Tambay. Ferrarilta puuttui edelleen toinen kuljettaja Saksan GP:n harjoituksissa tapahtuneen Pironin onnettomuuden jälkeen. Tambayn niska oli huonossa kunnossa, joten hän jätti kilpailun väliin.[1]
Kilpailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki odottivat onnistuisiko viimeinkin Brabhamin varikkostrategia kilpailuun, mutta Renaultit karkasivat heti muilta, kärjessä Prost. Patrese, Lauda ja Piquet seurasivat perässä. Piquet ohitti pian kaksi edellään ollutta kuljettajaa ja nousi kolmanneksi, Rosberg seurasi perässä. Kierroksella 11. Piquet ohitti Arnoux'n ja nousi toiseksi, Prost jatkoi kilpailun johdossa. Piquet'n piti tulla kierroksella 40. tankkaukseen, jolloin hän putosi viidenneksi. Rosberg nousi toiseksi kun edellään ajaneella Arnoux'lla oli autossaan polttoaineensyöttöongelmia. Rosberg sai lopulta Prostin kiinni ja ohitti tämän.
Ranskalaiset järjestäjät olisivat kuitenkin halunneet ranskalaisen Prostin voittavan kilpailun ranskalaisella Renault'lla, minkä takia he olivat aikeissa lopettaa kilpailun pari kierrosta normaalia aiemmin, kun he näkivät, että Rosberg siirtyisi johtoon.[1] Nämä aikeet saatiin kuitenkin estettyä, kun Williamsin työntekijä havaitsi heidän aikeensa ja huomautti virheestä, mutta tästä huolimatta kilpailua jatkettiin yhden ylimääräisen kierroksen verran.[1] Palkintokorokkeelle Rosbergia seurasivat Prost ja Lauda. Muut pistesijat veivät Piquet, Patrese ja Elio de Angelis (Lotus).
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sij. | N:o | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/Keskeytys | Aika-ajo | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. | 6 | Keke Rosberg
|
Williams-Ford | 80 | 1:32'41.087 | 8 | 9 |
| 2. | 15 | Alain Prost
|
Renault | 80 | + 4.442 | 1 | 6 |
| 3. | 8 | Niki Lauda
|
McLaren-Ford | 80 | + 1'00.343 | 4 | 4 |
| 4. | 1 |  Nelson Piquet
|
Brabham-BMW | 79 | + 1 kierros | 6 | 3 |
| 5. | 2 |  Riccardo Patrese
|
Brabham-BMW | 79 | + 1 kierros | 3 | 2 |
| 6. | 11 | Elio de Angelis
|
Lotus-Ford | 79 | + 1 kierros | 15 | 1 |
| 7. | 3 | Michele Alboreto
|
Tyrrell-Ford | 79 | + 1 kierros | 12 | |
| 8. | 12 |  Nigel Mansell
|
Lotus-Ford | 79 | + 1 kierros | 26 | |
| 9. | 5 |  Derek Daly
|
Williams-Ford | 79 | + 1 kierros | 7 | |
| 10. | 22 | Andrea de Cesaris
|
Alfa Romeo | 78 | + 2 kierrosta | 5 | |
| 11. | 4 | Brian Henton
|
Tyrrell-Ford | 78 | + 2 kierrosta | 18 | |
| 12. | 23 | Bruno Giacomelli
|
Alfa Romeo | 78 | + 2 kierrosta | 9 | |
| 13. | 7 | John Watson
|
McLaren-Ford | 77 | + 3 kierrosta | 11 | |
| 14. | 10 |  Eliseo Salazar
|
ATS-Ford | 76 | + 4 kierrota | 25 | |
| 15. | 29 | Marc Surer
|
Arrows-Ford | 76 | + 4 kierrosta | 14 | |
| 16. | 16 | René Arnoux
|
Renault | 75 | Polttoaineen syöttö | 2 | |
| Kesk. | 25 |  Eddie Cheever
|
Ligier-Matra | 70 | Ohjautuvuus | 16 | |
| Kesk. | 9 |  Manfred Winkelhock
|
ATS-Ford | 55 | Pohja | 20 | |
| Kesk. | 31 | Jean-Pierre Jarier
|
Osella-Ford | 44 | Moottori | 17 | |
| Kesk. | 26 | Jacques Laffite
|
Ligier-Matra | 33 | Ohjautuvuus | 13 | |
| Kesk. | 36 | Teo Fabi
|
Toleman-Hart | 31 | Moottori | 23 | |
| Kesk. | 18 | Raul Boesel
|
March-Ford | 31 | Vesivuoto | 24 | |
| Kesk. | 17 | Rupert Keegan
|
March-Ford | 25 | Ulosajo | 22 | |
| Kesk. | 35 | Derek Warwick
|
Toleman-Hart | 24 | Moottori | 21 | |
| Kesk. | 14 |  Roberto Guerrero
|
Ensign-Ford | 4 | Moottori | 19 | |
| DNS | 27 | Patrick Tambay
|
Ferrari | 0 | Loukkaantuminen | 10 | |
| DNQ | 20 | Chico Serra
|
Fittipaldi-Ford | ||||
| DNQ | 33 | Tommy Byrne
|
Theodore-Ford | ||||
| DNQ | 30 | Mauro Baldi
|
Arrows-Ford |
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nopein kierros: Alain Prost (Renault) 1.07,477
- Johtokierrokset: Rene Arnoux (1), Alain Prost (2-78), Keke Rosberg (79-80)
- Rosbergin ensimmäinen GP-voitto
- Marc Surer 50. kilpailu
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Rosberg's maiden win strengthens title chances ESPN. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Keke Rosberg Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| Radat | Circuit Bremgarten (1950–1954) Dijon-Prenois (1982) | |||||||||
