Spiritualiteetti
Spiritualiteetti on usein käytetty ilmaus hengellisen elämän konkreettisista muodoista. Termi tulee latinan sanasta spiritualis (suom. hengellinen) ja sitä käytetään usein kristillisessä kontekstissa.[1] Spiritualiteetti koskee ihmisen sisäistä uskonnollista elämää ja kokemusta sekä henkilökohtaista uskossa elämistä ja uskon harjoittamisen polkua. Spiritualiteetin teologia on teologian osa-alue, joka korostaa kokemuksellisuutta ja käytännöllisyyttä.[2]
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmän mukaan spiritualiteetti on hengellistä kasvua ja havahtumista korostavaa uskon käytännöllistä harjoittamista, erityisesti yhteisöllisesti. Spiritualiteettiin voi kuulua esimerkiksi Raamatun lukemista, messuun osallistumista, rukoilua ja yhteyttä toisiin uskoviin. Se voi tarkoittaa myös hiljaisuuden ja mietiskelyn harjoittamista, hengellistä laulamista, retriiteille osallistumista tai muuta hartaudenharjoitusta.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Spiritualiteetti Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 19.4.2022. Viitattu 15.4.2020.
- ↑ Kotila, Heikki: Spiritualiteetti - ajankohtainen näkökulma, s. 13–14. (Teoksessa: Spiritualiteetin käsikirja) Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-931-6