Katalonia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katalonia
Catalunya (kat.)
Cataluña (esp.)
Catalonha (oks.)
Riberes de l'Alt Segre, Baixa Cerdanya, Lleida
Riberes de l'Alt Segre, Baixa Cerdanya, Lleida
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Sijainti Euroopassa
Sijainti Euroopassa
Valtio Espanja
Maakuntia 4
Kuntia 947
Itsehallinto 9. syyskuuta 1932
22. joulukuuta 1979
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Barcelona
 – itsehallintoalueen puheenjohtaja Pere Aragonès (ERC)
Edustus Espanjan parlamentti
 – Kongressi 47 paikkaa
 – Senaatti 16 paikkaa
Pinta-ala 32 114 km²
Väkiluku (2017) 7 477 131[1]
 – väestötiheys 234 as./km²
Kielet katalaani ja espanja, Val d’Aranin piirikunnassa myös oksitaani
Symbolit
 – Kansallislaulu Els Segadors
Lyhenteet
 – ISO 3166 CT
Generalitat de Catalunya

Katalonia (kat. Catalunya, esp. Cataluña, oksitaaniksi Catalonha) on itsehallintoalue Espanjassa. Sitä rajoittavat pohjoisessa Ranska ja Andorra, idässä Välimeri, etelässä Valencian itsehallintoalue ja lännessä Aragonian itsehallintoalue. Sen pääkaupunki on Barcelona.

Katalonia on yksi Espanjan 17 itsehallintoalueesta. Sen itsehallinto perustuu Espanjan perustuslakiin (esp. Constitución española de 1978) sekä Katalonian itsehallintolakiin (kat. Estatut d'Autonomia)[2].

Katalonian parlamentti äänesti alueen itsenäisyydestä 27. lokakuuta 2017 julistaen Katalonian tasavallan.[3] Espanjan keskushallinto mitätöi itsenäisyysjulistuksen ja otti Katalonian suoraan hallintaansa. Espanjan senaatti päätti itsehallintoelinten siirtämisestä väliaikaisesti keskushallinnosta riippuvaisiksi.[4][5] Itsehallinto siirtyi takaisin Katalonian aluevaaleilla valitulle hallitukselle 2. kesäkuuta 2018[6].

Katalonian viralliset kielet ovat katalaani ja espanja, Val d’Aranissa myös oksitaani[7].

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalonia rajoittuu pohjoisessa Pyreneiden vuoristoon, ja sitä edeltävään vuoristoiseen niin sanottuun Esi-Pyreneiden alueeseen. Pyreneiden korkeimmat huiput alueella yltävät noin 3 000 metriin. Katalonian länsiosissa on laaja tasankoalue, joka muuttuu vaihtelevammaksi rannikkoa lähestyttäessä. Tasankoa rikkovat useat jokiuomat, kuten Ebro. Pääkaupunki Barcelonaa ympäröi Collserolan vuorijono.

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lleidan ilmastodiagrammi

Suurin osa Kataloniaa kuuluu lauhkeaan välimerelliseen ilmastoalueeseen, vain Aranin laakso kuuluu atlanttiseen ilmastoon. Kesä on kuuma ja suhteellisen kuiva, talvi leuto. Sademäärät ovat suurimmillaan keväisin ja syksyisin, jolloin sateet voivat tulla rankkasateina. Sisämaan ja rannikon ilmastossa on selviä eroja. Sisämaassa ilmasto on mannermaisempi, kesät kuumia ja kuivia ja talvet viileitä. Rannikolla lämpöerot tasoittuvat. Vuoristossa noin 1500 metrin yläpuolisille alueille sataa talvisin pysyvä lumikerros. Korkeimmilla huipuilla vallitsee alppi-ilmasto[8]

Vesistöt ja joet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luontaisten vesistöjen osuus pinta-alasta on pieni, mutta Pyreneillä on joitakin pieniä järviä tai lampia. Suurimmat vesialueet muodostuvat padoista, joista suurimpia ovat esimerkiksi La Baells. Suuri osa luontaisista kosteikkoalueista, kuten Empordà, El Prat ja Ebron delta-alue, on joko kuivatettu, otettu muuhun viljelykäyttöön tai rakennettu. Luontaisten makeanvedenvarojen niukkuus ja saastuminen on ongelma kasvavan väestön, teollisuuden, matkailun ja maatalouden vedenoton takia.

Suurimmat joet ovat Ebro, Llobregat, Besos ja Gardener. Välimerellisten jokien virtausmäärät vaihtelevat suuresti vuodenaikojen mukaan, ja niitä on valjastettu 1950-luvulta lähtien. Tulviminen voi olla ongelma.

Rannikko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Platja de Santa Cristina, Lloret de Mar

Katalonian rannikko on pohjoisessa suurimmalta osin kallioinen, mutta muuttuu etelämpänä tasaisemmaksi. Lomarakentaminen on voimakasta koko rannikon alueella, erityisesti Costa Bravan ja Tarragonan alueella. Barcelonan metropolialueella rantaviiva on lähes kokonaan rakennettu, mutta kaupungin edustalla on useita suosittuja hiekkarantoja.

Maakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katalonian maakuntien rajat

Katalonia jaetaan neljään maakuntaan (kat. província, esp. provincia), jotka on nimetty pääkaupunkiensa mukaan. Suluissa on väkiluku vuonna 2017.[9]

Suurimmat kunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunta Asukasluku (2017)[10]
Barcelona 1 620 809
L’Hospitalet de Llobregat 257 349
Badalona 215 848
Terrassa 216 428
Sabadell 209 931
Lleida 137 327
Tarragona 131 507
Mataró 126 127
Santa Coloma de Gramenet 117 597
Reus 103 123

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Katalonian historia.
Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla.

Vanha aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalonian alueella on ollut asutusta jopa yli 50 000 vuoden ajan. Neandertalinihmisen asumisesta alueella on löydetty varmoja todisteita, kuten tulisijoja ja työkaluja[11]. Kivikauden jälkeen alueella oli lukuisia iberiheimoja. Antiikin ajalla sinne saapui foinikialaisia ja kreikkalaisia kauppiaita, jotka perustivat Empúriesin satamakaupungin[12]. Puunilaissotien aikaan noin vuonna 218 eaa. Empúriesiin rantautui roomalaisia, jotka valloittivat myöhemmin alueen ibereiltä ja hallitsivat sitä aina Rooman valtakunnan sortumiseen 400-luvulle saakka[13].

Keskiaika ja itsehallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin nykyisen Katalonian aluetta hallitsivat visigootit, joiden valta päättyi muslimivalloitukseen 800-luvulla. Katalonian pohjoisosissa muslimikausi jäi verrattain lyhyeksi, noin 80 vuodeksi, mutta eteläiset alueet kuten Lleida, Tarragona, Balaguer ja Tortosa olivat Al-Andalusin hallinnassa lähes neljä vuosisataa. Kaarle Suuri muodosti nykyisen Espanjan ja Ranskan välille eräänlaisen suojavyöhykkeen, Marca Hispanican, Ranskassa sijainneen frankkivaltakunnan ja Córdoban kalifaatin hallitsemien muslimialueiden väliin. Tätä aluetta hallitsivat pienet kreivikunnat, kuten Besalú tai Girona, joiden myöhempää liittoutumista pidetään Katalonian poliittisen yhteyden alkuna.[14]. Myöhemmin muslimien vaikutusvalta alueella heikkeni ja kristityt kreivikunnat laajenivat etelään. Vuonna 785 frankit valloittivat Gironan ja vuonna 801 Barcelonan. Vuonna 988 kuningas Borrell II peruutti uskollisuuslupauksensa frankeille, mikä teki Kataloniasta itsenäisen de facto[15]

Laajentuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valta siirtyi Barcelonan kreiveille. Vuonna 1137 Katalonia muodosti valtioliiton Aragonian kanssa, kun Barcelonan kreivi Ramón Berenguer IV solmi avioliiton Aragonian prinsessa Peronellan kanssa[16]. Katalonia-Aragonia osallistui muslimeja vastaan käytyihin sotiin valloittamalla Valencian, Alicanten, Murcian ja Baleaarit. Murciasta valloittajat luopuivat Espanjan kuninkaiden hyväksi.

Córdoban kalifaatin hajotessa sisällissotaan vuonna 1031 Katalonia laajeni etelään valloittaen arabialueita. Valloitusten mukana tuli suuri islamilainen väestö. Kristityt valloittajat suhtautuivat muslimeihin suvaitsevaisesti. Nämä saivat jatkaa uskontonsa harjoittamista ja hallita itseään šarialain säädösten mukaisesti.[17]

Välimerelliseksi merimahdiksi kohonnut Katalonia-Aragonia hallitsi alueita myös Italiassa, Kreikassa ja Ranskassa (Roussillon).

Aseman heikentyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalonian vaikutusvalta väheni 1350-luvun jälkeen vallanperimyskiistojen, poliittisten ja sosiaalisten mullistusten, taloudellisen taantuman ja tautiepidemioiden kuten mustan surman aiheuttaman väkiluvun vähenemisen myötä.[18] Amerikan löytyminen 1492 vähensi Välimeren kaupankäynnin merkitystä ja vahvisti Espanjan asemaa. Kataloniasta tuli osa Espanjan kuningaskuntaa, kun Aragonian kuningas Ferdinand II ja Kastilian kuningatar Isabella I solmivat avioliiton. Katalonia säilytti liitossa itsehallinnon, jonka se menetti lopullisesti vasta Espanjan perimyssodassa vuonna 1714.

Historiallinen Katalonia ulottuu pohjoisessa Pyreneiden yli sisältäen Roussillonin historiallisen kreivikunnan, joka on kuulunut Ranskaan (Pyrénées-Orientalesin departementti) vuodesta 1659, jolloin solmittiin Pyreneiden rauha Ranskan ja Espanjan välillä.

Kumousaatteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1932 itsenäisyysjulistus

Katalonia menestyi 1700- ja erityisesti 1800-luvulla taloudellisesti, jolloin siellä koettiin teollisuusvallankumous ensimmäisten joukossa Espanjassa. Erityisesti tekstiiliteollisuuden merkitys oli suuri. Kansallismieliset aatteet heräsivät kansallisromantiikan kaudella 1800-luvulla.lähde?

Teollistumista seurasi 1850-luvulla työväenliikkeen synty. Anarkismi sai paljon jalansijaa Katalonian työväenliikkeen piirissä, ja katalonialaiset toimivat näkyvästi kansainvälisessä työväenliitossa. Työväenliike levisi myös maatyöväen keskuuteen. Esimerkiksi vuoden 1890 viinikriisi synnytti viinin vuokraviljelijöiden liikkeen, joka vuonna 1909 aloitti väkivaltaisen kapinan, jota kutsutaan traagiseksi viikoksi.[19]

Francon diktatuuri 1939−1975 ja uudelleen demokratisoituminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan toisen tasavallan perustamisvaiheen aikana Katalonia ennätti julistautua itsenäiseksi tasavallaksi vuonna 1931, mutta Espanjan keskushallinto ei tunnustanut yksipuolista julistusta. Seuraavana vuonna hallitus myönsi Katalonialle itsehallinnon, mutta perui sen 1934 epäonnistuneen itsenäistymisyrityksen jälkeen. Itsehallinto palautettiin 1936 Kansanrintaman voitettua vaalit, jolloin Lluís Companys palasi Katalonian johtoon.lähde? Espanjan sisällissodassa Katalonia puolusti Espanjan tasavaltaa kenraali Francon johtamia kapinallisia vastaan. Kapinalliset valloittivat Barcelonan tammikuussa 1939, ja sota päättyi kapinallisten voittoon 1. huhtikuuta 1939, jolloin Franco julistautui yksinvaltiaaksi.

Katalonia joutui sodan jälkeen vainon kohteeksi: poliittiset vapaudet ja itsehallinto purettiin, katalaanin käyttö kiellettiin. Katalonian aluehallitus, generalitat, toimi maanpaossa yli 40 vuotta. Diktatuuri päättyi Francon kuoleman myötä 4. marraskuuta 1975, jolloin alkoi vuoteen 1978 kestänyt siirtymäkausi demokratiaan. Katalonialaiset vaativat itsemääräämisoikeutta, ja se toteutui, kun Espanjan hallitus päätti palauttaa itsehallinnon 30. syyskuuta 1977[20]. Katalonian itsehallinto perustettiin vuonna 1978.

Pujolin kausi 1981−2003

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskusta-oikeistolaisen Convergèncian ja kristillisdemokraattisen Unión yhdessä muodostama kansallismielinen puolue Convergència i Unió CiU hallitsi Katalonian politiikkaa puheenjohtaja Jordi Pujolin johdolla ensimmäisistä vapaista itsehallinnon ajan vaaleista vuodesta 1981 vuoteen 2003 saakka. Pujolin kaudella Kataloniaan rakennettiin nykyaikainen hallintomalli ja infrastruktuuri. Pujol teki useita hallitusliittoja Madridissa ensin Felipe Gonzálezin johtamien sosialistien ja vuonna 1996 José María Aznarin Kansanpuolueen kanssa.

2003−2010

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 valtaan nousi kolmen puolueen muodostama enemmistöhallitus, ”Tripartit”. Hallituspuolueet olivat Katalonian sosialistien puolue PSC, joka on Espanjan sosialistisen puolueen PSOE:n katalonialainen sisarpuolue, itsenäisyysmielinen Esquerra Republicana de Catalunya ERC ja vasemmiston ja vihreiden liittoutuma Katalonian vihreä aloite – Yhdistynyt ja vaihtoehtoinen vasemmisto (ICV-EUiA). Puheenjohtajaksi nousi Pasqual Maragall.

Kolmen vasemmistopuolueen ensimmäinen kausi 2003–2006 toi joitakin muutoksia muun muassa sosiaali- ja ympäristöpolitiikan alalla. Lisäksi vaalikaudella laadittiin ja käsiteltiin uutta itsehallinnon peruskirjaa. 18. kesäkuuta 2006 Katalonia hyväksyi uuden itsehallintolain kansanäänestyksessä, jossa 73,9 % äänesti lain puolesta ja 20,8 % vastaan. Äänestysprosentti oli alhainen: 49 %.[21] Kausi oli myös riitainen ja skandaalien täyttämä ja se päättyi ennenaikaisiin vaaleihin sen jälkeen, kun ERC erotettiin aluehallituksesta.

Syksyn 2006 vaaleissa CiU sai niukasti eniten ääniä, mutta jäi oppositioon, kun kolme vasemmistopuoluetta muodostivat uuden liiton syksyn 2006 vaalien jälkeen. Paikallishallinnon puheenjohtajaksi nousi PSC:n uusi johtohahmo José Montilla, josta tuli ensimmäinen Katalonian ulkopuolella syntynyt puheenjohtaja. Vasemmistohallitus sai kutsumanimen "Entesa", jolla tarkoitetaan yhteisymmärrystä. Samalla aluehallitus halusi tehdä pesäeroa edellisen hallintokauden virheisiin. Vähitellen nimitys unohtui, ja liittoumaa kutsuttiin jälleen nimellä Tripartit.

2010-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Katalonian kriisi 2017

Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa 29. marraskuuta CiU sai 62 paikkaa, PSC 28, PP 18, ERC 10, ICV 10. Edellisiin vaaleihin verrattuna voittajia olivat CiU ja PP, häviäjiä hallituspuolueet. Uutena puolueena parlamenttiin sai neljä paikkaa itsenäisyysmielinen Solidaritat Catalana per la Independència (SI). Ciutadans säilytti kolme edustajaansa edellisistä vaaleista.[22] Joulukuussa 2010 CiU:n johtajasta Artur Masista tuli uusi Katalonian puheenjohtaja, jonka johtamassa vähemmistöhallituksessa on pelkästään CiU:n edustajia[23].

Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta 2013 itsenäisyyttä kannattava järjestö ANC järjesti itsenäisyyden puolesta 400 kilometriä pitkän ihmisketjun[24].

9. marraskuuta 2014 Kataloniassa järjestettiin itsenäisyydestä epävirallinen, symbolinen kansanäänestys, vaikka Espanjan perustuslakituomioistuin oli kieltänyt sen järjestämisen.[25][26] Kansanäänestyksessä vajaa 81 % äänesti itsenäisyyden puolesta. Äänestysprosentti oli 37 %.[27]

Syyskuun 2015 paikallisvaalit johtivat poliittiseen umpikujaan ja Mas ilmoitti tammikuussa 2016 eroavansa puheenjohtajantehtävästä.[28] Lokakuussa 2016 Espanjan perustuslakituomioistuin kumosi Katalonian vuonna 2011 säätämän härkätaistelut kieltävän lain, koska tuomioistuimen mukaan härkätaistelut ovat espanjalaiskulttuuria, jolla on lain suoja koko valtiossa[27].

Maaliskuussa 2017 Katalonian korkein oikeus tuomitsi Masin ja entiset alueministerit Irene Rigaun ja Joana Ortegan määräaikaiseen virkakieltoon perustuslakituomioistuimen vastustamisesta kansanäänestysasiassa, Masin kahdeksi vuodeksi. Oikeudenkäyntien alkaessa syytettyjä tuki oikeustalon ulkopuolella noin 40 000 ihmistä.[26]

Katalonian puheenjohtaja Carles Puigdemont ilmoitti järjestävänsä kansanäänestyksen itsenäistymisestä 1. lokakuuta 2017. Espanjan hallitus pitää kansanäänestystä laittomana, ja sisäministeri Juan Ignacio Zoidon mukaan hallitus aikoo estää äänestyksen kaikin keinoin. Katalonia taas ilmoitti julistautuvansa itsenäiseksi yksipuolisesti, jos kansanäänestystä ei pystytä järjestämään.[29]

Yli 840 siviiliä ja 35 poliisia loukkaantui yhteenotoissa äänestäjien ja poliisin välillä. Poliisi käytti voimakasta väkivaltaa hajottaakseen äänestykset.[30][31][32] Poliisi sulki äänestyspaikkoja ja takavarikoi vaaliuurnia saaden haltuunsa 740 000 ääntä.[33] Äänestysprosentti oli 50 prosentin tuntumassa, ja näistä äänestäneistä yli 90 prosenttia kannatti Katalonian itsenäistymistä.[34]

Espanjan pääministeri Mariano Rajoy kiitti poliiseja sanoen näiden puolustaneen lakia ja kansanvaltaa. Rajoyn mielestä katalonialaiset petkutettiin mukaan laittomaan äänestykseen.[35]

Katalonian alueparlamentti julisti Katalonian itsenäiseksi tasavallaksi 27. lokakuuta 2017.[36] Espanjan hallitus päätti vielä samana päivänä, että Katalonian itsehallintoon puuttumisen mahdollistava perustuslain artikla 155 otetaan käyttöön. Se määräsi Katalonian aluehallituksen ja -parlamentin hajotettaviksi ja uudet aluevaalit toimitettavaksi 21. joulukuuta 2017.[37]

Espanjan viranomaiset aloittivat marraskuun alussa 2017 Madridissa kaikkia yhdeksää maassa ollutta separatistijohtajaa vastaan oikeudenkäynnin, jossa heitä syytetään kapinoinnista, kansankiihotuksesta ja julkisten varojen väärinkäytöstä. Maksimirangaistus niistä on jopa 30 vuotta vankeutta. Muut neljä, mukaan luettuna Katalonian aluejohtaja Carles Puidgemont, ovat Belgian Brysselissä. Heistä ainakin Puidgemont ilmoitti ettei hän aio palata oikeudenkäyntiin Espanjassa.[38] Joulukuun 2017 järjestetyissä vaaleissa valitun alueparlamentin äänestyksessä 14. toukokuuta 2018 uudeksi aluejohtaksi valittiin Quim Torra i Pla. Puigdemont oli aiemmin julkistanut Torran ehdokkuuden.[39]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Katalonian itsehallintoalueen puheenjohtajista

Katalonialla on Espanjan sisällä laaja itsehallinto, jonka se sai vuonna 1978 laaditun Espanjan perustuslain ja 1979 valmistuneen itsehallinnon peruskirjan myötä[40]. Itsehallinnon uusittu peruskirja, joka laajensi itsehallinto-oikeuksia, hyväksyttiin Espanjan ja Katalonian parlamenteissa ja Kataloniassa järjestetyssä kansanäänestyksessä vuonna 2006. Itsehallintoon kuuluu monia keskeisiä hallinnonaloja kuten opetustoimi, poliisi- ja pelastustoimi, aluesuunnittelu, ympäristönsuojelu ja osa veronkanto-oikeuksista.

Katalonian puoluepolitiikalla on suuri merkitys myös valtakunnallisesti, sillä sen omilla kansallismielisillä puolueilla on usein ollut vaa'ankieliasema Espanjan sisäpolitiikassa. Poliittisella kartalla on pelkästään Kataloniaa edustavia kansallismielisiä puolueita, kuten Convergència i Unió (CiU) ja Katalonian tasavaltalainen vasemmisto (ERC), sekä suurten valtakunnallisten puolueiden sisarpuolueita, kuten Espanjan sosialistisen työväenpuolueen (PSOE) sisarpuolue Katalonian sosialistien puolue (PSC) ja Kansanpuolueen (PP) sisarpuolue Katalonian kansanpuolue (PPC).

Aluevaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluevaalissa 21. joulukuuta 2017 itsenäisyyttä kannattavat puolueet saivat enemmistön, 70 edustajaa 137 edustajasta. Äänestysprosentti oli 83.[41]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalonia on Espanjan taloudellisesti vauraimpia alueita ja teollisesti kehittyneimpiä alueita. Sen osuus koko Espanjan bruttokansantuotteesta on noin 19 prosenttia. Katalonian talous on kooltaan verrattavissa Portugaliin. Teollisuusvallankumous Espanjassa alkoi Katalonian alueen tekstiiliteollisuudesta, joka kehittyi Barcelonan kaupungissa ja vesivoiman ansiosta sisämaan jokilaaksoissa, kuten Llobregat-joella. Tekstiiliteollisuus ajautui kriisiin 1960- ja 1970-luvuilla, minkä jälkeen sen osuus teollisuustuotannosta on pudonnut huomattavasti.

Nykyisin Kataloniassa sijaitsee muun muassa auto-, metalli- sekä kemian- ja lääketeollisuutta. Matkailuelinkeino on yksi alueen tärkeimmistä. Barcelona, Gironan Costa Bravan rannikkoalue ja Tarragonan rannikko ovat tärkeimpiä matkailukohteita. Matkailun vaikutukset ulottuvat myös sisämaahan ja Pyreneitten vuoristoon, jossa on useita suuria hiihtokeskuksia. Pääkaupunki Barcelona on tärkeä liike- ja rahoitusalan keskus, jossa sijaitsee muun muassa pörssi (Borsa de Barcelona), pankkeja, kuten BBA ja La Caixa sekä suuryritysten, kuten Gas Naturalin, pääkonttoreita. Sen lisäksi Barcelona on Espanjan tärkein kustannusalan keskus.

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barcelonan lentoaseman lennonjohtotorni
Autovía A-2 ja autopista AP-7, Martorell, Baix Llobregat

Katalonia sijaitsee liikenneyhteyksien kannalta keskeisellä alueella Iberian niemimaan ja Ranskan välissä, ja sen liikenneyhteydet ovat uudenaikaiset. Maantieliikenteessä maksullisten moottoriteiden osuus on huomattava. Rautatieliikenteessä rahtiliikenteen osuus on suhteellisen pieni.

Lentokentät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barcelonan lentoasema El Pratissa on Espanjan toiseksi suurin. Ilmasilta Madridin ja Barcelonan välillä on maailman vilkkain. Gironan ja Reusin lentoasemilta operoivat erityisesti halpalentoyhtiöt. Lleidan lentoasema avattiin vuonna 2009 ja Seu d´Urgellin lentoasema 2010. Niiden kaupallinen merkitys on vähäinen.

Rautatieverkosto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 valmistui Madridin ja Lleidan yhdistänyt suurinopeuksinen junayhteys AVE. Vuonna 2007 linja yhdisti Lleidan ja Tarragonan ja vuonna 2008 Leidan ja Barcelonan. Myöhemmin Espanjan luotijunaverkosto liitetään Ranskan vastaavaan TGV-verkostoon Gironan ja Figueresin kautta. Liikenne Figueresin ja Ranskan välillä alkaa loppuvuodesta 2010. Myöhemmässä vaiheessa suurinopeuksinen junayhteys rakennetaan myös Barcelonan ja Valencian välille.

Satamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barcelonan satamasta on säännöllinen autolauttayhteys Roomaan, Genovaan ja Baleaareille, ja se on myös tärkeä risteilysatama. Barcelonan lisäksi Tarragonassa on yksi Espanjan tärkeimmistä rahtisatamista.

Maantieverkosto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kataloniassa on noin 12 000 kilometrin mittainen maantieverkosto, josta kaksikaistaisia teitä on 10 843 kilometriä. Moottoriteitä on 962 kilometriä, joista 665 kilometriä on maksullisia osuuksia ja 307 kilometriä maksuttomia. Välimeren rantaa seuraileva A7-moottoritie yhdistää Barcelonan ja Ranskan rajan sekä Barcelonan ja Valencian. AP2-moottoritie yhdistää Barcelonan ja Zaragozan kaupungit. Valtatie C25 tai Eix Transversal yhdistää Gironan ja Lleidan kaupungit. C-58 eli Eix Lobregat yhdistää Barcelonan ja Pyreneitten alueen. Suurimpia maantietunneleita ovat esimerkiksi Cadin tunneli.

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kataloniassa asui itsehallintoalueen tilastokeskuksen mukaan vuoden 2017 alussa 7 477 131 ihmistä.[1] Vuoden 2011 tilastojen mukaan 86,4 prosenttia asukkaista oli kotoisin Espanjasta. Muualta Euroopan unioinin alueelta tulleita oli 3,7 prosenttia. Afrikkalaisia puolestaan oli 3,8 prosenttia, eteläamerikkalaisia 2,4 prosenttia ja Aasian sekä Oseanian alueilta tulleita 1,9 prosenttia asukkaista.[42]

Katalonian virallisia kieliä ovat espanja ja katalaani. Niiden lisäksi oksitaanin murre araneesi on virallinen kieli Val d’Aranin laaksossa Luoteis-Kataloniassa. Oksitaanin sanotaan olevan katalaanin läheisin sukulaiskieli. Vuoden 2013 tilastojen mukaan 31 prosenttia asukkaista käyttää katalaania äidinkielenään. Espanjaa äidinkielenään puhuu puolestaan 55,1 prosenttia väestöstä. Tilastojen perusteella 36,4 prosenttia väestöstä kuitenkin identifioi itsensä katalaanin kautta.[43] Seuraavaksi puhutuimmat kielet ovat arabia (2,4 prosenttia), romania (0,9 prosenttia), berberikielet (0,7 prosenttia) ja ranska (0,6 prosenttia).[44]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapojen ja perinteiden osalta Katalonia on omalaatuinen ja rikas alue, jolla on paljon poikkeuksia Espanjan muihin alueisiin verrattuna.

Juhlat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katalonialainen ihmistorni

Eri puolilla Kataloniaa järjestetään perinteisiä juhlia, joilla on kansallista tai jopa kansainvälistä merkitystä. Kataloniassa on kaksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon nimitettyä juhlaa, La Patum ja katalonialaiset ihmistornit.[45][46]

Härkätaistelut Kataloniassa on kielletty lailla, joka astui voimaan vuoden 2012 alusta lähtien.[47]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kataloniassa on oma, vuonna 1983 perustettu julkisen palvelun televisioyhtiö, joka aloitti säännöllisen lähetystoiminnan vuonna 1984. TV3 oli Espanjan ensimmäinen autonominen televisioyhtiö. Sillä on alueellisesti suuri merkitys[48]. Toimintaa rahoitetaan budjettivarojen lisäksi mainostuotoilla. Katalonian televisioyhtiön toiminta on laajentunut erityisesti 2000-luvulla digitaalisten televisiolähetysten aloittamisen myötä, ja nykyisin sillä on televisiokanavat TV3, Canal 33, nuorten ja lasten teemakanava Canal 3XL, vuonna 2010 aloittanut urheilukanava, kansainvälinen kanava TV3Cat ja uutiskanava 3/24. Sen lisäksi yhtiöllä on radiotoimintaa hoitava Catalunya Ràdio, jolla on useita eri kanavia, kuten Catalunya Ràdio, iCatFM ja Catalunya informació.

Kanavien päälähetyskielenä on katalaani, mutta tarvittaessa käytetään myös espanjaa. Ulkomaiset ohjelmat on yleensä dubattu katalaaniksi, mutta digitaalisen television myötä on mahdollista katsoa lähetyksiä alkuperäiskielellä ja katalaaniksi tekstitettynä. Tv-kanava TV3 on yleensä katsojatilastojen kärjessä, ja radiopuolella Catalunya Ràdio on kuunnelluimpia radioasemia.

Suosituimpia televisio-ohjelmia ovat urheiluaiheinen parodia Cracovia, poliittinen parodia Polonia ja tv-draamasarja La Riera. Suurimmat katsojamääränsä kanava saa kuitenkin urheilulähetyksistä, erityisesti jalkapallosta, jossa sillä on Espanjan jalkapalloliigan ja Mestarien liigan lähetysoikeudet. Sen lisäksi yhtiöllä on myös Formula 1 -kilpailujen lähetysoikeudet.

Kaupallisista televisiokanavista päämajaansa Barcelonassa pitää La Sexta ja Barcelonan kaupunkitelevisio BTV.

Tärkeimpiä Kataloniassa ilmestyviä sanomalehtiä ovat espanjankielinen La Vanguardia, espanjan- ja katalaaninkieliset versiot painava El Periódico ja katalaaninkielinen El Punt. Näiden lisäksi on useita maakuntalehtiä, kuten Regió 7. Barcelonassa ilmestyy useita ilmaisuutislehtiä.

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katalonialaiset urheilijat osallistuvat kansainvälisiin kilpailuihin Espanjan maajoukkueissa. Sillä on kuitenkin omat lajiliitot kaikissa tärkeimmissä maassa harrastettavissa urheilulajeissa. Myös omaa kansainvälistä edustusta esimerkiksi jalkapallossa on selvitelty, mutta toistaiseksi yritykset eivät ole tuottaneet tuloksia.

Barcelonassa järjestettiin vuoden 1992 kesäolympialaiset, jotka sille myönnettiin vuonna 1986[49]. Olympialaiset olivat merkittävä tapahtuma kaupungin tunnetuksi tekemisen, matkailun ja kaupunkirakenteen uudistamisen sekä urheilun suorituspaikkojen rakentamisen kannalta. Aikaisemmin Barcelonassa pelattiin vuoden 1982 jalkapallon MM-kilpailujen otteluita ja kisojen avajaiset[50]. Moottoriurheilussa Kataloniassa järjestetään vuosittain Formula 1 -sarjan Espanjan Grand Prix, moottoripyörien MotoGP-sarjan Katalonian Grand Prix ja rallin MM-sarjan osakilpailu Katalonian ralli. F1-kilpailu on vuodesta 1991 lähtien järjestetty Montmelón Circuit de Catalunya -radalla.

Harrastajamääriltään suosituimpia urheilulajeja ovat jalkapallo, koripallo, käsipallo ja rullaluistinhockey. Muita suosittuja lajeja ovat moottoriurheilu, maantiepyöräily, salijalkapallo, yleisurheilu, vesipallo ja uinti. Kansainvälistä menestystä katalonialaiset urheilijat ovat saavuttaneet myös taitouinnissa. Myös laskettelu ja lumilautailu ovat suosittuja harrastuksia Pyreneitten alueen laskettelukeskusten ansiosta.

Kataloniassa on 11 000 urheiluseuraa, joilla on käytössään noin 30 000 suorituspaikkaa[51]. Katalonian tärkeimpiä urheiluseuroja ovat FC Barcelona[52], RCD Espanyol, Joventut Badalona ja Gimnàstic Tarragona. FC Barcelona on viisinkertainen jalkapallon Mestarien liigan voittaja 1992, 2006, 2009, 2011 ja 2015. Seuran koripallojoukkue on koripallon Euroliigan kaksinkertainen voittaja 2003 ja 2010. Käsipallojaosto taasen on voittanut käsipallon Mestarien liigan seitsemän kertaa.

Juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pvm Suomenkielinen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
11. syyskuuta Kansallispäivä La Diada Nacional de Catalunya Barcelonan valloituksen muistopäivä Espanjan perimyssodassa 1714

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nirenberg, David: Communities of Violence. Persecution of Minorities in the Middle Ages. Princeton University Press, 1996. ISBN 0-691-05889-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Population on 1 January. 1900-2017 Idescat.cat. Institut d’Estadística de Catalunya. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Politics and economy Government of Catalonia. Viitattu 14.5.2018. (englanti)
  3. ↑ Katalonian parlamentti julistautui itsenäiseksi Espanjasta Ilta-Sanomat. 27.10.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 27.10.2017.
  4. ↑ Takkunen, Juho: Espanjan senaatti päätti Katalonian ottamisesta haltuun Yle Uutiset. 27.10.2017. Yleisradio. Viitattu 27.10.2017.
  5. ↑ Katalonian uusi aluejohtaja haastoi Espanjan uunituoreen pääministerin neuvotteluihin karjalainen.fi. 2.6.2018. Karjalainen. Arkistoitu 6.10.2018. Viitattu 6.10.2018.
  6. ↑ Aplicación del artículo 155 de la Constitución española de 1978 en Cataluña. Wikipedia, la enciclopedia libre, 28.2.2019. Artikkelin verkkoversio. (espanja)
  7. ↑ Títol preliminar (articles 1-14) (Katalonian perustusasiakirja) Generalitat de Catalunya
  8. ↑ Trets generals:Un clima majoritàriament mediterrani meteo.cat Servei Meteorològic de Catalunya. Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 8.5.2013. (espanjaksi)
  9. ↑ Detalle municipal ine.es. Viitattu 6.10.2018. (espanjaksi)
  10. ↑ Detalle municipal Instituto Nacional de Estadística. Viitattu 6.10.2018.
  11. ↑ 50,000 year-old Neanderthal Barbecue Katalonian aluehallitus.
  12. ↑ Phoenicians and Greeks in Catalonia (Arkistoitu – Internet Archive) Katalonian aluehallitus
  13. ↑ L’hora de Roma Katalonian historiallinen museo
  14. ↑ El naixement d'una nació Katalonian historiallinen museo
  15. ↑ Frontera d’Europa Katalonian historiallinen museo
  16. ↑ La Corona d’Aragó, Katalonian historiallinen museo, (Arkistoitu – Internet Archive) Mhnat.net
  17. ↑ Nirenberg 1996, s. 22–23
  18. ↑ Temps de crisi Katalonian historiallinen museo
  19. ↑ Juan Lalaguna: Espanja. Traveller´s History, s. 162–164. Suomentanut Ritva Sneck ja Kirsi Kankaansivu. Unipress, 2015. ISBN 978-951-579-846-4
  20. ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1979, s. 15. Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2
  21. ↑ Catalonia endorses autonomy plan news.bbc.co.uk. Viitattu 9.6.2017.
  22. ↑ www.portalelectoral.es Portal electoral
  23. ↑ Television Española (espanjaksi)
  24. ↑ Jannika Melkko: Media lisää vettä myllyyn Utain. 1/2014. Viitattu 9.6.2017. issuu
  25. ↑ Katalonian kansanäänestys aiotaan järjestää Verkkouutiset. Viitattu 9.6.2017.
  26. ↑ a b Entinen Katalonian aluejohtaja tuomittiin kahdeksi vuodeksi virkakieltoon Helsingin Sanomat. 13.3.2017. Viitattu 9.6.2017.
  27. ↑ a b Tuomioistuin määräsi Katalonian sallimaan härkätaistelut Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2017.
  28. ↑ Petteri Tuohinen: Katalonian johtaja vetäytyi asemastaan poliittisen tilanteen rauhoittamiseksi Helsingin Sanomat. 9.1.2016. Viitattu 10.1.2016.
  29. ↑ Katalonia julisti: Kansanäänestys itsenäistymisestä järjestetään 1. lokakuuta Helsingin Sanomat. 9.6.2017. Viitattu 9.6.2017.
  30. ↑ Espanjan poliisia syytetään liiallisesta voimankäytöstä MTV Uutiset. 1.10.2017. Arkistoitu 1.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
  31. ↑ Poliisin voimankäyttö järkyttää Espanjassa MTV Uutiset. 1.10.2017. Arkistoitu 11.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
  32. ↑ Hopsu, Janne: MTV Kataloniassa: Poliisin toiminta raivostuttaa äänestyspaikoilla MTV Uutiset. 1.10.2017. Arkistoitu 1.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
  33. ↑ Äänestyslappuja varastettiin ja äänestyspaikkoja suljettiin Kataloniassa MTV Uutiset. 2.10.2017. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
  34. ↑ Hirvonen, Saara: Aluehallinto: Yhdeksän kymmenestä äänesti ”kyllä” Kataloniassa Yle Uutiset. 2.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
  35. ↑ Katalonian kansanäänestyspäivästä tuli verinen, yli 840 loukkaantui – Espanjan pääministeri kiittelee poliisien toimintaa MTV Uutiset. 1.10.2017. Arkistoitu 5.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
  36. ↑ Katalonia julistautui itsenäiseksi hs.fi. 27.10.2017. Viitattu 27.10.2017.
  37. ↑ Espanjan pääministeri: Katalonian nykyhallinto syrjään, uudet vaalit joulukuussa iltalehti. Viitattu 28.10.2017.
  38. ↑ Syyttäjä: Kahdeksan katalaanijohtajaa vangittava - yksi voidaan vapauttaa takuita vastaan iltalehti.fi. Viitattu 3.11.2017.
  39. ↑ Katalonian parlamentti valitsi aluejohtajaksi Puigdemontin suosikin Quim Torran Yle Uutiset. Viitattu 14.5.2018.
  40. ↑ www.gencat.cat Katalonian generalitat
  41. ↑ Minna Uusi-Eskola: Puigdemont: Vaalitulos on sivallus Rajoyn poskelle Yle.fi, uutiset. 22.12.2017. Viitattu 22.12.2017.
  42. ↑ Registered population. 2011 By nationality. Counties and Aran, areas and provinces Idescat.cat. Institut d’Estadística de Catalunya. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  43. ↑ Language Use of the Population of Catalonia (pdf) Generalitat de Catalunya. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  44. ↑ Language Uses of the Population. By linguistic identification and most frequent languages Idescat.cat. Institut d’Estadística de Catalunya. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  45. ↑ Human Towers Unesco. Viitattu 8.5.2013. (englanniksi)
  46. ↑ Patum of Berga Unesco. Viitattu 8.5.2013. (englanniksi)
  47. ↑ Bullfighting in Barcelona ends with Catalonia ban 2011. BBC. Viitattu 8.5.2013. (englanniksi)
  48. ↑ Suite101.net (Internet Archive)
  49. ↑ Olympics.org, Kansainvälinen olympiakomitea
  50. ↑ Fifa.com, (Arkistoitu – Internet Archive) Kansainvälinen jalkapalloliitto
  51. ↑ 20gencat.cat Katalonian hallinto (generalitat)
  52. ↑ Fcbarcelona.cat F.C. Barcelona

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanja
Espanjan itsehallintoalueet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Katalonia&oldid=22738660”