Merja Kyllönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merja Kyllönen
Merja Kyllönen vuonna 2017.
Merja Kyllönen vuonna 2017.
Euroopan parlamentin jäsen
1.7.2014–2.7.2019
16.7.2024–
Ryhmä GUE/NGL-ryhmä
Suomen liikenneministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–4.4.2014
Edeltäjä Anu Vehviläinen
Seuraaja Henna Virkkunen
Kansanedustaja
21.3.2007–30.6.2014
2.7.2019–16.7.2024
Ryhmä/puolue vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Oulun vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt25. tammikuuta 1977 (ikä 47)
Suomussalmi
Puoliso Mika Pihlajamaa
Tiedot
Puolue vasemmistoliitto
Koulutus bioanalyytikko (2000)

Merja Sinikka Kyllönen (s. 25. tammikuuta 1977 Suomussalmi)[1] on suomalainen vasemmistoliittoa edustava poliitikko ja kansanedustaja. Hän on toiminut kansanedustajana vuosina 2007–2014 sekä uudelleen heinäkuusta 2019 alkaen, Euroopan parlamentin jäsenenä vuosina 2014–2019 sekä Kataisen hallituksen liikenneministerinä vuosina 2011–2014. Kyllönen oli vasemmistoliiton presidenttiehdokas vuoden 2018 vaaleissa.

Tausta ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen varttui työläisperheessä ja sai vasemmistolaisen poliittisen virityksen jo lapsena.[2] Kyllönen suoritti ylioppilastutkinnon Suomussalmen lukiossa 1996, bioanalyytikon tutkinnon Oulun seudun ammattikorkeakoulussa vuonna 2000 ja toimi ennen kansanedustajaksi valintaansa Suomussalmella laboratoriohoitajana ja apteekin teknisenä apulaisena.[1]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen on istunut Suomussalmen kunnanvaltuustossa vuodesta 2000. Hänet valittiin uudelleen valtuustoon kunnallisvaaleissa 2004, jolloin hän sai kuntansa suurimman äänimäärän (399),[3] ja jälleen vuosien 2008 ja 2012 vaaleissa. Vuosina 2004–2011 Kyllönen oli Kainuun maakuntavaltuuston ja Tradekan edustajiston jäsen.[1]

Kansanedustajana 2007–2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2007 Kyllönen nousi kansanedustajaksi Oulun vaalipiiristä saaden yli 7 000 ääntä. Vuonna 2009 hän pyrki vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Martti Korhosen erottua tehtävästään puolueen eurovaalitappion jälkeen, mutta hävisi Paavo Arhinmäelle äänin 34–20.[4] Kyllönen oli vasemmistoliiton eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja vuosina 2007–2011 ja hetken aikaa ensimmäinen varapuheenjohtaja vuonna 2011. Ensimmäisellä kaudellaan eduskunnassa Kyllönen oli maa- ja metsätalousvaliokunnan, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä kansliatoimikunnan jäsen.[1]

Kyllönen valittiin toiselle kaudelleen vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kesäkuussa 2011 Kataisen hallitusta muodostettaessa vasemmistoliitto sai kaksi ministeripaikkaa ja Kyllönen nimitettiin liikenneministeriksi Arhinmäen valittua kulttuuriministerin salkun.[5]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kyllönen keräsi 7 068 ääntä ja nousi jälleen kansanedustajaksi.[6] Hän pyysi vapautusta edustajantoimesta heinäkuuhun 2019 saakka, jolloin hänen toimikautensa Euroopan parlamentissa päättyi.[7]

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Kyllönen sai 5 317 ääntä ja hänet valittiin neljännelle kaudelleen.[8]

23. kesäkuuta 2021 Kyllönen sai puhemiesneuvostolta huomautuksen, koska sulki kansanedustaja Ano Turtiaisen mikrofonin kahdesti kesken puheen. Puhemiesneuvosto totesi yksimielisesti, ettei Kyllösen menettely täyttänyt kansanedustajalta edellytettävää vakaan ja arvokkaan käytöksen vaatimusta.[9] Neljä kuukautta myöhemmin eli lokakuussa 2021 Kyllönen sanoi julkisuuteen, että hän ei kadu Turtiaisen mikrofonin sulkemista.[10]

Liikenneministerinä 2011–2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen toimi liikenneministerinä kesäkuusta 2011 huhtikuuhun 2014, jolloin vasemmistoliitto erosi hallituksesta.

Ministerikaudellaan Kyllönen ehdotti maksutonta joukkoliikennettä alle 18-vuotiaille koko maassa. Hän perusteli ehdotustaan tarpeella vähentää yksityisautoilua ja vanhempien lapsille ja nuorille tarjoamia autokyytejä.[11] Lisäksi hän ehdotti, että julkisten kulkuneuvojen saatavuuden tulisi vaikuttaa työmatkojen kilometrikorvausperusteisiin.[12] Kyllönen ehdotti myös rattijuopumusrajan laskemista 0,5 promillesta 0,2 promilleen.[13] Hän kannatti myös leikkauksia ylimpään poliisijohtoon pikemmin kuin liikkuvaan poliisiin.[14]

Lokakuussa 2012 Kyllönen ja liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen vaativat Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalaa eroamaan.[15] Kyllösen mukaan syynä oli se, ettei Tervala noudattanut ministerin ohjeistusta.[16][17] Joidenkin tapausta lähellä olleiden mukaan kyseessä olisivat olleet lähinnä Liikenneviraston ja liikenne- ja viestintäministeriön ylimmän johdon väliset mielipide-erot, joissa ministeri Kyllönen on ollut toissijainen toimija.[15] Tervala oli vastakkaisilla linjoilla Pursiaisen kanssa ja joutui lähtemään kuten toinenkin Pursiaisen kollega, Finavian pääjohtaja Samuli Haapasalo.[15]

Marraskuussa 2012 sanomalehdet kertoivat Liikenneviraston höylänneen tienparannuksia pienemmiksi Kyllösen linjausten ja patistelujen mukaisesti. Helsingin Sanomien mukaan Kyllönen tällöin "ensin väisteli ja lopulta menetti malttinsa" sekä irtisanoutui asiasta. Lehden mukaan Kyllösen pitäisi vastata median esittämiin kysymyksiin "eikä piiloutua raivokohtausten tai irvistelyn taakse".[18]

Vasemmistoliitto jättäytyi hallituksesta huhtikuussa 2014, minkä myötä Kyllönen luopui ministerin tehtävistä 4. huhtikuuta 2014.[19]

Europarlamentaarikkona 2014–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 eurovaaleissa Kyllönen valittiin Euroopan parlamenttiin vasemmistoliiton ainoana edustajana.[20] Hän kuului parlamentissa GUE/NGL-ryhmään. Kyllönen oli liikenne- ja matkailuvaliokunnan (TRAN) jäsen ja ryhmänsä koordinaattori valiokunnassa.[21] Hän oli myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan (ENVI) varajäsen.[22]

Kyllönen on kertonut ymmärtävänsä Saksassa G20-kokouksen yhteydessä mieltä osoittaneita ihmisiä, koska he hänen mukaansa vastustavat ahneutta.[23]

Huhtikuussa 2019 Kyllönen ilmoitti asettuvansa ehdokkaaksi vuoden 2019 europarlamenttivaaleihin. Samassa yhteydessä hän kuitenkin ilmoitti, että ei aio ottaa europarlamentaarikon paikkaa vastaan mikäli tulee valituksi.[24] Kyllönen sai europarlamenttivaaleissa noin 23 300 ääntä, eivätkä ne riittäneet jatkokausimandaatin saamiseen.[25]

Presidenttiehdokas 2018

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto valitsi Kyllösen puolueen ehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaaliin kokouksessaan Helsingissä lauantaina 18. maaliskuuta 2017.[26]

Iltalehden ehdokastentissä Kyllönen kuvasi itseään ”rauhaa rakastavaksi sosialistiksi”. Vaaliohjelmassaan hän piti ilmastonmuutosta suurimpana turvallisuusuhkana.[27]

Turvapaikanhakijoita Kyllönen ottaisi Suomeen nykyistä enemmän ja hän nostaisi kiintiöpakolaismäärän 1 000:sta 1 500 ihmiseen vuodessa. Kyllösen mielestä maahanmuuttokriittisen ajattelun tulee pohjautua tietoon, ja ”tänä päivänä se tieto, jonka pohjalta suomalaiset ovat lähteneet pelkäämään ja epäilemään, on aika hataraa”. STT:n haastattelussa Kyllönen sanoi, että on huolehdittava siitä, ettei vastakkainasettelu kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä syvene. Turvapaikanhakijoiden ja sotapakolaisten sijaan hyvinvointiyhteiskunnan suurin uhka ovat Kyllösen mukaan veropakolaiset, koska suurin pakolaisjoukko taloudellisesti syntyy veropakolaisista. Veropakolaisuus maksaa Suomelle Kyllösen mukaan vuosittain 7–8 miljardia euroa, kun Sipilän hallituksen arvio on noin kolme miljardia euroa.[27]

Kyllönen on arvostellut Suomen sotaharjoituksia. Kyllösen mukaan puolustusvoimien harjoittelu on ”ok”, mutta erityisesti Yhdysvaltojen ja Naton kanssa käyty ”syvenevä yhteistyö” olisi Kyllösen mukaan pitänyt keskusteluttaa avoimemmin eduskunnassa, jotta kansalaiset olisivat paremmin tietoisia siitä, mitä se tarkoittaa ja mihin se on Suomea turvallisuuspoliittisesti viemässä. Suomi on Kyllösen mukaan lähempänä Natoa kuin koskaan, ja se on hänen mukaansa tehty hiljaisuudessa vastoin kansalaisten tahtoa, jonka mukaan sotilaallista liittoutumista ei haluta. Venäjää Kyllönen pitää mahdollisuutena, sillä Venäjä on ollut Suomelle aina hyvä rajanaapuri ja mahdollisuus sitä kautta, että keskinäisriippuvuutta niin taloudellisesti kuin toiminnallisesti kehittämällä Suomella on todella suuret taloudelliset mahdollisuudet.[27]

Kansanedustajana 2019–2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyllönen palasi eduskuntaan vuoden 2019 eduskuntavaaleissa saatuaan 7 088 ääntä ja tultuaan valituksi Oulun vaalipiiristä.[28] Hän oli ehdolla myös reilu kuukausi järjestetyissä vuoden 2019 eurovaaleissa, mutta jäi ensimmäiselle varasijalle 23 310 äänellään.[29]

Kyllönen valittiin jatkokaudelle eduskuntavaaleissa 2023 5 317 äänellään.[30]

Presidentinvaalin 2024 toisella kierroksella Kyllönen tuki kokoomuksen Alexander Stubbia.[31]

Euparlamentaarikkona 2024-

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2024 eurovaaleissa Kyllönen sai 27 051 ääntä ja tuli valituksi europarlamenttiin.[32]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Merja Kyllönen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Merja (Merja Kyllösen kotisivut, arkistoitu Internet Archiveen) web.archive.org. Viitattu 18.6.2011.
  3. ↑ Kunnallisvaalit 2004 - Tulospalvelu: Suomussalmi 2004. Helsingin Sanomat, Verkkoliite. Viitattu 18.6.2011.
  4. ↑ Arhinmäestä vasemmistoliiton puheenjohtaja Yle Uutiset. 27.6.2009. Viitattu 29.7.2015.
  5. ↑ Vasemmistoliitto hallitukseen - Arhinmäestä kulttuuriministeri Yle Uutiset. 19.6.2011. Viitattu 29.7.2015.
  6. ↑ Ehdokkaat
  7. ↑ Päivi Annala: Vasemmistoliiton Risto Kalliorinteelle ainakin pätkäpesti eduskuntaan Yle 24.4.2019. Viitattu 24.4.2019.
  8. ↑ Oulun vaalipiiri, valitut Vaalit. 15.5.2023. Viitattu 27.12.2023.
  9. ↑ Eduskunnan täysistunto 23.6.2021 Eduskunta PTK 83/2021. 23.6.2021. Viitattu 27.6.2021.
  10. ↑ Tamminen, Jenni: Merja Kyllönen ei kadu tempaustaan eduskunnassa: ”Puhemies ei saanut Turtiaista hiljaiseksi, niin Kylli-täti sitten laittoi mikin kiinni” Uusi Suomi. 23.10.2021. Alma Talent Oy. Viitattu 27.12.2023.
  11. ↑ Moisio, Teppo: Ministeri Kyllönen haluaa lasten matkat julkisilla maksuttomiksi HS.fi. 13.11.2011. Viitattu 29.7.2015.
  12. ↑ Kangaspunta, Irmeli: "Kilometrikorvausjärjestelmää voidaan hienosäätää" 30.1.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  13. ↑ Iranto, Annamari: TS: Kyllönen ei luota tilastoihin 25.2.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  14. ↑ Tarvonen, Hanne-Mari: Kyllönen: Poliisijohdosta leikattava liikkuvan poliisin sijaan 24.8.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  15. ↑ a b c Blåfield, Antti: Kova jätkä sai kenkää HS.fi. 17.10.2012. Viitattu 29.7.2015.
  16. ↑ Auvinen, Pirjo: Liikenneviraston pääjohtajan ero puhutti eduskunnassa 16.10.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  17. ↑ "Kyllönen paljasti näkymättömän hyvä veli -verkon" Kansan Uutiset Verkkolehti. 19.10.2012. Kansan Uutiset Oy. Viitattu 20.10.2012.
  18. ↑ Hallituksen hämmentävä irvikissa HS.fi. 18.11.2012. Viitattu 29.7.2015.
  19. ↑ Muutoksia valtioneuvostossa 4.4.2014. Valtioneuvosto. Viitattu 29.7.2015.
  20. ↑ Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 26.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 26.5.2014.
  21. ↑ Rönty, Heikki: Merja Kyllöselle merkittävä pesti Yle Uutiset. 8.7.2014. Viitattu 8.7.2014.
  22. ↑ Merja Kyllönen Euroopan parlamentti. Viitattu 3.7.2014.
  23. ↑ http://m.iltalehti.fi/politiikka/201707112200258836_pi.shtml
  24. ↑ Merja Kyllösen temppu herättää ihmetystä - lähtee eurovaaleihin keräämään ääniä, mutta ei aio ottaa paikkaa vastaan: ”Kuulostaa ihan puhtaasti äänten kalastelulta”
  25. ↑ Yle – Vaalikone – Merja Kyllönen – Koko maa – Eurovaalit 2019 Ylen vaalitulospalvelu. 2019. Yleisradio oy. Viitattu 19.11.2021.
  26. ↑ Koivisto, Matti: Europarlamentaarikko Merja Kyllönen valittiin vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi 18.3.2017. Yleisradio. Viitattu 25.4.2017.
  27. ↑ a b c Koskinen, Mika & Lehtonen, Marko-Oskari: ”En ole kommunisti, vaan rauhaa rakastava sosialisti” - Merja Kyllösen mukaan veropakolaisuus maksaa Suomelle 7-8 miljardia vuodessa Iltalehti.fi. 23.1.2018. Iltalehti. Viitattu 24.1.2018.
  28. ↑ Oulun vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.3.2024.
  29. ↑ Koko maa, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.3.2024.
  30. ↑ Oulun vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 4.3.2024.
  31. ↑ Vasemmistoliiton Kyllönen tukee Alexander Stubbia presidentiksi: "Hänellä on sydäntä" www.iltalehti.fi. Viitattu 4.3.2024.
  32. ↑ Merja Kyllönen | Tu­los­pal­ve­lu | Eurovaalit 2024 | Yle vaalit.yle.fi. Viitattu 10.6.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Anu Vehviläinen 		Suomen liikenneministeri
2011–2014 		Seuraaja:
Henna Virkkunen
Suomalaiset europarlamentaarikot
Vasemmistoliiton kansanedustajat
Oulun vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Merja_Kyllönen&oldid=22708666”