Sinn Féin
| Sinn Féin | |
|---|---|
| Perustettu | 1905 |
| Puheenjohtaja | Mary Lou McDonald |
| Ideologia |
irlantilainen nationalismi tasavaltalaisuus |
| Poliittinen kirjo | vasemmisto |
| Äänenkannattaja | An Phoblacht |
| Europarlamentaarikkoja |
2 / 14 |
| Dáil Éireann |
33 / 160 |
| Seanad Éireann |
2 / 60 |
| Yhdistyneen kuningaskunnan alahuone (Pohjois-Irlannin paikat) |
7 / 18 |
| Pohjois-Irlannin kansalliskokous |
27 / 90 |
| Kotisivu |
sinnfein |
Sinn Féin ("Me itse" iiriksi) on Irlannin tasavallassa ja Pohjois-Irlannissa toimiva vasemmistopuolue, jota on historiallisesti pidetty terroristijärjestö IRA:n poliittisena siipenä.[1] Puolue ajaa yhtenäistä Irlantia.[2] Sen puheenjohtaja on ollut vuodesta 2018 Mary Lou McDonald. Puolue on ollut merkittävä Pohjois-Irlannissa ja pieni Irlannin tasavallassa, jossa sen kannatus kuitenkin nousi helmikuun 2020 vaalien edellä.[3] Sinn Féin sai vaaleissa 24,5 prosenttia ensisijaisista äänistä eli enemmän kuin mikään muu puolue. Kannatus nousi yli kymmenellä prosenttiyksiköllä edellisiin vaaleihin (2016) verrattuna.[4]
Euroopan parlamentissa puolueen edustajat toimivat GUE/NGL-parlamenttiryhmässä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arthur Griffith perusti Sinn Féinin vuonna 1905 ajamaan Irlannin itsenäisyyttä. Vuonna 1917 se muodostui useita suuntauksia kokoavaksi voimaksi, kokoomuspuolueeksi tai sateenvarjo-organisaatioksi. Se saavutti vaalivoittoja vaalipiireissään 1917 ja 1918 ja siten haastoi Irlannin parlamentaarisen puolueen.
Joulukuun 1918 parlamenttivaaleissa Irlannin parlamentaarinen puolue menetti 62 paikkaa ja sai enää vain kuusi paikkaa, kun taas Sinn Féin sai 76 paikkaa. Unionistien paikkaluku nousi 18:sta 26:een.
Joulukuun 1918 parlamenttivaalien tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Puolue | Paikat | Äänet | ||
|---|---|---|---|---|
| Paikat | Paikkaosuus | Äänet | Ääniosuus | |
| Sinn Féin | 73 | 69,5 | 476 087 | 46,9 |
| Irlannin unionistipuolue | 22 | 20,9 | 257 314 | 25,3 |
| Irlannin parlamentaarinen puolue | 6 | 5,7 | 220 837 | 21,7 |
| Työväenpuolueen unionistit | 3 | 2,8 | 30 304 | 3,0 |
| Belfastin työväenpuolue | — | — | 12 164 | 1,2 |
| Riippumattomat unionistit | 1 | 0,95 | 9 531 | 0,9 |
| Riippumattomat kansallismieliset | — | — | 8 183 | 0,8 |
| Riippumattomat työväenpuoluelaiset | — | — | 659 | 0,1 |
| Riippumattomat | — | — | 436 | 0,0 |
| Yhteensä | 105 | 100,0 | 615 515 | 100,0 |
Unionistit olivat sopineet, että he eivät vastustaisi Irlannin itsehallintoon (Home rule) siirtymistä muutoin kuin Ulsterin kuudessa kaikkein protestanttisimmassa maakunnassa.
Sinn Féinin Britannian alahuoneeseen valitut edustajat eivät ottaneet vastaan kansanedustajanpaikkojaan, vaan muodostivat tammikuussa 1919 Dublinissa Dáil Éireann -nimisen kansalliskokouksen, joka julistautui Irlannin hallitukseksi. Samana päivänä irlantilaisvapaaehtoiset hyökkäsivät aseistamattoman poliisin kimppuun Soloheadbegissa Tipperaryssa, minkä katsotaan olleen alku Irlannin vapaussodalle. Maaseudulle vetäytyneet irlantilaisvapaaehtoiset alkoivat kutsua itseään Irlannin tasavaltalaisarmeijaksi eli IRA:ksi vuonna 1920. Joulukuussa 1920 Britannian parlamentti hyväksyi jo ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistellun Irlannin itsehallintolain, jonka mukaan kuusi protestanttisinta maakuntaa Pohjois-Irlannissa jäi unioniin ja muu Irlanti sai itsehallinnon. Keväällä 1921 Pohjois-Irlannissa pidettiin vaalit, joissa unionistit saivat 40 paikkaa, maltilliset kansallismieliset kuusi ja Sinn Féin myös kuusi paikkaa.
Itsehallintosopimus ja Sinn Féinin jakautuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dáil Éireann ja Britannian hallitus sopivat 6. joulukuuta 1921, että Irlannin 26 kreivikuntaa muuttuvat Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvaksi dominioksi, joka nimettiin Irlannin vapaavaltioksi. Pohjois-Irlannissa sijaitsevat loput kuusi kreivikuntaa taas jäivät osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa.[5]
IRA:sta ja Sinn Féinistä erosivat sopimusta tukeneet puoliskot ja erimielisyydet sopimuksen allekirjoittamisesta johtivat Irlannin sisällissotaan. Sodassa taistelivat sopimusta tukeva ja sitä vastustava puoli, joista ensimmäinen lopulta voitti. Sopimuksen tukijoiden ryhmä muotoutui sodan jälkeen Fine Gael-puolueeksi ja vastustajien puoli Fianna Fáiliksi. [6]
Irlannin tasavalta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hajoamisensa jälkeen Irlannin tasavallan Sinn Féin katosi poliittisesta valtavirrasta ja IRA:n jäsenet ryhmittyivät nimen taakse.[6] Puolue osallistui jälleen vuonna 1957 parlamenttivaaleihin, muttei ottanut paikkojaan vastaan[7]. Nykymuotoinen Sinn Féin muodostettiin vuonna 1969. Pitkänperjantain sopimukseen saakka Sinn Féin toimi selvästi IRA:n poliittisena siipenä ja äänitorvena.[8] Vuonna 1998 Sinn Féin hyväksyi Pitkänperjantain sopimuksen, joka päätti levottomuuksien ajan Pohjois-Irlannissa enimmiltä osin ja oli keskeinen osa Pohjois-Irlannin rauhanprosessia 1990-luvulla[9]. Vuonna 2020 parlamenttivaaleissa puolue nousi jälleen Irlannin suurimmaksi ensisijaisissa äänissä laskettuna saaden 24,5 prosentin kannatuksen[4].
Siirtyminen vasemmalle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1960-luvulla Sinn Féin siirtyi vasemmalle ja IRA:ssa oli marxilaisia elementtejä. Vuonna 1970 Sinn Féinistä lohkesi Työväenpuolue (aluksi "Virallinen Sinn Féin"), josta lohkesivat puolueet Irlannin tasavaltalainen sosialistipuolue 1975 ja Demokraattinen vasemmisto 1992. IRA:sta on vastaavasti irronnut useita sirpaleryhmiä.
IRA luopuu terrorismista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2005 IRA ilmoitti luopuvansa terrorismista.[1] Sinn Féin ei hyväksynyt IRA:sta irtautuneiden "Real IRA"- ja "Continuity IRA"-ryhmien iskuja maaliskuussa 2009[2].
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinn Féin on katsottu toimivan Irlannin tasavaltalaisarmeijan, IRA:n, parlamentaarisena siipenä ja muodostaa oman parlamenttipuolueen vaikuttaen Ison-Britannian politiikkaan Pohjois-Irlannista käsin. Sen päätoimistot sijaitsevat Dublinissa ja Belfastissa
Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneeseen valittiin vuoden 2024 vaaleissa seitsemän Sinn Féinin jäsentä: Órfhlaith Begley, Pat Cullen, John Finucane, Chris Hazzard, Dáire Hughes, Cathal Mallaghan ja Paul Maskey.[10] Puolue ei tunnusta Yhdistyneen kuningaskunnan valtaa Pohjois-Irlannissa, minkä takia puolueen jäsenet eivät ota vastaan paikkojaan alahuoneessa.
Euroopan unionin parlamentissa on kaksi Sinn Féinin edustajaa, jotka kuuluvat istuvat parlamentin vasemmistoryhmä GUE/NGL:n riveissä.[11]
Vuoden 2018 kansanäänestyksen alla Sinn Féin kampanjoi abortin laillistamisen puolesta.[12] Puolue oli aiemmin vastustanut aborttia ja ehdottanut sen sijaan yksinhuoltajien tukemista.[13]
Irlantilaisen tutkimuslaitoksen edustaja Dan O’Brian piti helmikuun 2020 vaalien alla puoluetta äärioikeistolaisena demokratian vastaisena puolueena. Hän perustelee sitä sillä, että sen toimintatavat ovat verrattavissa äärioikeistoliikkeisiin, vaikka se on vasemmalla poliittisesti. Hänen mukaansa se on yhä kiinteästi suhteessa terrorijärjestö IRA:han[3]
Helmikuussa 2020 pidettyjen Irlannin tasavallan parlamenttivaalien tulos oli historiallinen, sillä Sinn Féin sai valeissa eniten ääniä. Keskustaoikeistolaiset Fine Gael ja Fianna Fáil ovat hallinneet Irlantia vuodesta 1922 saakka vuorotellen.[14] Lopulta eniten paikkoja sai kuitenkin Fianna Fáil: 160-paikkaiseen parlamenttiin 38 edustajaa. Sinn Féin kasvatti paikkamääränsä 37:ään, mikä on 14 edustajaa enemmän kuin vuoden 2016 vaaleissa.[14] Vaalivoitostaan huolimatta Sinn Féin joutui edelleen jäämään oppositioon.[15]
Pohjois-Irlannin kansalliskokouksen vuoden 2022 vaaleissa Sinn Féin nousi ensi kertaa suurimmaksi puolueeksi. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun mikään nationalistipulue voitti eniten kansalliskokouksen paikkoja.[16] Vaalien jälkeiset hallitusneuvottelut kuitenkin tulehtuivat ja uusi hallitus saatin nimitettyä vasta helmikuussa 2024. Silloin Sinn Féinin Michelle O'Neill valittiin puolueen ensimmäiseksi Pohjois-Irlannin pääministeriksi.[17]
Puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Edward Martyn 1905–1908
- John Sweetman 1908–1911
- Arthur Griffith 1911–1917
- Éamon de Valera 1917–1926
- John J. O'Kelly 1926–1931
- Brian O'Higgins 1931–1933
- Michael O'Flanagan 1933–1935
- Cathal Ó Murchadha 1935–1937
- Margaret Buckley 1937–1950
- Paddy McLogan 1950–1952
- Tomás Ó Dubhghaill 1952–1954
- Paddy McLogan 1954–1962
- Tomás Mac Giolla 1962–1970
- Ruairí Ó Brádaigh 1970–1983
- Gerry Adams 1983–2018
- Mary Lou McDonald 2018–virassa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ääriryhmät haluavat aloittaa uuden kostonkierteen Pohjois-Irlannissa Yle Uutiset. 16.03.2009. Viitattu 1.5.2014.
- ↑ a b c Maatiedosto Irlanti: Poliittinen järjestelmä 28.6.2013. Suomen suurlähetystö, Dublin. Viitattu 1.5.2014.
- ↑ a b Susanna Turunen: Irlanti äänestää tänään parlamentista yle.fi, uutiset. 8.2.2020. Viitattu 8.2.2020.
- ↑ a b Saara-Miira Kokkonen: Irlannin vaaleissa historiallinen tulos: nationalistipuolue Sinn Féin nousi ensimmäistä kertaa suosituimmaksi puolueeksi yle.fi, uutiset. 10.2.2020. Viitattu 10.2.2020.
- ↑ Houses of the Oireachtas: The Treaty in Context – Houses of the Oireachtas www.oireachtas.ie. 11.12.2021. Viitattu 14.10.2024. (englanti)
- ↑ a b Brian Hanley: A century of splits and the 'passing on of authority' : How does the modern Sinn Féin trace its roots back to the civil war? TheJournal.ie. 14.2.2020. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Kauko Sipponen: ”Parlamenttivaaleja eri maissa”, Mitä Missä Milloin 1958, s. 105. Helsinki: Otava, 1957.
- ↑ Brian Feeney: Surviving the split: Sinn Féin’s long road to independence from the IRA The Observer. 24.4.2022. Viitattu 14.10.2024. (englanti)
- ↑ The Belfast Agreement/Good Friday Agreement 1998 Northern Ireland Assembly. Arkistoitu 3.2.2020. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
- ↑ [email protected]: General Election 2024: New Cabinet and NI's new MPs NICVA. 8.7.2024. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Tarkennettu haku | Haku | Parlamentin jäsenet | Euroopan parlamentti | Euroopan parlamentin vasemmistoryhmä - GUE/NGL | Irlanti www.europarl.europa.eu. Viitattu 14.10.2024.
- ↑ Repeal the 8th Amendment Sinn Féin. 9.3.2018. Arkistoitu 28.1.2020. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Sinn Féin on the Assembly debate on Abortion Sinn Féin. 22.10.2007. Arkistoitu 25.10.2007. Viitattu 14.11.2007. (englanniksi)
- ↑ a b Sinn Fein kasvatti paikkamääräänsä peräti 14 edustajalla Irlannin parlamentissa Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
- ↑ Irlannin uusi hallitus kierrättää kolmea pääministeriä, vaalivoittaja Sinn Fein jäi rannalle Ilta-Sanomat. 27.6.2020. Viitattu 4.9.2020.
- ↑ Northern Ireland Assembly Election Results 2022 BBC News. Viitattu 14.10.2024. (englanti)
- ↑ Stormont: Michelle O'Neill makes history as nationalist first minister bbc.com. 3.2.2024. Viitattu 14.10.2024. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]