Seine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo joesta. Pariisin lähimpine esikaupunkeineen käsittäneestä entisestä Seinen departementista on eri artikkeli.
Seine
Seine ja Pont Royal Pariisin keskustasta nähtynä.
Seine ja Pont Royal Pariisin keskustasta nähtynä.
Alkulähde Côte-d’Or, Saint-Germain-Source-Seine
Laskupaikka Englannin kanaali, Le Havre
Maat  Ranska
Pituus 777 km
Alkulähteen korkeus 471 m
Virtaama 500 m³/s
Valuma-alue 78 600 km²
Seinejoen sijainti kartalla.
Seinejoen sijainti kartalla.
Seine virtaa Pariisin halki. Kuva on otettu Eiffel-tornista.

Seine /sεn/ on joki Pohjois-Ranskassa. Seine on yksi Ranskan tärkeimmistä vesiväylistä, ja se kulkee muun muassa Pariisin halki. Joki on 777 kilometriä pitkä ja siten Ranskan toiseksi pisin 1 020-kilometrisen Loiren jälkeen. Antiikin aikoina Seine tunnettiin latinalaisella nimellään Sequana.

Seinen tärkeimmät sivujoet ovat Aube, Marne ja Oise pohjoisessa sekä Yonne ja Eure etelässä. Seine on yhdistetty kanavilla Schelde- (Escaut), Meuse-, Rein-, Saône- ja Loirejokeen.

Seineä ei tule sekoittaa Brysselin halki Belgiassa virtaavaan paljon pienempään jokeen nimeltä Senne, vaikka nimet äännetäänkin samalla tavalla.

Reitti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seine alkaa Langresin ylängöltä 471 metrin korkeudelta. Joen lähteet ovat Burgundissa noin 30 kilometriä Dijonin kaupungista luoteeseen.[1] Seinen pituus on 777 kilometriä, ja sen valuma-alue on noin 78 600 neliökilometriä.[2]

Seine on yläjuoksullaan vain pieni puro, joka virtaa Burgundissa luoteeseen. Champagnen alueelle se päätyy hieman ennen Troyes’ta. Champagnessa Seine virtaa kuivassa liitukivitasangolla ja on jo tuossa vaiheessa tehnyt itselleen leveän uoman.[3]

Aube laskee Seineen Romillyn lähellä, ja sen jälkeen Seine kaartuu länteen ja jatkaa leveää laaksoa aina Montereauhun, jossa Yonne yhtyy Seineen. Seine alkaa pian tämän jälkeen kulkea taas kohti luodetta ja ohittaa ennen Pariisia muun muassa Melunin ja Corbeil-Essonnesin.[3]

Pariisin rajalla Seineen laskee oikealta rannalta Marnejoki ja Pariisin jälkeen samalta rannalta Oisejoki. Joki virtaa loppujuoksunsa verkkaisesti ja mutkitellen. Mantes-la-Jolien jälkeen Seine saapuu Normandiaan ja laskee 16 kilometriä pitkään estuaariin, joka alkaa Tancarvillestä ja jatkuu Le Havreen saakka.[3]

Liikenne, energia ja vesihuolto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seine on ruopattu ja merikelpoiset alukset voivat purjehtia sitä pitkin aina Roueniin saakka, joka sijaitsee 120 kilometriä sisämaassa.lähde? Rouen oli 1500-luvulta lähtien Ranskan tärkein merisatama, mutta Le Havre ohitti sen 1800-luvulla.[3]

Pariisin tärkein kaupallinen satama on Gennevilliers’n satama.[3] Kaupalliset rahtialukset voivat kulkea jokea pitkin aina Bar-sur-Seineen, joka on 560 kilometriä mereltä. Pariisissa, 445 kilometriä mereltä, joki on vain 24 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä tekee joesta hitaasti virtaavan ja siten helposti purjehdittavan.

Seinen vesi on Ranskalle tärkeä resurssi. Ydinvoimalaitokset ja kaukolämpövoimalat saavat joesta lauhdevetensä. Puolet vedestä käytetään Pariisin alueella, niin teollisuuden kuin kulutuksenkin tarpeisiin. Le Havren ja Rouenin välisellä alueella kaikesta vedestä kolme neljäsosaa saadaan Seinestä.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariisissa joen uomaa reunustavat korkeat kivivallit. Joen pohjoista puolta kutsutaan oikeaksi rannaksi (Rive Droite) ja eteläistä puolta vasemmaksi rannaksi (Rive Gauche). Sen vartta pitkin kulkevat molemmilla puolilla rantakadut (ransk. Quai). Näiden rantakatujen varsilla sijaitsevat muun muassa Ranskan kansalliskirjasto, Louvre, Place de la Concorde, Musée d'Orsay ja Eiffel-torni. Joella kulkee vesibusseja, rahtialuksia ja suuria turistiveneitä (bateaux-mouches). Vasen ranta on taiteilijoiden suosiossa. Joessa on Pariisin kohdalla saaret Île Saint-Louis ja Île de la Cité, joista jälkimmäisellä sijaitsee Notre Damen katedraali.

Seinen rannat Pariisissa liitettiin osaksi Unescon maailmanperintöluetteloa vuonna 1991.

Tulvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seine ja sen sivujoet tulvivat vuosittain, mutta suurta tuhoa aiheuttavia tulvia on harvakseltaan. Edellinen suurtulva oli vuonna 1910, jolloin koko Pariisin keskusta oli veden vallassa. Tulvia on yritetty estää rakentamalla tekojärviä ja altaita, joihin vettä voidaan ohjata. Jokea myös ruopataan jatkuvasti. Nämäkään toimet eivät kuitenkaan auta, jos Seinen ja sen sivujokien Marnen, Auben ja Yonnen yläjuoksuilla sataa samanaikaisesti runsaasti. Tällöin Suur-Pariisin tulva-alueen 850 000 asukkaalla on noin viikko aikaa valmistautua tulvaan. Suurtulvan uhatessa Pariisin metroliikenne pysäytetään yhtä linjaa lukuun ottamatta. Lisäksi useita rakennuksia, kuten sairaaloita ja vanhainkoteja evakuoidaan. Myös Louvrella on oma pelastussuunnitelma, jonka mukaan tuhansia alakerroksissa olevia teoksia siirretään ylempiin kerroksiin turvaan. Siirtoa varten Louvreen on rakennettu hissejä ja ramppeja. [4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Seine Basin UN Environment Programme/GRID-Geneva. Viitattu 17.12.2023. (englanniksi)
  2. ↑ D’où vient l’eau de la Seine? GIP Seine-Aval. Viitattu 17.12.2023. (ranskaksi)
  3. ↑ a b c d e Dacharry, Monique & Smailes, Arthur Eltringham: Seine River Encyclopedia Britannica. 15.12.2023. Viitattu 17.12.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Patrick Le Louarn: Pariisilaiset odottavat pelolla vuosisadan tulvaa. Aamulehti, 13.1.2014, s. A10.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranska
Unescon maailmanperintökohteet Ranskassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seine&oldid=22429323”