Partahöylä
Partahöylä on parranajoväline, jolla parran leikkaus suoritetaan käsin höyläysperiaatteella. Partahöylässä ihon ja terän välissä on suojus, joka vähentää haavautumista ja tekee parranajosta helpompaa verrattuna partaveitsen käyttöön. Partahöyliä on olemassa sekä kertakäyttöisiä että vaihtoteräisiä. Teriä on yleensä yhdestä kolmeen, mutta nykyään myös neljä- ja viisiteräiset höylät ovat yleisiä.
Höylällä partaa ajettaessa käytetään partavaahtoa, joka pehmentää partaa sekä parantaa terän liukumista estäen ihon ärsyyntymistä ja haavautumista. Ajon jälkeen ajetulle alueelle levitetään yleensä partavettä tai balsamia, jotta iho ei ärsyynny.
Partaa voidaan leikata myös partakoneella ja partaveitsellä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.JPG)
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Lähemmästä historiasta tarvitaan vielä lisää tietoa. |
Höylätyyppisen parranajovälineen patentoi ensimmäisenä englantilainen keksijä William Henson vuonna 1847. Kyseinen patentti kuvailee kampamaisen suojuksen joka voidaan kiinnittää sekä partaveitseen että kuokkaa muistuttavaan pieneen välineeseen johon on kiinnitetty sopivassa leikkauskulmassa oleva terä.[1][2] Vuonna 1876 yhdysvaltalaiset veljekset Frederick ja Otto Kampfe patentoivat Star-nimisen partahöylän, joka erosi sitä edeltäneistä höylistä lisäämällä terän lähelle syvennyksen johon saippua ja leikatut partakarvat kerääntyivät ajon aikana.[3][4] Omintakeista oli myös koveraksi hiottu terä, joka kiinnitettiin paikalleen kahdella salpamaisella nipistinmekanismilla. Tästä tuli yksiteräisten höylien de facto -standardi noin 40:n vuoden ajaksi.[5] Käytännössä terä oli lyhyt pätkä partaveistä joka piti ennen käyttöä kiinnittää erityiseen telineeseen, teroittaa nahkavyön avulla ja lähettää välillä ammattimiehen hiottavaksi.[6]
Yhdysvaltalainen kauppamatkustaja King Camp Gillette patentoi kaksipuolisia, kertakäyttöisiä teriä käyttävän partahöylän vuonna 1901.[7] Keksintö menestyi varsin hyvin ja vuoteen 1906 mennessä Gilletten perustama yhtiö The Gillette Company myi partahöyliä 300 000 kappaletta vuodessa.[2] Yhdysvaltain markkinajohtajaksi Gillette päätyi kuitenkin vasta ensimmäisen maailmansodan aikana: vuonna 1918 Yhdysvaltain asevoimat päätti jakaa kaikille varusmiehille Gilletten valmistamat parranajovälineet. Sodan päätyttyä tämä loi suuren kysynnän partaterille Gilletten partahöylään tottuneiden sotilaiden kotouduttua.[8]
Partaterät valmistettiin enimmäkseen hiiliteräksestä kunnes Wilkinson Sword toi vuonna 1962 markkinoille ensimmäisen ruostumattomasta teräksestä valmistetun partaterän. Käyttäjien mukaan Wilkinsonin terät pysyivät käyttökelpoisina kolme kertaa pidempään kuin hiiliteräksestä valmistetut terät.[9][10] Gillette – joka oli jo aiemmin kehittänyt ja patentoinut menetelmän partaterien valmistamiseen ruostumattomasta teräksestä – viivytteli parempien terien tuomista markkinoille koska hiiliteräksiset terät kuluivat nopeammin ja tuottivat yhtiölle näin enemmän voittoa, mutta päätyi kuitenkin tuomaan oman ruostumattomasta teräksestä valmistetun partateränsä myyntiin noin vuosi Wilkinsonin jälkeen.[11]
Vuonna 1971 Gillette julkisti partahöylän, jossa oli kaksi terää[12]. Väitettiin, että yksi terä nostaa karvaa ylös ja toinen leikkaa sen[13]. Vuonna 1975 Saturday Night Live -ohjelmassa vitsailtiin kuvitteellisesta kolmiteräisestä partahöylästä, jota mukamas myytiin mainoslauseella "Koska sinähän nyt uskot ihan mitä vain." [14] Mutta vuonna 1998 Gillette tosiaan julkisti maailman ensimmäisen kolmiteräisen partahöylän[15]. Vuonna 2004 Schick pani paremmaksi julkistamalla neliteräisen partahöylän[16]. Samana vuonna satiirilehti The Onion väänsi vitsiä viisiteräisestä höylästä[17]. Seuraavana vuonna Gillette esitteli viiden terän partahöylän[18]. Terien määrä nousi kuuteen vuonna 2012[19]. Teknikan kehitys saavutti huippunsa vuonna 2015, kun esiteltiin partahöylä, jossa oli seitsemän terää[20].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- McKibben, Gordon: Cutting Edge: Gillette's Journey to Global Leadership. Boston, Massachusetts: The Gillette Company, 1998. ISBN 0-87584-725-0 (englanniksi)
- Waits, Robert K.: Before Gillette: The Quest for a Safe Razor. lulu.com, 2012. ISBN 978-0557059102 Google Books -sivu. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Waits s. 11
- ↑ a b Ethan Trex: A Brief History of Shaving 11.9.2009. Mental Floss. Viitattu 31.8.2016.
- ↑ McKibben s. 5
- ↑ Waits s. 51-53
- ↑ Waits s. 53
- ↑ McKibbens s. 5-6
- ↑ McKibben s. 6
- ↑ McKibben s. 18-20
- ↑ Time Magazine: World Business: The Blade Battle (Arkistoitu versio alkuperäisestä.) Time.com. 29.1.1965. Arkistoitu 21.12.2007. Viitattu 1.9.2016. (englanniksi)
- ↑ McKibben s. 56
- ↑ McKibben s. 56-58
- ↑ The Safety Razor Evolution | Gillette USA gillette.com. Viitattu 13.6.2023.
- ↑ Grown Man Shave: The History Of Safety Razors Grown Man Shave. Viitattu 13.6.2023. (englanniksi)
- ↑ SNL Transcripts: George Carlin: 10/11/75: Triple-Trac - SNL Transcripts Tonight snltranscripts.jt.org. 8.10.2018. Viitattu 30.5.2023. (englanti)
- ↑ Boston.com / Business / The war of the razors archive.boston.com. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Gillette unveils 5-bladed razor with two lubricating strips - Sep. 14, 2005 money.cnn.com. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ James M. Kilts: Fuck Everything, We're Doing Five Blades The Onion. 18.2.2004. Viitattu 30.5.2023. (englanniksi)
- ↑ https://money.cnn.com/2005/09/14/news/fortune500/gillette/
- ↑ Asia's Shaving Giant, Dorco, Partners With Pace Shave® to Introduce its Premier Shaving Products Direct to U.S. Consumers web.archive.org. 10.11.2014. Arkistoitu 10.11.2014. Viitattu 1.9.2023.
- ↑ Paul Ziobro: Introducing the Seven-Blade Razor. (No, Seriously.) Wall Street Journal. 7.10.2015. Viitattu 30.5.2023. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Waits, Robert K.: A Safety Razor Compendium: The Book. Lulu.com, 2014. ISBN 9781312293533 Kirjan Google Books -sivu.. (englanniksi)