M/S Man Gyong Bong 92
| M/S Man Gyong Bong 92 | |
|---|---|
.jpg) M/S Man Gyong Bong 92 Wonsanissa vuonna 2014. |
|
| Tyyppi | matkustaja- ja rahtilautta |
| Lippuvaltio |
 Pohjois-Korea |
| Kotipaikka | Wonsan |
| IMO-numero | 8890580 |
| MMSI-numero | 445101000 |
| Tunnuskirjaimet | HMZL |
| Omistaja | Daizin Shipping |
| Rakennustelakka | Cheongjinin telakka, Cheongjin |
| Vesillelasku | 1992 |
| Status | ei liikenteessä |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 126,13 m |
| Leveys | 20,40 m |
| Syväys | 5,65 m |
| Bruttovetoisuus (GT) | 9 672 |
| Nettovetoisuus (NT) | 2 902 |
| Koneisto | Nippon-Pielstick 12PC2-5V-400 -dieselmoottori |
| Koneteho | 11 472 kW |
| Nopeus | 23,0 kn |
| Hyttipaikkoja | 220 |
| Matkustajia | 220 |
| Lähteet | [1] |
M/S Man Gyong Bong 92 (kor. 만경봉 92) on pohjoiskorealaisen Daizin Shipping -yrityksen omistama matkustaja- ja rahtilautta. Se rakennettiin Cheongjinissa, jossa se laskettiin vesille vuonna 1992.[1] Sen rakentamisen rahoitti Japanissa asuvien etnisten korealaisten järjestö Ch'ongryŏn, jolla on läheiset suhteet Pohjois-Koreaan. Valmistuttuaan se kulki Pohjois-Korean Wonsanin ja Japanin Niigatan välisellä reitillä, jolla se kuljetti matkustajia ja rahtia.[2] Alus jatkoi reitillä heinäkuuhun 2006 asti, jolloin Japani kielsi sen saapumisen aluevesilleen Pohjois-Korean tekemien ohjuskokeiden vuoksi. Sitä epäiltiin käytettävän sotilaallisiin tarkoituksiin soveltuvan elektroniikan viemiseen Pohjois-Koreaan sekä metamfetamiinin ja väärennetyn rahan tuomiseen Japaniin.[3]
Reittiliikenteen loppumisen jälkeen Man Gyong Bong 92 on ollut enimmäkseen pois käytöstä ja ankkuroituna wonsanilaisen puiston edustalle.[4] Vuonna 2018 se kuljetti Etelä-Koreaan 140-henkisen orkesterin esiintymään Pyeongchangin talviolympialaisissa.[5]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toista maailmansotaa edeltäneen miehityskauden päätyttyä Japaniin jäi noin 600 000 – 700 000 etnistä korealaista, ja vastaavasti satojatuhansia japanilaisia jäi Koreaan. Suuri osa Japanin kansalaisista palasi toisen maailmansodan jälkeen kotimaahansa, mutta etenkin korealaisten kanssa naimisiin menneitä naisia jäi Koreaan. Maan jakauduttua heistä osa jäi Pohjois-Korean puolelle. Japaniin jääneistä korealaisista suurin osa oli lähtöisin Korean niemimaan eteläosista, mutta heistä lähes 100 000 muutti vuosien 1959–1984 välillä Pohjois-Koreaan. Näin maiden välille muodostui yhteyksiä, sillä molemmissa maissa asui ihmisiä, jotka olivat joko toisen maan kansalaisia tai joilla oli toisessa maassa sukua tai muita yhtyksiä. Koska Japanilla ja Pohjois-Korealla ei ollut diplomaattisuhteita, Japaniin jääneiden korealaisten oli lähes mahdotonta vierailla sukulaistensa luona Pohjois-Koreassa. Vasta 1970-luvulla Japani poisti Pohjois-Koreassa vierailua estäneitä rajoitteita. Syyskuussa 1971 pohjoiskorealainen lautta M/S Man Gyong Bong alkoi liikennöidä Wonsanin ja Niigatan välillä näitä vierailuja sekä rahtikuljetuksia varten.[6]
Rakentaminen ja tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanissa asuvien etnisten korealaisten järjestö Ch'ongryŏn, jolla on läheiset siteet Pohjois-Koreaan, lahjoitti vuonna 1992 Kim Il-Sungin 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi neljä miljardia jeniä (noin 32 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria) uuden, suuremman lautta-aluksen rakentamiseksi.[2] M/S Man Gyong Bong 92 rakennettiin Cheongjinin telakalla Cheongjinissa Pohjois-Korean itärannikolla. Se laskettiin vesille vuonna 1992.[1] Edeltäjänsä tavoin se on nimetty Pjongjangin lähellä sijaitsevan kukkulan mukaan, joka puolestaan sijaitsee lähellä Kim Il-Sungin syntymäpaikkaa.[7]
M/S Man Gyong Bong 92 on 126,13 metriä pitkä, 20,40 metriä leveä ja sen syväys on 5,65 metriä. Sen bruttovetoisuus on 9 762 ja nettovetoisuus 2 902. Sen koneistona on Nippon-Pielstick 12PC2-5V-400 -dieselmoottori, joka tuottaa 11 472 kilowatin tehon.[1] Sen matkustajakapasiteetiksi ilmoitetaan lähteestä riippuen 220–350 matkustajaa.[1][5]
Liikennöinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]M/S Man Gyong Bong 92 liikennöi edeltäjänsä tapaan Wonsanin ja Niigatan välillä.[1] Se kulki reitillä epäsäännöllisesti noin kerran tai kahdesti kuussa. Sen kyydissä matkusti japaninkorealaisia vierailemaan sukulaistensa luona ja koululaisia Ch'ongryŏnin järjestämillä opintomatkoilla. Lisäksi alus kuljetti rahtina Japanista Pohjois-Koreaan esimerkiksi sähkölaitteita ja lääketieteellistä välineistöä.[2] Vuonna 1993 yhden suunnan lippu reitillä ensimmäisessä luokassa maksoi noin 1 500 Yhdysvaltain dollaria.[8]
Kiistat Japanin kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japanissa epäiltiin pitkään, että Pohjois-Korea käytti Man Gyong Bong 92:ta salakuljetukseen. Matkustajien Pohjois-Koreaan mukanaan viemä kuluttajaelektroniikka, kuten pelikonsolit ja kamerat, sisälsivät komponentteja, joita epäiltiin käytettävän sotilaallisiin tarkoituksiin, muun muassa ohjusten rakentamiseen. Lisäksi epäiltiin, että sillä kuljetettiin metamfetamiinia ja väärennettyä rahaa Japaniin sekä ulkomaista valuuttaa Pohjois-Koreaan.[3][9]
Pohjois-Korea myönsi syyskuussa 2002 kaapanneensa 1970-luvulla maahan useita Japanin kansalaisia,[10][11] mikä herätti epäilyjä siitä, että heidät olisi viety Japanista Pohjois-Koreaan vuodesta 1971 liikennöineen Man Gyong Bongin kyydissä.[9] Tämän seurauksena myös Man Gyong Bong 92:een liittyneet jännitteet kasvoivat.[11]
Man Gyong Bong 92 -aluksen väärinkäyttöä tukivat Pohjois-Koreasta loikanneiden ja entisten Ch'ongryŏnin korkea-arvoisten jäsenten kertomukset. Ch'ongryŏnissa aiemmin toiminut Kim Sang-gyu tunnusti tammikuussa 2003 olleensa Pohjois-Korean agentti ja johtaneensa Japanissa vakoojien verkostoa. Ohjeet hän kertoi saaneensa Man Gyong Bong 92:n kyydissä. Toukokuussa 2003 Pohjois-Korean ohjuksia kehittämässä ollut tieteilijä kertoi Yhdysvaltain senaatin kuulemisessa, että yli 90 prosenttia ohjusten rakentamisessa käytetyistä komponenteista tuotiin maahan Japanista Man Gyong Bong 92:n kyydissä.[2] Eräs pohjoiskorealainen loikkari kertoi elokuussa 2003 kuljettaneensa aluksella Japaniin huumeita. Pohjois-Korean hallinnon arveltiin saaneen metamfetamiinin myynnistä Ch'ongryŏnin kautta yakuzalle jopa seitsemän miljardia dollaria käteistä.[10] Ch'ongryŏnin ulkomaan asioiden johtaja So Chung-on kielsi väitteet ja sanoi niitä CIA:n lietsomiksi huhuiksi.[11]
Kaappaustunnustusten ja salakuljetusepäilyjen myötä Japanin viranomaiset alkoivat noudattaa pohjoiskorealaisiin aluksiin ja etenkin Man Gyong Bong 92:een kohdistuvia säännöksiä tiukemmin esimerkiksi turvallisuustarkastusten ja alusten lastin tarkastamisen osalta.[10] Vuonna 2003 tiukentuneiden tarkastusten ja hylkäyksestä seuraavan liikennöintikiellon uhka piti Man Gyong Bong 92:n poissa liikenteestä seitsemän kuukauden ajan. Liikennöinnin jatkuttua elokuussa 2003 Japanin viranomaisten havaitsemien puutteiden korjaaminen viivästyttivät aluksen lähtöä Niigatasta Wonsaniin noin 12 tuntia.[9]
Pohjois-Korea teki heinäkuussa 2006 ohjuskokeen, jossa se ampui seitsemän ohjusta Japaninmereen. Tämän seurauksena Japani kielsi Man Gyong Bong 92:n maahantulon kuudeksi kuukaudeksi. Saman vuoden lokakuussa tehtyjen ydinkokeiden myötä Japani teki liikennöintikiellosta pysyvän ja laajensi sitä koskemaan myös muita pohjoiskorealaisia aluksia.[3]
Reittiliikenteen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reittiliikenteen loppumisen jälkeen Man Gyong Bong 92 on ollut enimmäkseen pois käytöstä ja ankkuroituna wonsanilaisen puiston edustalle.[4] Toukokuussa 2017 se teki kokeilumielessä risteilyn Raseonista Vladivostokiin kyydissään muun muassa uusia reittiavauksia harkinneiden kiinalaisten matkatoimistojen edustajia.[12] Vuonna 2018 se kuljetti Etelä-Koreaan 140-henkisen orkesterin esiintymään Pyeongchangin talviolympialaisissa ja toimi myös heidän majapaikkanaan siellä. Edellisen kerran se oli käynyt Etelä-Koreassa vuonna 2002, jolloin se kuljetti kannustusjoukkoja Busanissa järjestettyihin Aasian kisoihin.[5]
Vuonna 2023 Man Gyong Bong 92 lähti Wonsanista Raseoniin, jossa se oli kuukauden ajan telakalla. Aluksen liikkeet ja Ukrainan sodan myötä lähentyneet Pohjois-Korean ja Venäjän välit herättivät epäilyksiä aluksen mahdollisesta käyttämisestä matkustaja- tai rahtiliikenteeseen Vladivostokiin. Alus kuitenkin palasi huollon jälkeen jälleen Wonsaniin, eikä sen ulkoasu satelliittikuvien perusteella muuttunut suuresti.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f M/S Man Gyong Bong 92 Fakta om fartyg. Viitattu 27.11.2023. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Shipper, Apichai W.: Nationalisms of and Against Zainichi Koreans in Japan. Asian Politics & Policy, tammikuu 2010, 2. vsk, nro 1, s. 55–75. Wiley. doi:10.1111/j.1943-0787.2009.01167.x ISSN 1943-0787 Artikkeli Wileyn sivuilla. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi) Pääsy artikkeliin saatu Wikipedian Lähdekirjaston kautta.
- ↑ a b c Ferry ban turns tide on Korean smuggling 16.10.2006. Tokio: The Washington Times. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Zwirko, Colin: Infamous North Korean ferry returns home after month of maintenance near Russia 27.11.2023. NK News. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Shin, Hyonhee & Lies, Elaine: Orchestral manoeuvres - South Korean protesters greet North Korean Olympics ferry 6.2.2018. Soul/Mukho: Reuters. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Morris-Suzuki, Tessa: The Forgotten Japanese in North Korea: Beyond the Politics of Abduction. The Asia-Pacific Journal: Japan Focus, 26.10.2009, 7. vsk, nro 2. The Asia-Pacific Journal. ISSN 1557-4660 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Jung, Min-kyung: NK ferry carrying art troupe crosses maritime border into South 6.2.2018. The Korea Herald. Viitattu 28.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Food riots spreading, travellers report. The Vancouver Sun, 19.8.1993, 108. vsk, nro 85, s. A8. (englanniksi)
- ↑ a b c Lewis, Leo: Sailing Across a Sea of Trouble. Japan Inc, lokakuu 2003, s. 6–7. Japan Inc Communications. ISSN 1345-4846 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Chanlett-Avery, Emma: North Korean Supporters in Japan: Issues for U.S. Policy (PDF) 7.11.2003. Congressional Research Service. Viitattu 28.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Buckley, Sarah: N Korea ferry struggling against the tide 9.6.2003. BBC News. Viitattu 28.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Shim, Elizabeth: North Korea ferry service launched between Rajin, Vladivostok 18.5.2017. UPI. Viitattu 29.11.2023. (englanniksi)