Yakuza
Yakuza (jap. ヤクザ, myös jap. 極道, gokudō) tarkoittaa japanilaista järjestäytynyttä rikollisuutta ja sen jäseniä. Se on hajautunut moniin tuhansiin klaaneihin, jotka ovat haarautuneet erittäin vanhan hierarkian mukaan. Yleensä puhutaan myös japanilaisesta mafiasta. Yakuzajärjestöt ovat vahvimmillaan Tokiossa, Kiotossa ja Kobessa.
Nimityksen "yakuza" uskotaan juontavan juurensa japanilaiseen blackjackiä vastaavaan korttipeliin, oicho-kabuun. Oicho-kabussa voittava silmäluku on 19. Ya tarkoittaa numeroa 8, ku numeroa 9 ja za numeroa 3. Yhdessä ne muodostavat luvun 20, siis pelissä häviävän luvun. Siten yakuza merkitsee suunnilleen "hyödytöntä kättä". Yakuza tarkoittaisi siis häviävää luokkaa.[1]
Yakuzan jäsenmäärä on laskenut viime vuosina. Jäsenistö ikääntyy eivätkä nuoret halua liittyä yakuzaan. Samalla viranomaiset ovat uusien lakien avulla ajaneet yakuzan ahtaalle.[2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Shōgun Tokugawa Ieyasun yhdistettyä Japanin vuonna 1604 maassa vallinneet sisällissodat päättyivät ja tuhannet soturit jäivät työttömiksi. Nämä työttömät ja isännättömät miehet (rōnin) kiersivät maata ryöväten ihmisiä. Kaupunkeihin perustettiin joukkoja suojelemaan ihmisiä ronineilta. Yakuzat väittävät polveutuvansa näistä muinaisista ritarillisista aatelittomista (machi-yokko), jotka suojelivat tavallista kansaa. He kuitenkin myös myöntävät olevansa viimeinen yhteiskuntaryhmä, joka noudattaa samuraikoodistoa, bushidōa.
Joidenkin teorioidenlähde? mukaan yakuzat kuitenkin ovat polveutuneet shōgunin samuraisotureista, jotka käyttivät omituisia vaatteita, käyttäytyivät vulgaaristi ja puhuivat monimutkaista slangia. Heistä käytettiin nimitystä kabukimono tai hatamoto yakko, "hullut". Myöhemmin juuri heistä tuli ronineja, joilta machi-yokkot suojelivat ihmisiä. Yakuzan uskotaan kieltävän alkuperänsä heihin heidän harjoittamansa varastelun ja näpistelyn takia, jota nykyaikainen yakuza ei harjoita.
Ensimmäinen maininta järjestöstä on 1700-luvun lopulta. Ryhmän jäsenillä oli hyvin samanlainen tausta; he olivat köyhiä, heillä ei ollut maata, eikä heillä ollut samanlaista arvomaailmaa kuin muilla ihmisillä. Kaksi merkittävintä ryhmää olivat Tekiya ja Bakuto.[3]
Tekiya vaelsi kylästä kylään ja valtasi markkinoita ympäri maan kaupustelijana. Ryhmä sai pian maineen huijareina, jotka käyttivät ihmisiä hyväkseen omien tarkoitusperiensä vuoksi. He tarjosivat kuitenkin kauppiaille usein turvaa, joka esti heitä ottamasta yhteyttä virkavaltaan.
Bakuto toimi uhkapelin parissa. Hallitus palkkasi Bakuton usein huijaamaan uhkapeleissä työluokalle maksetut palkat takaisin. Heiltä ovat peräisin myös useat Yakuzan perinteiset rituaalit, kuten yubitsume, jossa epäonnistunut yakuza katkaisee sormensa nivelen, sekä tatuoinnit, jotka merkitsivät ryhmän jäsenyyttä ja miehen vahvuutta kestää tatuoimista usein satakin tuntia.[4]
Järjestäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yakuzat jakautuvat freelancereihin ja klaanin jäseniin. Useimmat freelancerit liittyvät myöhemmin klaaniin, sillä freelancerina toimiminen on huomattavasti vaikeampaa verrattuna klaanissa olemiseen. Klaanien yakuzat voivat tosin palkata freelancereita silloin, jos he eivät halua klaania yhdistettävän johonkin tehtävään. Usein klaanien yakuzat toimivat kuitenkin freelancereita vastaan ilmiantamalla heitä poliisille tai jopa surmaamalla. Freelancerit eivät yleensä syyllisty vakaviin rikoksiin. Perinteinen yakuzan käyttämä teloitustapa on heittää ihminen elävinä täysikokoisille nälkäisenä pidetyille sioille.[5]
Koska yakuzat kokevat olevansa yhteiskunnassa ulkopuolisia, yakuzan jäsenistössä ovat yliedustettuina erilaiset ulkopuolisina pidetyt vähemmistöt, kuten japaninkorealaiset sekä burakulaiset.[6]
Klaanien valtarakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klaanien hierarkia perustuu perinteiseen japanilaiseen perhemalliin. Vanhemman ja lapsen (oyabun-kobun) suhde on avainasemassa, sillä klaanin pomo (oyabun, "isä") toimii isähahmona klaanin jäsenille (kobun). Uudet jäsenet ovat vanhempiin jäseniin nähden siten pikkuveljen asemassa. Oyabunia kohtaan on olennaista osoittaa kuuliaisuutta ja kunnioitusta, sillä hänen sanansa on klaanin jäsenille laki ja ylitse muiden klaanin johtajien.
Oyabunin alaisuudessa toimii vanhempi neuvonantaja saiko komon, jolle työskentelee neuvonantajia, sihteereitä, kirjanpitäjiä ja asianajajia. Waka gashira on oyabunin kakkosmies määräysvallassa, "lasten" (wakashu) pomo. Waka gashira johtaa useita liigoja ja samalla vahtii, että oyabunin käskyjä noudatetaan. Lapset saattavat samalla toimia myös omien liigojensa pomona. Oyabunin "veljien" (kyodai) pomona toimii shatei gashira, kolmosmies. Shatei gashiralla on enemmän arvovaltaa kuin waka gashiralla, mutta ei määräysvaltaa. Veljillä on omia lapsia ja nuorempia veljiä (shatei), joilla on myös omia liigoja. Hierarkiassa veljet (shatei) ovat vanhempia pomoja ja täten korkeammassa asemassa kuin nuoremmat johtajat eli lapset (wakashu).[7]
Uudet jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yakuza on joutunut viime vuosina alentamaan standardejaan uusien jäsenten värväämiseen. Joidenkin mielestä järjestö ei sen takia enää ole yhtä vahva kuin ennen ja Japanin poliisi käyttää järjestöstä termiä boryokudan, "väkivaltaiset", laskien sen muiden rikollisjärjestöjen mukaan. Yakuza kieltää termin ja ottaa sen loukkauksena vanhojen samuraisiteidensä vuoksi. Nykyään järjestö värvää uusiksi jäseniksi moottoripyöräjengiläisten kaltaisia nuoria, jotka ovat kapinallisia ja valmiita tekemään rikoksia oyabunin puolesta. Ennen jäseniä värvättiin perinteisistä uhkapelureista ja kaupustelijoista.
Uudelle jäsenelle järjestettävään perinteiseen seremoniaan kuuluu rituaali, jossa oyabun ja tulokas istuvat kasvokkain ja takaaja tarjoaa heille sakea, riisiviiniä. Sakeen on sekoitettu suolaa ja kalansuomuja. Oyabunin kuppi on ääriään myöten täynnä, toisin kuin tulokkaan, joka symboloi heidän statustaan. He juovat vähän ja vaihtavat sitten kupit ja juovat toistensa kupeista. Siten uusi jäsen sinetöidään yakuzaan ja jopa jäsenen oma perhe jää jatkossa yakuzaperheen varjoon.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lunde, Paul: Järjestäytynyt rikollisuus. Gummerus Kustannus Osakeyhtiö, 2004.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bruno, Anthony: The Yakuza, the Japanese Mafia (1. Origins and Traditions) The Crime Library. Viitattu 17.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Ranks of Japan's once-feared 'yakuza' shrink – DW – 08/15/2022 dw.com. Viitattu 25.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Lombard, Ron: Organized Crime: Yakuza Suite101. 7.6.2000. Viitattu 17.6.2008. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
- ↑ Lombard, Ron: Organized Crime: Yakuza (sivu 2) Suite101. 7.6.2000. Viitattu 17.6.2008. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
- ↑ The Yakuza - the japanese mafia (The yakuza structure) web.telia.com. Arkistoitu 25.6.2008. Viitattu 17.6.2008. (englanniksi) tarvitaan parempi lähde
- ↑ Japan's hidden caste of untouchables BBC News. 23.10.2015. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
- ↑ The Yakuza - the japanese mafia (The yakuza structure (part 2)) web.telia.com. Arkistoitu 28.6.2008. Viitattu 17.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Bruno, Anthony: The Yakuza, the Japanese Mafia (2. Oyabun-Kobun, Father-Child) The Crime Library. Viitattu 17.6.2008. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dubro, Alec; Kaplan, David: Yakuza: The Explosive Account Of Japan's Criminal Underworld. (Myöhemmät painokset myös nimellä Yakuza: Japan's Criminal Underworld) Da Capo Press, 1986. ISBN 978-0201111514 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yakuza Wikimedia Commonsissa
