Peelin komitea
Peelin komitea oli Yhdistyneen kuningaskunnan vuonna 1936 asettama lordi William Robert Peelin johtama komitea, jonka tarkoituksena oli tutkia tuolloisen Palestiinan brittiläisen mandaattialueen juutalaisten ja arabien välisten levottomuuksien syitä. Komitea julkaisi vuonna 1937 tutkimuksensa, jonka mukaan ongelmat yhteisöjen välillä olivat ratkaisemattomia ja Palestiina tulisi jakaa juutalaisten ja arabien kahteen eri valtioon. Suunnitelman kohtaama vastustus aiheutti kuitenkin sen hylkäämisen.
Peelin komitean ratkaisuehdotus oli ensimmäinen virallinen esitys Palestiinan jakamisesta kahdeksi valtioksi.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistynyt kuningaskunta oli saanut oikeuden perustaa mandaattialue Palestiinaan San Remon konferenssissa vuonna 1920 ja sama vahvistettiin Kansainliitossa vuonna 1922.[1] Kansainliiton antaman mandaatin säännöt sisälsivät vuonna 1917 annetun Balfourin julistuksen, jolla luvattiin "kansallinen koti" juutalaisille Palestiinassa. Mitä kansallisella kodilla tarkoitettiin tarkasti jäi määrittelemättä.[2] Ensimmäisen maailmansodan aikaan britit olivat lupailleet itsenäistä valtiota myös arabeille, vaikka itsenäisyydellä väitettiin sittemmin tarkoitetun vain itsenäisyyttä Osmanien valtakunnasta.[3]
Palestiinan arabit vastustivat juutalaisten maahanmuuttoa Palestiinaan ja he vaativat myös omaa kansallista itsemääräämisoikeuttaan. Jännitteet kasvoivat 1920-luvun ajan, kunnes ne vuonna 1936 puhkesivat avoimeksi kapinaksi.[1] Kapina oli tauonnut osittain vuoden 1936 loppupuoliskolla. Osasyynä tähän oli se, että britit lupasivat asettaa komitean tutkimaan kapinan syitä.[4]
Komitea
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kapinaa tutkimaan asetettu komitea nimitettiin 7. elokuuta. Sen alkuperäinen virallinen nimi oli Palestiinan kuninkaallinen komitea. Komitean tehtävänanto oli suhteellisen laaja. Sen tuli tutkia kapinan syyt, mandaatin hoitamisen tapaa juutalaisten ja arabien oikeuksien suhteen, kahden yhteisön mahdolliset huolenaiheet ja esittää ratkaisuehdotus näiden asioiden suhteen.[5] Komiteaa johti lordi William Robert Peel[4], ja sen muita jäseniä olivat H. G. M. Rumbold, E. L. L. Hammond, W. M. Carter, H. Morris ja R. Coupland.[5]
Komitea julkaisi tutkimuksensa 7. heinäkuuta 1937.[5] Tutkimus sisälsi esimerkiksi laajan katsauksen Palestiinan historiaan, arabien ja juutalaisten yhteyksistä alueeseen ja brittien eri osapuolille tekemistä lupauksista. Vuoden 1936 kapinan syynä sanottiin olevan arabien kasvava toive itsenäisyydestä ja juutalaisen kansallisen kodin vastustus. Samalla Palestiinan mandaatin päätehtävänä katsottiin olleen juutalaisen kansallisen kodin perustaminen.[5]
Ratkaisuehdotus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peelin komitean ratkaisuehdotuksen mukaan ainoa tapa ratkaista kahden eri nationalistisen liikkeen välinen ristiriita oli jakaa Palestiina kahteen valtioon juutalaisten ja arabien välillä. Ratkaisuehdotus oli ensimmäinen virallinen suunnitelma jakaa Palestiina kahteen valtioon. Jakoehdotuksen mukaan Palestiinan rannikkotasanko ja Galilea liitettäisiin juutalaisvaltioon. Arabivaltioon liitettäisiin Palestiinan eteläosat ja Transjordania. Arabivaltiota johtaisi emiiri Abdullah. Rannikolta Jerusalemiin olisi puolestaan edelleen brittihallinnassa oleva kaistale. Osa suunnitelmaa olivat myös väestönsiirrot, joiden mukaan 200 000 arabia siirrettäisiin arabivaltioon ja muutamia tuhansia juutalaisia juutalaisvaltioon.[4]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palestiinan arabit hylkäsivät Peelin komitean esittämän jakoehdotuksen. Abdullah olisi saattanut periaatteessa suostua, sillä se olisi lisännyt hänen alaisiaan alueita. Itse vuonna 1936 puhjennut arabikapina jatkui entistä kiivaampana syyskuussa 1937.[6]
Jakoehdotus jakoi aluksi myös sionistisen liikkeen. 20. kansainvälisessä sionistikongressissa äänestettiin ehdotuksen hyväksymisestä ja se vietiin läpi David Ben-Gurionin johdolla. Ben-Gurion ei pitänyt esitettyjä rajoja lopullisina, mutta piti tärkeämpänä juutalaisvaltion perustamisen lähtökohtaa.[6]
Britit itse päätyivät lopulta luopumaan Peelin komitean jakoehdotuksesta idean kohtaaman vastarinnan takia.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juusola, Hannu: Israelin historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Peel Commission Encyclopaedia Britannica. Viitattu 22.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Juusola 2014 s. 45
- ↑ Juusola 2014 s. 43
- ↑ a b c Juusola 2014 s. 52
- ↑ a b c d Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 15 Nat-Per, s. 583-584. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
- ↑ a b c Juusola 2014 s. 54
