Stanisława Walasiewicz

Stanisława Walasiewicz
Henkilötiedot
Syntynyt	3. huhtikuuta 1911 Wierzchownia, Kongressi-Puola
Kuollut	4. joulukuuta 1980 (69 vuotta) Cleveland, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Puola,  Yhdysvallat
Uran tiedot
Laji	yleisurheilu: pikajuoksu, pituushyppy, kiekonheitto
Kilpauran kesto	1927–1977, huippukausi 1930-luvulla
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Puola
Naisten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Los Angeles 1932	100 metriä
Hopeaa	Berliini 1936	100 metriä

Stanisława Walasiewicz (amerikkalaiselta nimeltään Stella Walsh tai Stella Walsh Olson, 3. huhtikuuta 1911 Wierzchownia, Kongressi-Puola – 4. joulukuuta 1980 Cleveland, Yhdysvallat) oli puolalainen ja myöhemmin yhdysvaltalainen yleisurheilija ja olympiavoittaja.

Walasiewicz voitti Puolan väreissä naisten 100 metrin juoksun olympiakultaa vuoden 1932 olympialaisissa ja hopeaa vuoden 1936 olympialaisissa. Hän rikkoi useita maailmanennätyksiä 1930- ja 1940-luvuilla. Kuolemansa jälkeen hän paljastui intersukupuoliseksi.

Nuoruus

Stanisława Walasiewicz (feminiinimuodossa Walasiewiczówna) syntyi 3. huhtikuuta 1911 Wierzchownian pikkukylässä Venäjän hallitsemassa Kongressi-Puolassa. Hänen isänsä Julian oli muuttanut edellisenä vuonna Clevelandiin Yhdysvaltoihin, ja Stanisławan äiti Weronica seurasi miestään Amerikkaan tyttärensä kanssa kesällä 1912. Clevelandissa asui suuri puolalaisten maahanmuuttajien yhteisö, ja Julian pystyi elättämään perheensä siellä paremmin kuin köyhässä Puolassa. Perheeseen syntyi vielä kaksi tyttöä.

Walasiewicz puhui kotonaan puolaa ja oppi englannin ulkona ja koulussa. Lukiossa hänen englanninkieliset opettajansa alkoivat käyttää hänestä helpommin lausuttavaa nimeä Stella Walsh, jota Walasiewicz käyttikin Amerikassa perheensä ja ystäväpiirinsä ulkopuolella koko loppuelämänsä. Kirjoittaessaan nimensä urheilumuistoesineisiin hän käytti silti nimestään useimmin muotoa “Stella Walsh Walasiewiczowna”.

Urheilu-ura

Uran alkuvuodet

Walasiewicz huomasi jo kouluikäisenä voittavansa urheilussa niin tytöt kuin pojatkin. Hän alkoi käydä paikallisella urheilutalolla harjoittelemassa, ja Clevelandin amerikanpuolalainen urheiluseura rahoitti hänen kilpailumatkojaan aina 1930-luvulle asti.

Walasiewicz voitti ensimmäisessä kilpailussaan vuonna 1927 Clevelandissa 50 jaardin ja 70 jaardin juoksut ja sijoittui toiseksi vauhdittomassa pituushypyssä ja baseball-pallon heitossa. Keväällä 1928 hän osallistui amerikanpuolalaisten Zlot-yleisurheilukilpailuihin New Yorkissa ja voitti niissä kokonaiskilpailun. Urheiluseura lähetti Walasiewiczin Yhdysvaltain olympiakarsintoihin Newarkiin, missä hän karsiutui 100 metrin välierässä. Hänet valittiin kuitenkin varajuoksijaksi Yhdysvaltain pikaviestijoukkueeseen, kunnes selvisi, että hän ei ollutkaan Yhdysvaltain kansalainen eikä voinut siksi edustaa maata.

Vuonna 1929 Walasiewiczin maine maailmanluokan urheilijana kasvoi Clevelandissa. Hän teki kesällä 1929 ensimmäisen monista Euroopan-kilpailumatkoistaan Poznańiin Puolaan Zlot-kilpailuihin, joissa hän voitti 60, 100, 200 ja 400 metrin juoksut sekä pituushypyn ja kokonaiskilpailun. Puolalaiset ottivat Walasiewiczin heti omakseen, ja hän edusti Puolaa myöhemmin samana kesänä maaotteluissa Australiaa ja Tšekkoslovakiaa vastaan, voittaen jälleen kaikki kilpailunsa.

Helmikuussa 1930 Walasiewicz juoksi New Yorkin Millrose Gamesissa 50 jaardin sisäratojen maailmanennätyksen 6,0 sekuntia ja rikkoi pian sen jälkeen myös 220 jaardin maailmanennätyksen kahdella sekunnilla. Yhdysvaltain hallimestaruuskisoissa hän voitti 220 jaardin juoksun ja pituushypyn. Kesällä 1930 hän juoksi 100 jaardia ensimmäisenä naisena alle 11 sekunnin ajassa 10,8. Syyskuussa hän voitti kaikki henkilökohtaiset kilpailunsa Prahassa naisten maailmankisoissa Puolan väreissä. Kesällä 1932 Walasiewicz otti nimiinsä kiekonheiton Yhdysvaltain-ennätyksen. Walasiewicz pelasi myös koripalloa ja perusti Clevelandissa joukkueen nimeltä Stella Walsh Flyers.

Prahan kisojen jälkeen Walasiewicz nimettiin maailman parhaaksi naisurheilijaksi ja Puolassa maan suosituimmaksi urheilijaksi. Kun hän palasi kotikaupunkiinsa kisamatkalta Euroopasta, junalaiturilla oli häntä odottamassa hurraava väkijoukko, ja kaupunki järjesti hänelle vastaanottojuhlat. Walasiewiczista oli tullut koko Yhdysvalloissa kansallinen kuuluisuus. Hänestä kirjoiteltiin lehtiin esittelyartikkeleita, joissa muun muassa esiteltiin häntä työssään rautatieyhtiön toimistossa. Walasiewicz kertoi lehdistölle, että hänen elämäänsä kuului työ toimistolla, harjoittelu, elokuvien katselu, autolla ajeleskelu ja aikaisin nukkumaan meneminen. Hän nautti kuuluisuudesta, vaikka häntä pidettiinkin vakavana ja hiljaisena ihmisenä. Kesällä 1931 hän päätti voittaa “Clevelandin kuningatar” -suosikkikilpailun, koska sen pääpalkintona oli muun muassa uusi auto, joten hän kampanjoi koko Clevelandin puolalaisyhteisön auttamaan hänet voittajaksi.

Olympiamenestys

Walasiewicz oli jättänyt huhtikuussa 1930 hakemuksen Yhdysvaltain kansalaisuudesta. Hän allekirjoitti hakemuksensa nimellä Stella Walsh, joskaan ei ole tiedossa, oliko hän vaihtanut sen viralliseksi nimekseen. Walasiewicz oli jo pitkään suunnitellut osallistuvansa kansalaisuuden vaihdettuaan Yhdysvaltain olympiakarsintoihin ja edustavansa Yhdysvaltoja Los Angelesin kisoissa 1932. Hän oli kuitenkin menettänyt työnsä suuren laman aikana, ja juuri kun hänen piti ottaa vastaan hänelle myönnetty Yhdysvaltain kansalaisuus, Puolan urheiluviranomaiset tarjosivat hänelle työtä ja stipendin Varsovan yliopistoon, jos hän edustaisi Puolaa olympiakisoissa. Turvatakseen toimeentulonsa Walasiewicz päätti ottaa puolalaisten tarjouksen vastaan, sillä Yhdysvalloissa hänelle ei ollut tarjolla työtä, joka ei olisi vaarantanut hänen amatööriasemaansa.

Los Angelesin olympiakisoissa Walasiewicz sijoittui ensin sivulajissaan kiekonheitossa kuudenneksi. Sadan metrin juoksussa hän voitti helposti alkueränsä ja välieränsä, jossa hän juoksi uuden maailmanennätyksen 11,9 sekuntia. Loppukilpailussa Walasiewicz sai huonon lähdön mutta voitti juoksun täpärästi ajassa 11,9. Pikaviestiin Puola ei saanut koottua kilpailukykyistä joukkuetta.

Olympiakisojen jälkeen Walasiewicz lähti Puolan olympiajoukkueen mukana laivalla Varsovaan Puolaan, missä hän sopimuksensa mukaan opiskeli journalismia ja liikuntaa seuraavien neljän vuoden ajan sekä edusti puolalaisia urheiluseuroja. Puolassa hän ei kuitenkaan ollut samanlainen kuuluisuus kuin Clevelandissa, sillä naisten urheilua ei paljonkaan seurattu. Vaikka hän kertoikin sopeutumisongelmistaan köyhässä Puolassa, hän teki juoksuradalla edelleen hyviä tuloksia ja sai Puolan valtiolta suurimman urheilijalle myönnettävän tunnustuspalkinnon. Hän kilpaili ahkerasti muuallakin Euroopassa ja teki useita kilpailumatkoja myös Yhdysvaltoihin. Vuoden 1934 naisten maailmankisoissa hän voitti 60 metrin juoksun mutta hävisi jalkavaivaisena 100 ja 200 metrin juoksut. Vuonna 1935 hän juoksi 200 metrin maailmanennätyksen, joka kesti 17 vuotta.

Walasiewiczin haastajaksi nousi keväällä 1935 missourilainen Helen Stephens, jolle Walasiewicz hävisi heti heidän ensimmäisessä kohtaamisessaan. Berliinin olympialaisissa 1936 Walasiewicz jäi Stephensin jälkeen hopealle 100 metrin juoksussa. Hän oli juossut useita epävirallisia maailmanennätyksiä ennen kisoja, mutta hän kärsi kisojen aikana pienestä reisivammasta. Stephens löi Walasiewiczin myös kisojen jälkeen käydyissä kilpailuissa. Sen jälkeen he eivät enää kohdanneet radalla, sillä Stephens lopetti pian juoksu-uransa. Syksyllä 1936 Walasiewicz muutti Puolasta takaisin Clevelandiin.

Olympialaisten jälkeen

Walasiewicz johdattamassa Puolan naisten joukkuetta EM-kisoihin 1938.

Walasiewicz voitti Itävallassa 1938 Euroopan-mestaruuskisoissa 100 ja 200 metrin juoksut ja otti hopeaa pituushypyssä sekä pikaviestissä Puolan joukkueessa. Walasiewicz oli huippukunnossa toisen maailmansodan aikana kun olympialaisia ei voitu järjestää. Hän voitti kymmeniä Yhdysvaltain-mestaruuksia ja rikkoi useita epävirallisia maailmanennätyksiä. Hän alkoi kilpailla myös naisille uusissa lajeissa 800 metrin juoksussa ja viisiottelussa sekä pelasi amatöörikoripalloa, pitäen aina kiinni amatööristatuksestaan tulevia olympialaisia varten.

Yhdysvaltain kansalaisuuden Walasiewicz sai lopulta vuonna 1947. Vuoden 1948 Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa Walasiewicz voitti 100 metrin ja 200 metrin juoksut ja pituushypyn mutta ei päässyt olympiakisoihin, koska oli aiemmin edustanut niissä Puolaa. Helsingin 1952 olympiakisoihin hän pyrki monen muun Itä-Euroopasta siirtyneen tavoin riippumattomana edustajana, koska ei halunnut edustaa Neuvostoliiton satelliittivaltiota. Tätäkään Kansainvälinen olympiakomitea ei sallinut. Vuoden 1956 olympiakisojen edellä sääntöjä muutettiin niin, että jos aiemmin yhtä maata edustanut nainen menee naimisiin eri maan kansalaisen kanssa, voi hän edustaa miehensä kotivaltiota. Walasiewicz solmi muutamia viikkoja kestäneen avioliiton entisen nyrkkeilijän Harry Olsonin kanssa ja osallistui olympiakarsintoihin 200 metrillä mutta ei päässyt finaaliin. Walasiewicz yritti päästä olympiajoukkueeseen vielä 1960 mutta ei onnistunut.

Walasiewicz asui joitain vuosia Los Angelesissa mutta muutti vuonna 1964 takaisin Clevelandiin. Hän asui siellä yhdessä äitinsä kanssa koko loppuelämänsä. Hän ryhtyi nuorten urheilijoiden valmentajaksi nuoruusaikojensa urheiluseurassa ja sai työtä kaupungin urheiluvalvojana, minkä lisäksi hän kirjoitteli urheilujuttuja lehteen ja tarjoili baarissa. Korkeasta iästään huolimatta hän jatkoi omaakin harjoitteluaan, teki näytösjuoksuja, heitti kiekkoa, pelasi kilpasarjoissa menestyksellisesti koripalloa ja lentopalloa sekä apuvalmensi naisten jalkapallojoukkuetta. Hän jatkoi kilpailemista naisten yleisessä sarjassa 66-vuotiaaksi asti. Walasiewicz sai urheilu-uransa jälkeen useita kunnianosoituksia. Vuonna 1970 hänet nimettiin naisten kansainväliseen urheilun kunniagalleriaan ja vuonna 1975 Yhdysvaltain yleisurheilijoiden kunniagalleriaan.

Kuolema ja intersukupuolisuuden paljastuminen

Walasiewicz kuoli 69-vuotiaana vuonna 1980 aseellisen ryöstöyrityksen uhrina. Ruumiinavausrapotti paljasti, että Walasiewiczilla oli pieni, toimimaton penis ja kivekset sekä pieni aukko kivespussin alapuolella. Naisen sukupuolielimiä hänellä ei ollut lainkaan. Useimmissa hänen soluissaan oli miehelle tyypillinen XY-sukupuolikromosomiyhdistelmä, mutta joissakin soluissa pelkästään yksi X-kromosomi (X0). Tällaista tilaa kutsutaan mosaikismiksi.

Walasiewicz oli kasvatettu tytöksi, ja hän kilpaili aina naisten sarjassa. Hänen miehisten sukupuolielintensä on arveltu kehittyneen näkyvämmiksi vasta murrosiässä. Salatakseen aikuisena tilansa julkisuudelta Walasiewicz pukeutui ja peseytyi aina eri tiloissa kuin muut kilpailijat. Clevelandin puolalaisyhteisössä moni oli kuitenkin aina tiennyt totuuden. Raportin paljastukset johtivat syytöksiin huijaamisesta, ja jotkut alkoivat vaatia, että Walasiewiczin mitalit ja tunnustuspalkinnot peruttaisiin. Vuonna 1991 Yhdysvaltain yleisurheiluliitto päätti kuitenkin virallisesti jättää Walasiewiczin urheilusaavutukset voimaan.

Lähteet

• Anderson, Sheldon: The Forgotten Legacy of Stella Walsh. Rowman & Littlefield, 2017. ISBN 9781442277564

Viitteet

Naisten 100 metrin juoksun olympiavoittajat

Naisten 100 metrin juoksun euroopanmestarit

Naisten 200 metrin juoksun euroopanmestarit