Kuhankeittäjä
Kuhankeittäjä | |
---|---|
Kuhankeittäjäkoiras |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: | Kuhankeittäjät Oriolidae |
Suku: | Kuhankeittäjät Oriolus |
Laji: | oriolus |
Kaksiosainen nimi | |
Oriolus oriolus |
|
Kuhankeittäjän levinneisyys |
|
Alalajit | |
|
|
Katso myös | |
Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) on kellertävä varpuslintulaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuhankeittäjä on 22–25 senttimetriä pitkä kellertävä lintu. Uroksen pääväri on kirkkaankeltainen, kun taas naaras ja nuori lintu ovat yläpuolelta vihertäviä ja alapuolelta kellertäviä. Naaras on vatsapuolelta harmaanvalkoinen ja tummaviiruinen.[3] Kuhankeittäjäkoiraan pyrstö ja siivet ovat mustat. Kuhankeittäjän nokka on punainen ja jalat siniharmaat. Nuoren linnun nokka on ruskea.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuhankeittäjän pesimäalueet ovat Euroopassa ja Aasiassa. Sen talvehtimisalue on trooppisessa Itä-Afrikassa. Suomessa kuhankeittäjiä pesii arviolta 2 000–3 000 paria lähinnä Etelä- ja Järvi-Suomessa.[4][5]
Suomessa kuhankeittäjien kanta on taantunut. 1800-luvulla sillä oli vahva kanta, mutta 1900-luvun alkupuolella kanta väheni.[3] 1980-luvun lopulla kuhankeittäjien määräksi arvioitiin 5 000 paria. Taantuman syistä ei ole tietoa, mutta sen arvellaan johtuvan talvehtimisalueen olosuhteista.[5] Ainakin Välimeren alueella kuhankeittäjiä on pyydystetty.[6]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut kuhankeittäjän elinvoimaiseksi.[1] Suomessa laji on erittäin uhanalainen ja se on rauhoitettu.[4][3] Kuhankeittäjän korvaussummaksi on asetettu 252 euroa[7]. Vuonna 2000 kuhankeittäjä luokiteltiin Suomen uhanalaisuusarvioinnissa elinvoimaiseksi ja vuoden 2010 arvioinnissa silmälläpidettäväksi[5]. Vuoden 2015 arvioinnista lähtien se on ollut erittäin uhanalainen.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuhankeittäjän elinympäristöä ovat vanhat lehtimetsät, Baltiassa ja Keski-Euroopassa myös rehevät puistot. Suomessa lajia tavataan tyypillisesti vesistöjen läheisissä lehtimetsissä. Kuhankeittäjä viihtyy puiden lehvästön suojassa, minkä takia sitä näkee todella harvoin,[3] ellei sitä osaa sen huilumaisen laulun perusteella etsiä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuhankeittäjä tekee korimaisen pesän oksanhaaraan. Naaras munii touko–kesäkuussa 3–5 munaa, jotka ovat kooltaan noin 2×3 cm. Munat ovat valkoisia ja pilkullisia. Haudonta-aika on kahdesta kolmeen viikkoa ja pesäpoikasaika noin kaksi viikkoa.[4][3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuhankeittäjä syö hyönteisiä, selkärangattomia[4], marjoja ja siemeniä.[4]
Erityistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuhankeittäjä on valittu Etelä-Savon maakuntalinnuksi.[4] Se oli myös Liberaalit-puolueen tunnuslintu.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Oriolus oriolus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ a b c d e Kuhankeittäjä - Etelä-Savon maakuntalintu Yle Elävä arkisto. 28.12.2006. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ a b c d e f g LuontoPortti LuontoPortti / NatureGate. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ a b c Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) Suomen lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ Vanhala, Ville: Katoaako kuhankeittäjä? Erittäin uhanalaista ja rauhoitettua lintua pyydetään laittomasti Välimeren maissa Seura. 25.11.2019. Viitattu 27.12.2020.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista finlex.fi. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ Liberaalit ry Liberaalit ry. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 4.1.2014.