Mai Zetterling
| Mai Zetterling | |
|---|---|
 Zetterling K.W. Gullersin kuvaamana. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. toukokuuta 1925 Västerås, Ruotsi |
| Kuollut | 17. maaliskuuta 1994 Lontoo, Britannia |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, näyttelijä |
| Puoliso | David Hughes |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Mai Elizabeth Zetterling (24. toukokuuta 1925 Västerås, Ruotsi – 17. maaliskuuta 1994 Lontoo) oli ruotsalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja.
Zetterling esiintyi näyttämöllä ensi kerran 15-vuotiaana. Hän opiskeli Dramatenin oppilaskoulussa 1942–1945, ja hänet kiinnitettiin Dramateniin vuoteen 1947. Ensimmäinen elokuvarooli hänellä oli vuonna 1941 Gunnar Olssonin elokuvassa Lasse-Maja, ja läpilyöntinsä hän teki Alf Sjöbergin elokuvassa Hets vuonna 1944. 1948 hän siirtyi Lontooseen, jossa hän oli mukana yli 20 elokuvatuotannossa. Sitten hän meni Hollywoodiin, teki muutamia elokuvia mutta ei viihtynyt siellä. 35-vuotiaana hän palasi Ruotsiin.
Zetterling teki yhteistyössä BBC:n kanssa neljä lyhytelokuvaa, muun muassa elokuvan, joka käsitteli saamelaisia.[1]
Vuonna 1964 Zetterling toi ensi-iltaan ensimmäisen pitkän elokuvan ohjauksensa Rakastavia pareja (Älskande par), joka sai hyvän vastaanoton. Elokuva valittiin seuraavana vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun saajaehdokkaaksi. Rakastavia pareja on Agnes von Krusenstjernan romaanisarjan Fröknarna von Pahlen filmatisointi. Ruotsissa elokuva sai ylitsevuotavan myönteisen vastaanoton[1].
1986 Mai Zetterling teki elokuvan Amorosa Agnes von Krusenstjernan elämästä.
Zetterlingin toinen pitkä elokuva, Öiset leikit (Nattlek, 1966), kuvattiin Penningbyn linnassa Roslagenissa. Elokuva kuvaa miehen yritystä päästä eroon muistikuvista neuroottisesta äidistään. Öiset leikit oli Ruotsin virallinen edustaja Venetsian biennaalissa 1966. Se herätti suurta huomiota elokuvajulisteessa olleen yhdyntää esittävän Leonardo da Vincin piirustuksen ansiosta. Elokuvan ainoa julkinen esitys peruutettiin, vain yksi näytös arvostelijoille tuomareille ja toimittajille sallittiin. Elokuvan esittäminen sallittiin Italiassa ja Ranskassa vasta sensuurin toimenpiteiden jälkeen.[1]
David Thomson kirjoittaa teoksessaan The New Biographical Dictionary of Film, että "Rakastavia pareja ja Öiset leikit ovat "voimakkaita, väkivaltaisia ja aitoja strindbergiläisiä kuvia seksuaalisesta tekopyhyydestä".
Zetterlingin feministinen Näyttelijättäret (Flickorna, 1968), jossa näyttelivät Bibi Andersson, Harriet Andersson ja Gunnel Lindblom, sai kielteiset arvostelut ja katosi Tukholman elokuvateattereista 3,5 viikon jälkeen. Elokuva kertoo teatteriseurueesta, joka harjoittelee Aristofaneen näytelmää Lysistrate, jossa Ateenan naiset nousevat kapinaan pakottaakseen miehet lopettamaan sotimisen.
1980-luvulla Zetterling julkaisi omaelämäkerran Osminkat.
Filmografiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sotaleikit (Wargame, 1963, lyhytelokuva)
- Rakastavia pareja (Älskande par, 1964)
- Öiset leikit (Nattlek, 1966)
- Tri Glas (Doktor Glas, 1968)
- Näyttelijättäret (Flickorna, 1968)
- München 1972: kahdeksan näkökulmaa (yksi kahdeksasta episodista, 1973)
- Tyttövankilan kapinalliset (Scrubbers, 1982)
- Amorosa (1986)
Näyttelijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kiihko (Hets, ohj. Alf Sjöberg, 1944)
- Lemmen tulta ja tuhkaa (Iris och löjtnantshjärta, ohj. Alf Sjöberg, 1946)
- Sielujen sävel (Musik i mörkret, ohj. Ingmar Bergman, 1948
- Hildegard – retki eiliseen (Portrait from Life, ohj. Terence Fisher, 1948)
- Skandaali tyttökoulussa (The Romantic Age, ohj. Edmond T. Gréville, 1949)
- Kvartetti (Quartet, useita ohjaajia, 1949)
- Kiristäjä (Blackmailed, ohj. Marc Allégret, 1950)
- Helvetti loppuunmyyty (Hell Is Sold Out, ohj. Michael Anderson, 1951)
- Vaarallinen pako (Desperate Moment, ohj. Compton Bennett, 1953)
- Kosketa puuta (Knock on Wood, ohj. Melvin Frank ja Norman Panama, 1953)
- Kultaa Berliinistä (A Prize of Gold, ohj. Mark Robson, 1954)
- Miehen vallassa (Dance Little Lady, ohj. Val Guest, 1955)
- Muuan nukkekoti (Ett dockhem, ohj. Anders Henrikson, 1956)
- Parempi naida kuin palaa (Giftas, ohj. Anders Henrikson, 1957)
- Meren syleilyssä (Seven Waves Away, ohj. Richard Sale, 1957)
- Kaappaus keskiyöllä (Piccadilly Third Stop, ohj. Wolf Rilla, 1960)
- Leikki kahdelle (Only Two Can Play, ohj. Sidney Gilliat, 1962)
- Punainen kitara (The Main Attraction, ohj. Daniel Petrie, 1962)
- Mies joka kuoli kolmasti (The Man Who Finally Died, ohj. Quentin Lawrence, 1962)
- Kuka pelkää noitia (The Witches, ohj. Nicolas Roeg, 1990)
- Hidden Agenda (ohj. Ken Loach, 1990)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mariah Larsson: Skenet som bedrog: Mai Zetterling och det svenska sextiotalet, (Väitöskirja Lundin yliopisto 2006)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mai Zetterling Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Dagens Nyheter 14.4.2007 "Det våras för Mai" (Arkistoitu – Internet Archive)
- Svensk film databas
