Kunnian polut
| Kunnian polut | |
|---|---|
| Paths of Glory | |
 |
|
| Ohjaaja | Stanley Kubrick |
| Käsikirjoittaja |
Stanley Kubrick Calder Willingham Jim Thompson |
| Perustuu | Humphrey Cobbin romaaniin Paths of Glory |
| Tuottaja | James B. Harris |
| Säveltäjä | Gerald Fried |
| Kuvaaja | Georg Krause |
| Leikkaaja | Eva Kroll |
| Pääosat |
Kirk Douglas Ralph Meeker Adolphe Menjou George Macready Joe Turkel Timothy Carey |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Harris-Kubrick Productions United Artists Bryna Productions |
| Levittäjä | United Artists |
| Ensi-ilta | 25. joulukuuta 1957 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 935 000 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kunnian polut (Paths of Glory) on vuonna 1957 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen sotaelokuva, jonka on ohjannut Stanley Kubrick. Se perustuu Humphrey Cobbin romaaniin Paths of Glory ja kertoo ensimmäisen maailmansodan ranskalaisesta sotilaselämästä. Elokuvan juoni perustuu tositapahtumaan ranskalaisen kenraali Réveilhacin tykistöhyökkäyskäskystä omien sotilaidensa asemiin.
Vuonna 1995 Kunnian polut valittiin Yhdysvaltojen National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat Kunnian polut vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.[2] Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Kunnian polut oli mukana heistä neljäntoista listalla.[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva kertoo ensimmäisen maailmansodan aikaisesta ylempien upseerien korruptiosta ja valmiudesta tappaa omia joukkojaan omaa uraa edistääkseen. Sivuteemana on ensimmäisen maailmansodan järjettömyys, mutta elokuva ei varsinaisesti ole pasifistinen, koska siinä kyseenalaistetaan vain sodanjohtajien moraali, ei sodan itsensä moraali.
Kenraali George Broulard (Adolphe Menjou) kannustaa alaistaan, kenraali Mireauta (George Macready), valloittamaan keskeistä saksalaista tukikohtaa vihjaamalla tämän saavan ylennyksen, jos hyökkäys onnistuu. Kunnianhimossaan rintamasta kaukana olevassa suuressa kartanossa tukikohtaansa pitävä Mireau käskee alaisensa, eturintamalla taistelevan eversti Daxin (Kirk Douglas), johtamaan hyökkäystä, vaikka Dax vihjaa sen onnistumisen olevan mahdotonta ja johtavan vain ranskalaisten sotilaiden hyödyttömään verilöylyyn.[4]
Dax suunnittelee ja johtaa hyökkäyksen parhaiden kykyjensä mukaan, mutta hyökkäävät miehet eivät pääse lähellekään saksalaisasemia, ja kolmasosa Daxin komennossa olevista miehistä (joita johtaa luutnantti Roget) jopa käskyjensä vastaisesti jättää ottamatta osaa hyökkäykseen, jääden tulituksen alla asemiensa suojaan koko hyökkäyksen ajaksi. Hyökkäystä kiikareilla tarkkaileva kenraali Mireau raivostuu tästä ja käskee puhelimella hyökkäyksen tykistötukea johtavaa kapteenia tulittamaan asemiin jääneitä sotilaita; kapteeni ilmoittaa rauhallisesti, ettei hänellä ole oikeutta tähän ellei kenraali kirjoita kirjallista käskyä, joka todistaa hänen vastuunsa tulituskäskystä. Hyökkäykseen osaa ottavat kaksi kolmasosaa sotilaista pakenevat, kun heitä johtava eversti Dax palaa ranskalaisasemiin etsimään Rogetin alaisuudessa olevia miehiä. Hyökkäys osoittautuu Daxin ennusteen mukaisesti täydelliseksi epäonnistumiseksi, jossa suuri osa ranskalaisjoukoista kuolee saksalaisten konekivääri- ja tykistötuleen ilman yhtään saavutettua tavoitetta.[4]
Taistelun jälkeen hyökkäyksestä vastuussa oleva kenraali Mireau tekee syntipukin omista sotilaistaan, vaatien komentajaltaan kenraali Broulardilta oikeutta ampua heistä sata pelkureina ja kapinoijina – Broulard myöntää oikeuden kolmen sotilaan syyttämiseen sotaoikeudessa. Lyhyen näytösoikeudenkäynnin jälkeen (jossa Dax toimii puolustusasianajajana) miehet tuomitaan kuolemaan. Oikeudenkäynnin jälkeen Dax tapaa pikaisesti kenraali Broulardin ja tarjoaa hänelle todisteet kenraali Mireaun tykistötulikäskystä Ranskan armeijan omiin asemiin, vakuuttaen sotilaidensa urhoollisuutta epäonnistuneessa taistelussa ja pyytäen Broulardia armahtamaan tuomitut miehet. Broulard ottaa todisteet ja kiittää Daxia tapaamisesta, mutta poistuu paikalta vastaamatta Daxin pyyntöön. Seuraavana aamuna kaikki kolme miestä ammutaan tuomioidensa mukaisesti.[4]
Elokuvan lopussa kenraalit Mireau ja Broulard ovat jälleen Mireaun kartanossa syömässä aamiaista. Ilahtunut ja energinen Mireau kehuu kuinka tuomitut miehet ”kuolivat erinomaisesti” ja kaikkien miesten taistelumoraali tulee nousemaan heidän esimerkkinsä ansiosta. Kesken aamiaisen Broulard’n kutsuma Dax saapuu paikalle. Broulard tuo esille Daxin syytökset esimiehestään Mireausta kaikkien miesten syödessä aamiaista. Mireau raivostuu ja kiistää syytteet. Tämän jälkeen Broulard tuo luottamustaan Mireauta kohtaan vakuutellen esiin Daxin tuomat todisteet ja mainitsee hänen itsensä jo kertoneen asiasta sekä sotaoikeudelle että lehdistölle: ”Meidänhän pitää antaa sinulle tilaisuus puhdistaa oma nimesi näiltä häpeällisiltä syytöksiltä julkisesti”, Broulard vakuuttaa. Mireau poistuu raivoissaan paikalta. Mireaun lähdettyä Broulard tarjoaa hänen asemaansa ja kenraalin arvoa eversti Daxille, vihjaten että Dax oli halunnut tätä paikkaa jo mahdottomaan hyökkäykseen suostuessaan. Dax suuttuu vihjauksista ja Broulard haukkuu häntä idealistiksi. Dax poistuu luvan saatuaan kartanosta, mutta Broulard ei suoraan sano, jättääkö hän Daxin ylennyssuosituksen väliin hänen vihaisen reaktionsa vuoksi.[4]
Elokuva loppuu kohtaukseen, jossa Daxin miehet ovat poissa rintamalta baarissa ja vaativat nauraen saksalaisen laulajatytön laulamaan heille. Tyttö aloittaa tunteikkaasti saksalaisen perinnelaulun ja miehet liikuttuvat ja laulavat mukana. Dax kuuntelee baarin oven edessä joukkojensa laulua, kun ranskalainen kersantti tuo hänelle käskyn siirtää Daxin joukot välittömästi takaisin sodan eturintamaan. Dax käskee kersantin antaa joukkojen laulaa vielä pari minuuttia ja palaa everstintoimistoonsa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Viitattu 2.7.2016.
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ a b c d e Paths of Glory, juoniseloste, American Film Institute. Viitattu 3.7.2016.