Siperiankurppa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siperiankurppa
Siperiankurppa tai suippopyrstökurppa (Gallinago stenura)
Siperiankurppa tai suippopyrstökurppa (Gallinago stenura)
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Gallinago
Laji: megala
Kaksiosainen nimi

Gallinago megala
Swinhoe, 1861

Katso myös

  Siperiankurppa Wikispeciesissä
  Siperiankurppa Commonsissa

Siperiankurppa (Gallinago megala) on siperialainen kahlaajalintu. Lajin nimesi englantilainen lintutieteilijä Robert Swinhoe vuonna 1861.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 27–29 senttimetriä, siipien kärkiväli 38–44 senttimetriä ja paino keskimäärin 120 grammaa. Laji muistuttaa suuresti suippopyrstökurppaa, joka on 10 prosenttia pienempi, lyhytnokkaisempi ja -jalkaisempi sekä höyhenpuvultaan hieman erivärinen. Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Siperiankurpan pesimäaluetta on keskinen Siperia ja Mongolian pohjoisosa. Maailmanpopulaation koko on 25 000–100 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Siperiankurppa on muuttolintu, joka talvehtii Indonesiassa, Papua-Uudessa-Guineassa ja Australiassa. Laji havaittiin Suomessa Tohmajärven Niiralasta 13. kesäkuuta – 6. heinäkuuta 2008; kyseessä on vasta toinen havainto Euroopasta, ensimmäinen tehtiin Venäjällä 2002.[2][3].

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperiankurpan elinympäristöä ovat taigan niityt, ahot ja muut aukeat maisemat. Muutto- ja talvehtimisalueilla laji viihtyy erilaisilla kosteikoilla.

Laji syö maassa eläviä hyönteisiä, matoja ja muita pieniä selkärangattomia.

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
  1. BirdLife International: Gallinago megala IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
  2. BirdLife Suomi: Erittäin harvinainen lintulaji löytyi Tohmajärveltä birdlife.fi. Arkistoitu 6.12.2008. Viitattu 16.6.2008.
  3. BirdLife Suomi: RK:n kokous helsingissä 30.8.2008 birdlife.fi. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 2.9.2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.