Konfederaatioartiklat

Konfederaatioartiklojen ensimmäinen sivu.

Konfederaatioartiklat (engl. Articles of Confederation) olivat Yhdysvaltojen perustuslaki vuosina 1781–1789. Kolmetoista siirtokuntaa olivat julistautuneet itsenäiseksi emämaastaan Britanniasta vuonna 1776. Konfederaatioartiklojen muodostama Yhdysvallat oli lähinnä valtioliitto. Toisessa artiklassa sitä kutsuttiin nimellä ”united States”; pienellä alkukirjaimella haluttiin korostaa sopimuksen solmineiden (osa)valtioiden itsenäisyyttä.

Konfederaatioartiklat laadittiin vuosina 1776–1777 ja toinen mannermaakongressi hyväksyi ne 15. marraskuuta 1777. Ratifiointi osavaltioissa kesti kuitenkin monta vuotta, ja uusi perustuslaki astui voimaan vasta 1. maaliskuuta 1781.

Konfederaatioartiklojen mukaan osavaltioilla oli omat ulkopolitiikkansa ja asevoimansa sekä oikeus erota konfederaatiosta. Jokaisella osavaltiolla oli yksi ääni yksikamarisessa konfederaation kongressissa. Kongressi valitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitamaan komitean, jossa oli jokaisesta osavaltiosta yksi edustaja. Se valitsi keskuudestaan presidentin vuodeksi kerrallaan. Kongressilla oli vähän valtaa, sillä sillä ei ollut verotusoikeutta eikä se voinut tehdä osavaltioita velvoittavia päätöksiä. Nimellisesti kongressilla oli oikeus johtaa ulko-, sota- ja rahapolitiikkaa, mutta se ei voinut pakottaa osavaltiota myöntämään varoja käyttöönsä. Ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta keskushallinnon päätökset olivat vain suosituksia, jotka eivät sitoneet osavaltioita, ja joiden toimeenpanoon keskushallinnolla ei ollut toimivaltuuksia, arvovaltaa tai sotilasvoimia. Kaikki merkittävät päätökset edellyttivät lisäksi osavaltioiden yksimielisyyttä.

Koska konfederaatioartikloihin perustunut hallinto osoittautui tehottomaksi, vuonna 1787 kutsuttiin koolle perustuslaillinen konventti, joka sääti nykyisen Yhdysvaltain perustuslain. Se astui voimaan 1788.

Artiklojen sisältö

1. Konfederaation nimi on 'Amerikan Yhdysvallat'."
2. Vahvistaa kunkin valtion suvereniteetin, lukuun ottamatta konfederaation hallitukselle siirrettyjä erityisvaltuuksia: "Jokainen valtio säilyttää suvereniteettinsa, vapautensa ja itsenäisyytensä sekä kaikki valtuudet, lainkäyttövaltansa ja oikeutensa, joita tämä konfederaatio ei ole nimenomaisesti delegoinut."
3. Julistaa liiton tarkoituksen: "Maininut valtiot solmivat täten lujan ystävyysliiton keskenään yhteisen puolustuksensa, vapauksiensa turvaamisen sekä keskinäisen ja yleisen hyvinvoinnin vuoksi ja sitoutuvat auttamaan toisiaan kaikkea niihin uskonnon, suvereniteetin, kaupan tai minkä tahansa muun tekosyyn perusteella kohdistettua voimaa ja hyökkäyksiä vastaan."
4. Tarkoittaa aikomusta "turvata ja ylläpitää keskinäistä ystävyyttä ja vuorovaikutusta tämän liiton eri osavaltioiden ihmisten välillä" ja luoda tasa-arvoinen kohtelu ja liikkumisvapaus vapaille asukkaille osavaltioiden välillä, kuitenkin "köyhät, kulkurit ja oikeutta pakenevat" pois lukien. Kaikilla näillä ihmisillä on samat oikeudet, jotka se valtio, johon he matkustavat, määrää. Jos rikos tehdään yhdessä valtiossa ja tekijä pakenee toiseen valtioon, hänet luovutetaan ja tuomitaan siinä valtiossa, jossa rikos tehtiin.
5. Antaa yhden äänen konfederaation kongressissa ("Yhdysvaltain kongressissa") kullekin valtiolle, jolla on oikeus kahdesta seitsemään jäsenen valtuuskuntaan. Kongressin jäsenet nimittävät osavaltion lainsäätäjät. Yksikään edustaja ei saa toimia kongressissa enempää kuin kolme vuotta kuuden vuoden aikana.
6. Vain keskushallinto voi julistaa sodan tai harjoittaa ulkopolitiikkaa ja kauppasuhteita. Mikään valtio tai virkamies ei saa ottaa vastaan ​​ulkomaisia ​​lahjoja tai arvonimiä, ja minkään aatelisarvon myöntäminen on kiellettyä. Mikään valtio ei saa muodostaa kansallisia alaryhmiä. Mikään valtio ei saa verottaa tai puuttua ehdotettuihin sopimusmääräyksiin. Mikään valtio ei saa käydä sotaa ilman Kongressin lupaa paitsi jouduttuaan hyökkäyksen tai sen välittömän kohteeksi; mikään valtio ei saa ylläpitää rauhanajan pysyvää armeijaa tai laivastoa, elleivät merirosvot vaivaa sitä, mutta jokaisella osavaltiolla on oltava valmiina hyvin koulutettu, kurinalainen ja varustettu miliisi.
7. Aina kun armeija nostetaan yhteistä puolustusta varten, osavaltioiden lainsäätäjät määräävät everstit ja sitä alemmat sotilasarvot.
8. Amerikan yhdysvaltojen menot maksetaan osavaltioiden lainsäätäjien keräämillä varoilla, ja ne jaetaan osavaltioille suhteessa kunkin osavaltion kiinteistöjen arvoon.
9. Kongressin valtuudet ja tehtävät:
   • Ainoan ja yksinomainen oikeus ja valta määrätä rauhasta ja sodasta; vaihtaa suurlähettiläitä; tehdä sopimuksia ja liittoutumia tietyin ehdoin; vahvistaa säännöt, joilla päätetään kaikista valtauksista tai sotasaaliista maalla ja merellä; myöntää kaapparikirjat rauhan aikoina; nimittää tuomioistuimia merirosvojen ja avomerellä tehtyjen rikosten oikeudenkäyntiä varten; perustaa valitustuomioistuimia kaikissa kiinniottotapauksissa, mutta ketään kongressin jäsentä ei voida nimittää tuomariksi; asettaa painot ja mitat (mukaan lukien kolikot). Kongressi toimii lopullisena tuomioistuimena osavaltioiden välisissä riita-asioissa.
   • Tuomioistuin koostuu yhteisesti nimitetyistä komissaareista tai kongressi nimittää heidät. Jokainen komissaari on valan velvollinen olemaan puolueeton. Tuomioistuimen päätös on lopullinen.
   • Kongressi säätelee postilaitosta; nimittää upseerit armeijaan; ja säätelee asevoimia.
   • Kongressi voi nimittää presidentin, joka toimia korkeintaan yhden vuoden kongressin kolmivuotiskaudesta.
   • Kongressi voi pyytää osavaltioilta pakkolunastuksia (maksu- tai toimitusvaatimuksia) suhteessa niiden väestöön tai ottaa luottoa.
   • Kongressi ei saa julistaa sotaa, tehdä sopimuksia ja liittoja, hankkia rahaa tai nimittää ylipäällikköä ilman yhdeksän valtion suostumusta. Kongressin tulee pitää pöytäkirjaa ja se voi keskeyttää työnsä korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi.
10. Kun kongressi on tauolla, "osavaltioiden komitea tai mitkä tahansa yhdeksän niistä" voivat käyttää mitä tahansa kongressin valtuuksia, paitsi niitä, jotka vaativat yhdeksän osavaltiota kongressissa.
11. Jos Kanada [viitaten Brittiläiseen Quebecin maakuntaan liittyy tähän konfederaatioon, se hyväksytään jäseneksi. Mitään muuta siirtokuntaa ei voitaisi hyväksyä ilman yhdeksän osavaltion suostumusta.
12. Vahvistaa, että konfederaatio noudattaa kaikkia kongressin ennen artiklojen olemassaoloa tekemiä velkasitoumuksia, lainattuja varoja ja velkoja.
13. Julistaa, että artiklat ovat ikuisia ja niitä voidaan muuttaa vain kongressin hyväksynnällä ja kaikkien osavaltioiden lainsäätäjien ratifioimalla.