Raija Oranen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raija Oranen
Raija Oranen Helsingin Kirjamessuilla 2010.
Raija Oranen Helsingin Kirjamessuilla 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt2. elokuuta 1948 (ikä 76)
Hyrynsalmi, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Esikoisteos Nainen joka söi junassa appelsiinin (1977)
Valomerkki (1978)
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Raija Helena Oranen (ent. Laroma,[1] o.s. Juntunen;[2] s. 2. elokuuta 1948 Hyrynsalmi) on suomalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut lähes 100 teosta muun muassa romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia.[3]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oranen on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän opiskeli Tampereen yliopistossa muun muassa tiedotusoppia ja dramaturgiaa.[4]

Oranen on kertonut olleensa nuoruudessaan taistolainen ja työskennelleensä toimittajana Tiedonantaja-lehdessä.[5] Hän on myös sanoittanut Agit Prop -yhtyeen levyttämän kappaleen "Laulu II maailmansodasta".[6]

Oranen on käsikirjoittanut televisiosarjat Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat, jotka ovat ilmestyneet myös kirjoina.[7] Orasen romaaneja ovat muun muassa historialliset Palladium- ja Maan aamu -sarjat. 2000-luvulla Oranen on kirjoittanut historiallisia romaaneja erityisesti Suomen presidenteistä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteydessä toimiva tekijänoikeusneuvosto antoi joulukuussa 2015 Oraselle lausunnon lainaamisesta historiallisessa romaanissa Aurora (2014). Oranen oli lainannut kirjaan otteita Katri Lehdon teoksesta Kytäjän kreivitär: Marie Linderin elämä (1985) mainitsematta alkuteosta. Neuvosto katsoi, että lähde ja tekijä olisi tullut mainita.[8] Oranen katsoi hyödyntäneensä Lehdon kirjaa taustamateriaalina.[9] Oraselle myönnettiin vuoden 2023 alusta taiteilijaeläke, 1 515,94 euroa kuukaudessa.

[10]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän kasvoi metsäteknikko Mikko Juntusen ja yrittäjä Jenny Juntusen perheen neljäntenä, nuorimpana lapsena. Orasella on kaksi täysi-ikäistä poikaa. Hän on ollut naimisissa Jyrki Orasen kanssa vuodesta 1973.[11]

Oranen asuu Helsingin Toukolassa, mutta viettää aikaansa myös runsaasti Espanjan Aurinkorannikolla.[12]

Teos Laji Kustantaja Vuosi Romaanisarja
Nainen joka söi junassa appelsiinin novelleja W + G 1977
Valomerkki romaani 1978
Möttönen ja vehtaaja saturomaani 1979
Melkoinen Möttönen saturomaani 1984
Anna, elämäsi romaani Tammi 1987
Isokiero ja tummanruskea satukirja 1988
Kolmimetrinen mies satukirja 1989
Prinsessa ja peloton Pertteli satukirja 1991
Ruusun aika romaani 1991 Ruusun aika[a]
Ruusun aika 2 romaani 1992
Isorintainen nainen[b] romaani 1992
Maan aamu romaani Gummerus 1995 Maan aamu
Huviretki romaani 1996 Maan aamu
Puhtaat valkeat lakanat[c] romaani 1996 Puhtaat valkeat lakanat
Pitkät hiukset romaani 1997 Maan aamu
Onnela: varjot, autere ja aamurusko[d] romaani 1997 Puhtaat valkeat lakanat
Joulun tarina: kertomus joulupukin ja Korvatunturin alkuperästä satukirja 1998
Rahasta ja rakkaudesta romaani 1998 Rahasta ja rakkaudesta
Onnesta ja autuudesta romaani 1999 Rahasta ja rakkaudesta
Miljonääri romaani 2000 Palladium
Palatsi romaani 2001 Palladium
Ruletti romaani 2002 Palladium
Bolero romaani Tammi 2003
Kaikki Doriksesta ja muita ällistyttäviä tarinoita novelleja Teos 2004
Kohtauspaikka Marinad romaani 2004
Ketunpesä romaani 2005 Maan aamu
Hehku romaani 2006
Valkea talo jokivarressa romaani 2007
Sulo tuli taloon ja muita käänteentekeviä kertomuksia novelleja 2007
Fanny romaani 2008
Leijonan osa romaani 2009
Metsästäjän sydän romaani 2010
Nimeltään Kekkonen romaani 2011
Kuninkaiden tiet romaani 2012
Kaiken takana Kekkonen romaani 2013
Aurora romaani 2014
Hirmuinen mies romaani 2015
Ackté! romaani 2016
Kreivin aikaan romaani 2017
Marsalkan ruusu romaani Otava 2018
Selvä peli romaani 2019
Manu romaani 2019
Toinen mies romaani 2020
Kaikki tämä valo romaani 2021
Iso romaani 2022
Minä, Armi Maria R.[e] romaani 2023
  1. Ruusun aika -romaanit perustuvat Ruusun aika -televisiosarjaan. Ne on julkaistu myös yhteisniteenä.
  2. Romaani on julkaistu myös nimellä Etusivun enkeli (Book Studio 2003).
  3. Romaani perustuu Puhtaat valkeat lakanat -televisiosarjaan.
  4. Romaani on julkaistu myös laajennettuna nimellä Takaisin Onnelaan (Otava 2019). Romaani on jatko-osa Puhtaat valkeat lakanat -televisiosarjaan perustuvalle saman nimiselle romaanille, mutta sen tapahtumia ei ole nähty ko. sarjassa.
  5. Kirja on biofiktio Armi Ratiasta.

[13]

Teos Laji Kantaesittänyt teatteri / tuotantoyhtiö Vuosi
Kuka parantaa televisionäytelmä YLE TV2 1971
Meirän Manse näytelmä Turun ylioppilasteatteri 1972
Tul Turkusse näytelmä Malmin työväennäyttämö 1972
Toivoilleen isänmaa antoi näytelmä Ylioppilasteatteri 1973
Riisuminen[a] näytelmä Tampereen Työväen Teatteri[14] 1984
Kuningaskobra näytelmä Nokian Työväennäyttämö 1985
Tyttö ja tanssiva karhu tanssinäytelmä Tanssiteatteri Hurjaruuth 1987
Rikos aamulla televisionäytelmä YLE TV2 1988
Lupaus televisiosarja 1988
Yksinäinen paikka televisiosarja 1988
Ruusun aika televisiosarja MTV 1990–1991
Oy Linnuntie televisiosarja 1991
Luonnollinen kuolema televisiosarja 1992
Puhtaat valkeat lakanat televisiosarja MTV3 1993–1996
Kuut, tähdet, auringot musiikkidraama Savonlinnan kaupunginteatteri 1998
Pala purppuraa 1999
Taru auringon kullasta musiikkidraama 1999
Kuninkaiden tiet musiikkidraama 1999
Kirjava silta televisiosarja YLE TV2 1999
Armollinen ruhtinatar näytelmä Mikkelin Teatteri 2002
Minä, ruhtinatar Anttolanhovi 2003
Kaikki maan hedelmät 2008
Punaisten kukkien puutarha näytelmä Mikkelin Teatteri 2009
  1. Näytelmään perustuu samanniminen elokuva.
  1. Jukka Relander: Ulkoinen totuus ja sisäinen kokemus taistolaisessa opiskelijaliikkeessä. Tieteessä tapahtuu, 1.4.1997, nro 4. ISSN 1239-6540 Artikkelin verkkoversio. fi
  2. Raija Orasen unelma rapistuu käsiin: Kirjailija halusi synnyinkunnastaan aikamatkan 1950-luvulle Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2020.
  3. Raija Oranen oli alkoholisti, kunnes lääkäri lausui pysäyttävät sanat – pääsi eroon viinasta samalla keinolla kuin tupakanpoltosta Ilta-Sanomat. 27.12.2020. Viitattu 7.1.2021.
  4. Kirjailija Raija Oranen: Lukijan täytyy saada pala ikuisuutta Omalähiö. 11.10.2019. Viitattu 23.7.2020.
  5. Karila, Juhani: Raija O. kävi täällä. Image, 8/2018. Artikkelin verkkoversio.
  6. Fono.fi - Äänitetietokanta www.fono.fi. Viitattu 23.7.2020.
  7. Raija Oranen Teos. Arkistoitu 27.4.2015. Viitattu 30.5.2015.
  8. TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO: LAUSUNTO 2015:13 Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 18.2.2019.
  9. Ahola, Suvi: Kirjailija Raija Oraselle moitteet luvattomista lainauksista – ”Näin ovat kirjailijat tehneet kautta aikojen” HS.fi. 13.1.2016. Viitattu 13.1.2016.
  10. Eläkkeet | Taiteilijaeläkkeen sai harvempi kuin joka kymmenes hakija – Saajien joukossa Paula Koivuniemi, Pirjo Hassinen ja Esko Männikkö Helsingin Sanomat. 16.3.2023. Viitattu 16.3.2023.
  11. Biografia Orasen kotisivut. Arkistoitu 15.3.2016. Viitattu 30.5.2015.
  12. Raija Oranen Kirjojen takana. Arkistoitu 31.5.2015. Viitattu 30.5.2015.
  13. Näytelmät raijaoranen. Arkistoitu 28.10.2020. Viitattu 25.10.2020.
  14. Ilona esitystietokanta ilona.tinfo.fi. Viitattu 25.10.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]